Ainakaan aikataulunopeus ei raitioliikenteessä ole edes 16 km/h. Toteunut ajonopeus voi ollakin.
Vuoden 2007 ja 9:n osalta 2008 aikataulujen mukaan linjaston keskinopeus on 15,8 km/h ja keskipysäkkiväli 360 m. Tosin käytössäni ei ole ollut JOREa, vaan julkaistut linjapituudet ja ajoajat.
Vertailun vuoksi muuten linjan 17 keskinopeus poikkeusreitillään oli aikataulutietojen mukaan 16,0 km/h ja ennen poikkeusreittiä 15,6 km/h. Toisin sanoen samoissa liikenneolosuhteissa bussilla ja ratikalla ei Helsingissä ole eroa. Eroa syntyy tietenkin sitten, kun pysäkkejä on reittien kantakaupunkiosuuksilla puolet vähemmän ja suurin osa reitistä on ruuhkattomilla esikaupunkikaduilla ja motariosuuksilla. Helsingin bussilinjojen keskinopeus on (aikataulujen perusteella) 22 km/h, vaikka pysäkkiväli ei ole juuri ratikkaa suurempi eli 368 m.
Linja 17 oli tässä esimerkkinä, kun sitä on nyt hyvä verrata raitiovaunuun, joka sen on korvannut. Mutta eivät muutkaan keskustan bussilinjat ratikoita nopeampia ole. Sen sijaan pelkästään esikaupungeissa pyörivät linjat ovat hyvin nopeita, lähellä 30 km/h
Nopeuttamispotentiaali taas on linjakohtainen ja riippuu vahvasti muun muassa oletetusta pysäkkiajasta. 15 sekunnin keskimääräisellä pysäkkiajalla linja 4 saattaisi pystyä ylittämään 20 km/h, mutta linja 9 ei pysty. 20 sekunnin pysäkkiajalla ei onnistu kummaltakaan. Oletuksena 0,8 m/s^2 kiihtyvyys, todelliset pysäkkien väliset ajomatkat ja vallitsevat nopeusrajoitukset pysäkkivälin tarkkuudelle approksimoituina.
Aikataulujen perusteella linjakohtaiset vaihtelut ovat varsin vähäiset, haarukka on 13,9 (linjalla 3) – 17,6 (linjalla 8). Nopeus korreloi aika hyvin pysäkkiväliin.
Linjaston keskinopeustasolla laskettaessa 20 km/h keskinopeuteen päästään vähentämällä pysähtymisiä kertoimesta 1,4 kertoimeen 1,1 ja nostamalla keskimääräinen pysäkkien välinen maksiminopeus arvosta 27 km/h arvoon 40 km/h. Pysäkkiaika ja kiihtyvyys kuten edellä.
Toki on niin, että keskihuippunopeuden nostolle edes 40 km/h:iin löytyy läjäpäin esteitä laipoilla ajettavista ristikoista Mannerheimintien zikzak-rataan. Mutta siitähän tässä kyse onkin, paljonko pitää maksaa siitä, että pidetään järjestelmän tekninen taso 1940-luvulla. Tai siitä, ettei autoilijoita saa kiusata sillä, että ratikka menee ohi ja autoilijalle tulee paha mieli. Niin paha, että täytyy kirjoittaa sellaista puppua kuin pari päivää sitten Hesarissa siitä, miten liikennevalot puurouttavat Helsingin liikenteen ja Mannerheimitie tuhlataan joukkoliikenteelle.
Antero