Oikean nimen käyttö on sopiva faktoihin perustuvalle keskustelulle...
Nimetön keskustelu on puolestaan ihanteellinen debattiin.
Tämä on minusta erittäin hyvin kirjoitettu.
Anonyymiys on kaksiteräinen miekka. Anonyymisti kirjoittaessa ei voi turvautua omaan auktoriteettiin ja saada läpi vaikka mitä hölynpölyä, kuten tapahtuu jatkuvasti oikeassa elämässä. Mutta anonyymiys antaa tilaisuuden asiattomuuksille, joilla sotketaan kiinnostava keskustelu. Minä en pidä tällaista avoimena keskusteluna, vaan vastuuttomana keskusteluna, jossa ei ole mahdollista keskustella avoimesti asiasta ilman, että joku sotkee keskustelun heti kun se ei miellytä.
Mutta kuitenkin, viestiensä myötä nimimerkkikin luo itselleen persoonallisuuden ja mahdollisesti auktoriteetin. Joten ajan kanssa anonyymiyden etu kuitenkin menetetään. Nimimerkki saa yhtä hyvin typerän kuin fiksunkin henkilön maineen, ja lopulta on aivan sama, onko se maine kerätty todellisessa elämässä vai nettipersoonana.
Auktoriteettiys esiintyy myös käänteisesti. Eli kun yksille auktoriteetti tarkoittaa kyseenalaistamatonta totuutta, toiselle on sama mitä auktoriteetti sanoo, se on aina väärin siksi, että auktoriteetti sen sanoi. Tähänkin voi nimettömyyden turvin reagoida aina ja näkyvästi, asiallisen ja avoimen keskustelun estäen.
Ainoa mikä anonyymiydestä jää ajan kanssa jäljelle on vastuuttomuus. Niille, jotka kokevat mielihyvää ja pätemistä muiden nälvimisetä, perättömistä väitteistä ja kaikenlaisesta häiriköinnistä, vastuuttomuus on tietenkin tavoiteltavaa ja saavutettu etu, josta pitää pitää kiinni. Kaikille muille anonyymiydestä jää vain riesa.
Ehkäpä tämä selittää mm. Facebookin suosiota keskustelulle, jota aiemmin on tyypillisesti käyty JLF:n tapaisilla foorumeilla. Tai yhtä hyvin hyvän blogin kuten Soininvaaran blogin roolia älykkään ja asiallisen keskustelun paikkana. Kummastakin puuttuu täälläkin esiintynyt häiriköinti, koska anonyymi höpötys ei pääse läpi ja omalla nimellä sitä eivät kehtaa useimmat esittääkään.
Antero