Helsingin ja Turun välisen nopean radan selvitys valmistunut

Suomessa ylivoimaisesti suurimmat neliöhinnat ovat suorastaan liikennemotissa olevissa kaupunkikeskustoissa, joissa katuverkko on tukkoinen, hidas ja kapea.

Mikä se sellainen liikennemotti oikein on, jossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä on suunnilleen kaikki ajateltavissa olevat palvelut, valtavasti työpaikkoja yms. Eli paikka on saavutettavuudeltaan varmasti Suomen paras. Ja saavutettavuudestahan liikenteessä on pohjimmiltaan kyse, eli erillään toisistaan olevien paikkojen kytkemisestä toisiinsa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mikä se sellainen liikennemotti oikein on, jossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä on suunnilleen kaikki ajateltavissa olevat palvelut, valtavasti työpaikkoja yms. Eli paikka on saavutettavuudeltaan varmasti Suomen paras. Ja saavutettavuudestahan liikenteessä on pohjimmiltaan kyse, eli erillään toisistaan olevien paikkojen kytkemisestä toisiinsa.

Helsingin keskustassa ei kuitenkaan ole työpaikkoja kaikille aloille ja osa työpaikoista muuttaa pois ahtauden takia. Jos haluaa asua kantakaupungisa ja työpaikka on ulkopuolella niin joutuu kompromissaamaan pitkien ja hankalien työmatkojen kanssa. Sama koskee toisin päin. Asunnot kantakaupungissa ovat kalliita siksi että nitä pidetään sijoituksiina, pieniä asuntoja on suhteessa enenmmän kuin lähiöissä ja niihin saa helposti "siistejä" vuokralaisia Yliopiston läheisyyden takia. Kantakaupungin isot asunnot taas tulevat harvoin myyntiin ja ovat siksi kalliita, niitä omistavat tavallisesti eläkeläläiset ja omistajan vaihtuminen tapahtuu tavallisesti perimällä. Lisäksi myynti-ilmoitusten hintapyynnöissä on aina ilmaa. Eläkeläiselle jolla on aikaa istuskella puistonpenkeillä ei ole parempaa paikkaa asua kuin kantakaupunki.

Nimim Hylje tarkoitti että kaupungissa ei kannata kehittää liikenne-infraa vaan antaa kaupungin kasvaa vaan. Ongelma on siinä että Helsingin kantakaupungilla ei ole kovin paljon suuntia johon kasvaa, koska meri on kolmella suunnalla ja pohjoisessa alkaa heti kantakaupungin ulkopuolella viheraluavyöhyke, ja sen jälkeen tulee betoni- ja omakotilähiöt. . Mahdollinen "bulevardisointi" tulee tapahtumaan hitaammin kuin toivotaan koska asukkaat vastustavat viheralueiden pilkkomista.

Helsingin muuttuminen tiiviimmäksi miljoonakaupungiksi on sinänsä ihan kannatettava asia mutta ilman kattavaa liikenneinfran kehittämistä siitä tulee epäviihtyisä niille joiden asunto tai työpaikka jää ulkopuolelle, ja se ei ole mikään pieni joukko ja suuri osa niistä asuu itse asiassa nykyisen Helsingin rajojen sisällä. Elämä tulee hankaloitumaan jos liikenneyhteyksiä ei kehitetä ottamalla lisää maanalaisia ratkaisuja käyttöön. Helsinki tulee häviämään houkuttelevuudessa Tukholmalle, Kööpenhamnalle, Oslolle, Hampurille ym joissa nämä asiat ovat kunnossa ja sijoittuisi samaan sarjaan Talliinnan, Riian tai Vilnan kanssa jos liikenneiinfraa ei kehitetä. Riiassa on ihan kivä käydä turistina koska kaikki on niin halpaa ja tytötkin näyttävät kauniimmilta mutta ei se eläminen varmaan yhdessä EU:n köyhimmistä maista mitään hauskaa ole.

Jos pitää keskusteluaiheessa pysyä niin Turulla ja myös Tampereella, koska ovat paljon pienempiä, on paremmat mahdollisuudet laittaa sisänen liikenneinfransa kuntoon. Nopea rautatie molemmista kaupungeista Helsinkiin kuitenkin tukee sitä että kansainvälinen liike-elämä voi sijoittua myös nihin eikä vain Helsingin seudulle, ja siinä Tampere on onnistunut paremmin.

t. Rainer
 
Mikä se sellainen liikennemotti oikein on, jossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä on suunnilleen kaikki ajateltavissa olevat palvelut, valtavasti työpaikkoja yms. Eli paikka on saavutettavuudeltaan varmasti Suomen paras. Ja saavutettavuudestahan liikenteessä on pohjimmiltaan kyse, eli erillään toisistaan olevien paikkojen kytkemisestä toisiinsa.

Ja tämä kaikki saavutetaan liikenneinfralla, joka on pitkälti kapeita ja hitaita katuja. Miksi raskas panostaminen mittavaan liikenneinfrastruktuuriin on siis mitenkään relevanttia? Liikenne palvelee ihmisiä, ei toisinpäin.

Helsingin keskustassa ei kuitenkaan ole työpaikkoja kaikille aloille ja osa työpaikoista muuttaa pois ahtauden takia. Jos haluaa asua kantakaupungisa ja työpaikka on ulkopuolella niin joutuu kompromissaamaan pitkien ja hankalien työmatkojen kanssa. Sama koskee toisin päin. Asunnot kantakaupungissa ovat kalliita siksi että nitä pidetään sijoituksiina, pieniä asuntoja on suhteessa enenmmän kuin lähiöissä ja niihin saa helposti "siistejä" vuokralaisia Yliopiston läheisyyden takia. Kantakaupungin isot asunnot taas tulevat harvoin myyntiin ja ovat siksi kalliita, niitä omistavat tavallisesti eläkeläläiset ja omistajan vaihtuminen tapahtuu tavallisesti perimällä. Lisäksi myynti-ilmoitusten hintapyynnöissä on aina ilmaa. Eläkeläiselle jolla on aikaa istuskella puistonpenkeillä ei ole parempaa paikkaa asua kuin kantakaupunki.

No huhhuh.

  • Keskustassakin on paljon toimitilaa vapaana, koska työnantajat pakkaavat enemmän työntekijöitä samaan tilaan. Toimitilaa kyllä saisi. Neliömetrien määrällä ei vaan ole niin paljoa arvoa. Tämä kyllä pätee asuntoihinkin. Kämppien neliöhinnat ovat suolaisimmillaan pienissä kämpissä, isommissa yksi neliö irtoaa halvemmalla.
  • Työmatkat kantakaupungista ulospäin toimivat yhtä hyvin ellei paremmin kuin toisin päin. Ei se kehätiellä autojonossa jonottaminenkaan mitään kompromissin puuttumista ole.
  • Ei sijoituskämpällä ole arvoa jos sille ei ole kysyntää. Ja jos pienet kämpät ovat jostain syystä niin arvokkaita, miksei niitä rakenneta enemmän vaikkapa lähiöihin?
  • Yliopistoilla on konttoreita lähiöissä ja muita korkeakouluja on kehyskunnissakin. Miksi keskustan yliopisto-opiskelijat ovat niin erikoisia?
  • Eläkeläiset eivät ole mikään erikoinen ja poikkeuksellinen ihmisryhmä kantakaupungin väestöjakaumassa.

Kantakaupungissa taloilla on ilman muuta arvoa, mutta ne syyt sille ovat jossain muualla. Eikä niissä syissä nyt mitään maagista ja saavuttamatonta ole. Homma kiteytyy rakennustehokkuuteen ja kaikenlaisiin rakennustehokkuudesta johdettaviin ominaisuuksiin.

Eikä rakennustehokkuus ole mitään, mikä on jotenkin helsinkiläinen yksinoikeus. Se onnistuu missä vain, vaikka keskellä peltoa. Sillä rakennustehokkuus saavutetaan rakentamalla samat talot lähekkäin, ilman turhia hajurakoja väliin. Tornitalot voi unohtaa.
 
Mikä se sellainen liikennemotti oikein on, jossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä on suunnilleen kaikki ajateltavissa olevat palvelut, valtavasti työpaikkoja yms. Eli paikka on saavutettavuudeltaan varmasti Suomen paras. Ja saavutettavuudestahan liikenteessä on pohjimmiltaan kyse, eli erillään toisistaan olevien paikkojen kytkemisestä toisiinsa.

Liikenteellisestä näkökulmasta ei kannata asua keskustassa, vaan suoraan keskustasta pohjoiseen Hakamäentien ja Kehä I:n lähettyvillä. Tällöin on parhaat mahdolliset liikenneyhteydet eri paikkoihin. Kuitenkin tällä alueella, josta on parhaat liikenneyhteydet, on alemmat neliöhinnat kuin jopa pussinperä-Ullanlinnassa.
 
No huhhuh.

  • Keskustassakin on paljon toimitilaa vapaana, koska työnantajat pakkaavat enemmän työntekijöitä samaan tilaan. Toimitilaa kyllä saisi. Neliömetrien määrällä ei vaan ole niin paljoa arvoa. Tämä kyllä pätee asuntoihinkin. Kämppien neliöhinnat ovat suolaisimmillaan pienissä kämpissä, isommissa yksi neliö irtoaa halvemmalla.
  • Työmatkat kantakaupungista ulospäin toimivat yhtä hyvin ellei paremmin kuin toisin päin. Ei se kehätiellä autojonossa jonottaminenkaan mitään kompromissin puuttumista ole.
  • Ei sijoituskämpällä ole arvoa jos sille ei ole kysyntää. Ja jos pienet kämpät ovat jostain syystä niin arvokkaita, miksei niitä rakenneta enemmän vaikkapa lähiöihin?
  • Yliopistoilla on konttoreita lähiöissä ja muita korkeakouluja on kehyskunnissakin. Miksi keskustan yliopisto-opiskelijat ovat niin erikoisia?
  • Eläkeläiset eivät ole mikään erikoinen ja poikkeuksellinen ihmisryhmä kantakaupungin väestöjakaumassa.
Eläkeläisiä, opiskelijoita ja yksinasuvia asuu suhteessa eniten kantakaupungissa. Ja yksinasuvista suurin osa on naisia. Tämä on ehkö epäkorrektia väittää mutta jostain kummasta syystä naisilla on varaa maksaa asumisestaan enemmän kuin miehillä. Tai sitten heille riittää pienemmät asunnot. Asumisella keskikaupungilla voi helpommin saavuttaa sosiaalisen arvonnousun vaikka ei työskentelekään miesvaltaisilla korkeapalkka-aloilla.

---------- Viestit yhdistetty klo 18:56 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 18:53 ----------

Liikenteellisestä näkökulmasta ei kannata asua keskustassa, vaan suoraan keskustasta pohjoiseen Hakamäentien ja Kehä I:n lähettyvillä. Tällöin on parhaat mahdolliset liikenneyhteydet eri paikkoihin. Kuitenkin tällä alueella, josta on parhaat liikenneyhteydet, on alemmat neliöhinnat kuin jopa pussinperä-Ullanlinnassa.

Mua on ihmetyttänyt (tai oikeastaan ei sittenkään) miksi Salatut Elämät TV-sarja kertoo ullanlinnalaisista asukkaista. Itse asiassa suurin osa heistä on sellaisia luusereita että ei olisi oikeasti varaa asua siellä mutta saisiko Konalassa asuvista ihmisistä yhtä suositun draamasarjan kuin ullanlinnalaisista? Tuskin.

Jos tähän lisää vielä perheellisten ja niiden tilannetta joiden ei ole pakko asua jommassakummassa eli joko periferiassa tai keskikaupungilla vaan joilla on mahdollisuus valita, niin Suomen kohdalla voi todeta että kaupungistuminen on tapahtunut n 30-50 vuoden viiveellä muuhun Eurooppaan nähden, ja siksi Helsinki on niin pieni esim Kööpenhaminaan varrattuna, vaikka Suomessa ja Tanskassa on saman verran asukkaita. Lisäksi city- vs periferia-asumisen suosio on ollut syklimäistä.

Aina n 15-20 vuoden välein muoti city-asumisesta vaihtuu lande-asumisen suosimiseen ja mun havaintojeni mukaan se noudattaa aika tarkkaan sitä milloin pääministeri on Keskustapuolueesta. Aika paljon media nimittäin ruokkii mielikuvia siitä miten maan johtajat asuvat. Nyt Sipilän hallituksen aikana on tosin tapahtunut niin paljon kaikenlaisia muita asioita sekä Suomessa että maailmalla että medialla ei ole ollut aikaa seurata pääministerin yksityiselämää, mutta Matti Vanhasen kohdalla n 10-15 vuotta sitten jokainen varmaan muistaa miten tarkkaan media seurasi hänen asumisvalintojaan ja yhdyskuntarakentamisen ihanteita. Keskustapuolueen vaikuttajahenkilöt tuomitsevat nykyäänkin tiiviin urbaanin asumisen mm sillä että se alentaa syntyvyyttä ja jopa lisää toimettomuutta ja työttömyytä, mutta syyt siihen ei mielestäni ole kaupungistumisessa vaan syyt ovat ihan muualla.

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
Asumisella keskikaupungilla voi helpommin saavuttaa sosiaalisen arvonnousun vaikka ei työskentelekään miesvaltaisilla korkeapalkka-aloilla.

Sanoisin tuon olevan niin, että lapsettomalla henkilöllä asuinalueella ei ole merkitystä, ja lapsellisella henkilöllä on jonkin verran vaikutusta koska lapsi tutustuu oppilaisiin koulussa ja pihapiirissä jotka ovat hyvästä sosioekonomisesta asemasta. Tämä ei selvästikään ole ainut syy, sillä myös lapsettomat haluavat kantakaupunkiin vaikka heillä se arvonnousua ei mahdollistakaan.
 
Liikenteellisestä näkökulmasta ei kannata asua keskustassa, vaan suoraan keskustasta pohjoiseen Hakamäentien ja Kehä I:n lähettyvillä. Tällöin on parhaat mahdolliset liikenneyhteydet eri paikkoihin. Kuitenkin tällä alueella, josta on parhaat liikenneyhteydet, on alemmat neliöhinnat kuin jopa pussinperä-Ullanlinnassa.

Vain, jos katsoo ensisijassa autoliikennettä. Koska julkiset poikittaisyhteydet ovat mitä ovat, ylivoimaisesti parhaat liikenneyhteyden julkisilla ovat Rautatientorin laidalla olevissa taloissa.

Tai jos katsotaan sitä, mitä palveluja ja paikkoja pystyy saavuttamaan kävellen käyttämättä mitään kulkuvälineitä, parhaiden yhteyksien paikka on varmaan jossain Kansallismuseon vieressä. Ja juuri tämähän on se, joka pitää kantakaupungin arvoa yllä. Tuolla Hakamäentien ja Kehä I:n lähettyvillä minne tahansa tarvitaan joko auto tai kohtuullisen harvoin kulkeva julkinen yhteys. Sen sijaan sieltä "pussinperä-Ullanlinnasta" pääsee lähes mihin tahansa palveluun, kulttuuririentoon ja moneen harrastukseen ihan kävellen. Ja se on se jokapäiväinen liikenneyhteys, jolla on kaupungissa paras arvo, ei se kuinka sujuvasti autolla pääsee jonnekin.
 
Vain, jos katsoo ensisijassa autoliikennettä. Koska julkiset poikittaisyhteydet ovat mitä ovat, ylivoimaisesti parhaat liikenneyhteyden julkisilla ovat Rautatientorin laidalla olevissa taloissa.

Tai jos katsotaan sitä, mitä palveluja ja paikkoja pystyy saavuttamaan kävellen käyttämättä mitään kulkuvälineitä, parhaiden yhteyksien paikka on varmaan jossain Kansallismuseon vieressä. Ja juuri tämähän on se, joka pitää kantakaupungin arvoa yllä. Tuolla Hakamäentien ja Kehä I:n lähettyvillä minne tahansa tarvitaan joko auto tai kohtuullisen harvoin kulkeva julkinen yhteys. Sen sijaan sieltä "pussinperä-Ullanlinnasta" pääsee lähes mihin tahansa palveluun, kulttuuririentoon ja moneen harrastukseen ihan kävellen. Ja se on se jokapäiväinen liikenneyhteys, jolla on kaupungissa paras arvo, ei se kuinka sujuvasti autolla pääsee jonnekin.

Näin tosiaan on, kävellen ja julkisilla keskusta on paras paikka, mukaan lukien julkisilla muualle liikkumiseen, mutta jos miettii vain ja ainoastaan liikkumista, kannattaa ostaa auto ja muuttaa Hakamäentien ja Kehä I:n tienoille. Se, että nuo eivät ole alueen kalleimpia neliöitä, vaan että Kehä I:n vierestä löytyy jopa joitakin ghettoja, tarkoittaa sitä että vain mahdollisimman nopeasti joka paikkaan pääsemistä ei arvosteta, vaan arvostetaan nimenomaan liikkumista kävellen ja julkisilla ja esimerkiksi estetiikkaa. Tällöin siis pitäisi miettiä uusia alueita suunnitellessa kävelyä, julkisia ja estetiikkaa ja jättää auto lapsipuolem asemaan.
 
Mua on ihmetyttänyt (tai oikeastaan ei sittenkään) miksi Salatut Elämät TV-sarja kertoo ullanlinnalaisista asukkaista. Itse asiassa suurin osa heistä on sellaisia luusereita että ei olisi oikeasti varaa asua siellä mutta saisiko Konalassa asuvista ihmisistä yhtä suositun draamasarjan kuin ullanlinnalaisista?
Nyt ollaan jo todella syvällä Off topicin puolella, mutta "ullanlinnalaisasukkaat" näyttävän nykyisin viihtyvän Munkkiniemen kaduilla Huvilakadun (sarjassa Pihlajakadun) sijasta. Sisätiloissa tapahtuvat kohtaukset kuvattaneen edelleen heidän omassa studiossaan, joka sattumoisin sijaitsee Konalan suunnalla. :cool:
 
Sanoisin tuon olevan niin, että lapsettomalla henkilöllä asuinalueella ei ole merkitystä, ja lapsellisella henkilöllä on jonkin verran vaikutusta koska lapsi tutustuu oppilaisiin koulussa ja pihapiirissä jotka ovat hyvästä sosioekonomisesta asemasta. Tämä ei selvästikään ole ainut syy, sillä myös lapsettomat haluavat kantakaupunkiin vaikka heillä se arvonnousua ei mahdollistakaan.

Asuminen arvostetussa paikassa mahdollistaa sinkulle paremmat mahdollisuudet löytää varakas puoliso itselleen kuin jos asuu betonilähiössä. Kantakaupungissa lukuisat vapaa-ajanviettomahdollisuudet eli kulttuuritarjonta ja ravintolat ja kahvilat ym ruokkivat tätä. Helsingin seudulla on alkanut segregaatio ja se on leimannut betoniähiöt joissa on paljon kaupungin vuokrataloja armotta ns alempien sosiaaliluokkien asuinalueiksi, siitä huolimatta että monella niistäkin on hyvät joukkoliikenneyhteydet, ja nostanut kantakaupungin asemaa jossa asuntomarkkinat ovat kokonaan yksityiset. Kantakaupungissa on tosin myös jukista asuntotuotantoa kuten HITAS-asuntoja mutta niiden osuus on marginaalinen mutta toisalta jotkut pitävät niitä markkinahöiriöiden aiheuttajina.

---------- Viestit yhdistetty klo 15:01 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:55 ----------

Näin tosiaan on, kävellen ja julkisilla keskusta on paras paikka, mukaan lukien julkisilla muualle liikkumiseen, mutta jos miettii vain ja ainoastaan liikkumista, kannattaa ostaa auto ja muuttaa Hakamäentien ja Kehä I:n tienoille.

Jos nuorille naisille tärkeää on asunto kantakaupungin arvostetuilla paikoilla niin nuorille miehille kallis auto jossa on riittvävästi hevosvoimia jolla voi liikkua minne tahansa, yhdistettynä urheilullisiin harrastuksiin, on usein se seikka jolla kuvitellaan menestyvön eri elämänalueilla. Silloin jos todellinen autokuume iskee niin asunnon tasostakin tingitään. Ihmiset ovat aika primitiivejä loppujen lopuksi.

t. Rainer
 
Rainerin stereotypioilla, kuten stereotypioilla aina, on jonkinlainen totuuspohja olemassa. Eiväthän ne muuten olisi muodostuneet. Ajat kuitenkin muuttuvat ja mulla on vähän sellainen fiilis, että segregaatio on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan voimistunut aika lailla. Jos mennään Nurmijärvelle, niin ihan varmasti siellä näkyy autoja kolmella pakoputkella ja joulukuusta muistuttavilla lisävaloilla, mutta jos mennään Helsinginniemelle, niin niitä vaan ei ole. Siinä missä ajokortti voi olla sille nurmijärveläiskundille henki ja elämä, stadilaisserkku ei välitä siitä tuon taivaallista eikä auton hankinta ole ollenkaan suunnitelmissa, vaan rahat käytetään johonkin muuhun – vaikka olisi menestynyt ja tienaisi hyvin.

Kallion "punavihreästä kuplasta" puhutaan paljon. Mutta on niitä kuplia monia muitakin. Nurmijärveläiskollin ja stadilaisserkun arkipäivät vaan ovat aika lailla erilaisia, mutta sitä ei aina tahdo muistaa, jos omat vuodet nuorena aikuisena ovat sujuneet yhdellä tapaa eikä niihin muihin tapoihin ole paljon tutustunut.
 
Rainerin stereotypioilla, kuten stereotypioilla aina, on jonkinlainen totuuspohja olemassa. Eiväthän ne muuten olisi muodostuneet. Ajat kuitenkin muuttuvat ja mulla on vähän sellainen fiilis, että segregaatio on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan voimistunut aika lailla. Jos mennään Nurmijärvelle, niin ihan varmasti siellä näkyy autoja kolmella pakoputkella ja joulukuusta muistuttavilla lisävaloilla, mutta jos mennään Helsinginniemelle, niin niitä vaan ei ole. Siinä missä ajokortti voi olla sille nurmijärveläiskundille henki ja elämä, stadilaisserkku ei välitä siitä tuon taivaallista eikä auton hankinta ole ollenkaan suunnitelmissa, vaan rahat käytetään johonkin muuhun – vaikka olisi menestynyt ja tienaisi hyvin.

Kallion "punavihreästä kuplasta" puhutaan paljon. Mutta on niitä kuplia monia muitakin. Nurmijärveläiskollin ja stadilaisserkun arkipäivät vaan ovat aika lailla erilaisia, mutta sitä ei aina tahdo muistaa, jos omat vuodet nuorena aikuisena ovat sujuneet yhdellä tapaa eikä niihin muihin tapoihin ole paljon tutustunut.

Ajokortti ja auto eivät Nurmijärvelläkään ole jonkinlaisia statukseen liittyviä asioita, ja melko pieni piiri on varsinaisesti kiinnostunut autoilusta, esimerkiksi auton tuunaamisesta kolmella pakoputkella ja joulukuusta muistuttavilla valoilla. Ajokortti ja auto ovat suurimmalle osalle nuorisosta ja muusta väestöstä ainoastaan pakollinen paha, kun joukkoliikenne on niin huonoa. Sanoisin myöskin, ettei elämä ole niin hirveän erilaista Helsinginniemellä ja Nurmijärvellä muuten kuin että Helsinginniemellä voi liikkua miten vaan ja Nurmijärvellä vain omalla autolla, jonkun kyydillä, mopolla ja mopoautolla.
 
Ajokortti ja auto eivät Nurmijärvelläkään ole jonkinlaisia statukseen liittyviä asioita, ja melko pieni piiri on varsinaisesti kiinnostunut autoilusta, esimerkiksi auton tuunaamisesta kolmella pakoputkella ja joulukuusta muistuttavilla valoilla. Ajokortti ja auto ovat suurimmalle osalle nuorisosta ja muusta väestöstä ainoastaan pakollinen paha, kun joukkoliikenne on niin huonoa. Sanoisin myöskin, ettei elämä ole niin hirveän erilaista Helsinginniemellä ja Nurmijärvellä muuten kuin että Helsinginniemellä voi liikkua miten vaan ja Nurmijärvellä vain omalla autolla, jonkun kyydillä, mopolla ja mopoautolla.

Trafi:han on viime aikoina ruvennut oikein nurmijärveläisyyden apostoliksi. Se haluaa että 16-vuotiaat saisivat ajaa oikeaa autoa mopoauton sijaan ja autovero halutaan poistaa. Jotenkin haiskahtaa siltä että autoteollisuus lobbaa nyt Trafi:ssa oikein urakalla. Onhan ajokortin suorittaneiden määrän laskeminen on sellainen aisa joka huolestuttaa pääasiassa autoteollisuutta eikä ketään muuta.

t. Rainer
 
En tiedä miten ylläoleva keskustelu liittyy aiheeseen, mutta mielestäni Turun ja Salon väestöpohja ja kasvuennusteet eivät edellytä kaksoisraiteen rakentamista. Matkustajien vähyyden takia on junavuoroja jatkuvasti lakkautettu Turku-Helsinki -välillä VR:n lapsenomaisessa uskossa, että näiden vuorojen käyttäjät siirtyvät jäljellejääville vuoroille. Olisi outoa parin kolmen junakohtauksen vuorokaudessa takia rakentaa kaksoisraide koko Turku-Salo-välille. Miten käy sähköistetylle ja lukuisia oikaisuja ja tunneleita sisältävälle Salo-Karjaa-välille? Ainoa todellinen kasvukäytävä, tuleva nauhakaupunki, on Lohja-Vihti-Espoo-väli, johon radan alustavaan suunnitteluun myönnetyt varat kannattaa käyttää, ja ruveta ELSA-radan sijasta puhumaan EL-radasta.
 
Takaisin
Ylös