Kyllä varmasti, mutta Vv13 oli kevyt vaihtoveturi, joka ei soveltunut linjakäyttöön
Mutta VR:n vanhimmat ja kipeimmin uusimistarpeessa olevat höyryveturit kuuluivat 50-luvulla sarjoihin Sk, Vk ja Tk1-2. Näitä käytettiin paljolti vaihtotöihin eli samoissa tehtävissä, joihin Vv13 oli tarkoitettu.
Lättähattu erinomainen paikallisjunien yleiskalusto, joka ei soveltunut pikajuniin (tavarankuljetuksesta puhumattakaan).
Tosin Suomessa oli vain muutamia yksittäisiä pikajunavuoroja ennen 50-lukua. Todellinen pikajunaverkosto luotiin vasta 50-luvulla Dm4-moottorivaunujen vetämien MK- ja MP-junien tuoman lisätarjonnan avulla.
Lättähattujakin on käytetty 50- ja 60-luvuilla pikajunissa ainakin Toijalan ja Turun välillä ja lisäksi pikajunan tyyppisiä nopeita ja harvoin pysähtyviä junavuoroja on ajettu ainakin Joensuun ja Oulun ympäristössä, vaikka aikatauluissa ne esiintyivät H-tunnuksella. Lättähattu soveltui 50-luvun olosuhteissa myös pikaliikenteeseen melko hyvin, koska kevyt akselipaino ei aiheuttanut nopeusrajoituksia sen ajan huonokuntoisilla radoilla ja vaunuissa oli pehmustetut istuimet, joka ei vielä ollut itsestäänselvyys veturijunissa.
Nähdäkseni kyse ulkomaisten hankintojen estymisessä ei ollut tahdosta ja tiedosta vaan valuuttapulasta ja lisenssien saamattomuudesta. Valuutan puute oli 1950-luvun alun Suomessa yhteiskuntaa varsin merkittävästi muokkaava voima.
Valuuttapula ja ongelmat lisenssien saatavuudessa olivat tosiasioita mutta myöskään tietyt poliittiset puolueet eivät katsoneet hyvällä ulkomailta ja etenkään länsimaista tehtäviä hankintoja. Kyllähän Tr1-vetureidenkin hankinta Saksasta aiheutti vastalauseita eikä se todennäköisesti olisi mennyt läpi, ellei VR olisi samoihin aikoihin tilannut vetureita myös kotimaasta.
Mutta eikö juuri ulkomaisten hankintojen vaikeuden takia olisi kannattanut ostaa jotain oikeasti uutta tekniikkaa silloin, kun ulkomainen hankinta oli mahdollinen eikä tyytyä päivittämään vanhoja höyryvetureiden piirustuksia? Nythän ulkomainen hankinta meni tavallaan hukkaan, koska höyryvetureiden tuotanto loppui muutamassa vuodessa ja 50-luvulla rakennetuille höyryvetureille kertyi käyttövuosia vain noin 20.
Sinällään höyryveturien hankinta Saksasta edellytti myös valuuttaa ja lisenssejä. Mutta voinee myös arvioida, että samalla hinnalla kuin 20 höyryveturia olisi saatu ehkä 1/3 - 1/4 tästä määrästä dieseleitä.
Dieselveturit maksoivat 50-luvulla karkeasti ottaen kahden höyryveturin verran mutta tekivät myös kahden höyryveturin edestä töitä, joten 10 dieselveturia olisi riittänyt vastaavaan työsaavutukseen.
