Tässä ehdotat epäsuorasti järjestelmää, joka kyllä palvelee autollisia joukkoliikenteen sekakäyttäjätalouksia, muttei mahdollista autotonta elämää oikeastaan paljon kenellekään kun joukkoliikenteen palvelusta tulee niin harva. Lähes jokaisen kynnellekykenevän on tuollaisessa järjestelmässä pakko ostaa auto kun muuten et pääsee mihinkään harvinaisempaan paikkaan tai aikaan liikkumaan edes kohtuullisella alueella.Sitten pitäisi puhtaalta pöydältä miettiä, mikä se ihan ensisijainen tavoite on. Se kai on, että saadaan ihmiset työpaikoille, lapset ja opiskelijat kouluun ja kaikki pakollisiin menoihin, kuten vaikka terveyskeskuksiin. Jos rahaa on vain vähän, niin ihan ensin pitää huolehtia tämä kuntoon riittävällä laatutasolla. Riittävä laatutaso tarkoittaa sitä, että väki valitsee joukkoliikenteen mielellään. Jos ei valitse, niin se lisää autoliikennettä tavalla, joka aiheuttaa vielä pahempia kustannuspaineita, kun tieverkko menee tukkoon. (Tässä samalla terveiset niille, joiden mielestä joukkoliikenteen pitää olla itsekannattavaa. Ei ole, ei voi olla, eikä ole missään, ei edes Manhattanilla. Mutta vaikka lipputulot eivät kata joukkoliikennemenoja, niin joukkoliikenne on silti halvin tapa järjestää kaikkien liikkuminen. Tulisi paljon kalliimmaksi veronmaksajalle lopettaa ei-itsekannattava joukkoliikenne ja rakentaa tilalle motaria motarin perään.)
Jos tämän jälkeen jää rahaa yli, ja jäähän sitä, niin sitten laajennetaan tuon yllä olevan tavoitteen seurauksena syntyneen linjaston liikennöintiaikoja niin, että töiden ja koulun jälkeen voi käydä vaikka huvittelemassa ja joukkoliikenne palvelee silloinkin.
Mutta sitten on niitä "olishan se kiva" -tarpeita, ja niihin tarvitaan minusta erilliskäytäntö.
Kun katsotaan Helsingin seudun joukkoliikenteen käyttäjiä aika suuri osa joukkoliikenteen kuormasta tulee ihmisiltä, joista "olisi ihan kiva" elää ilman että on pakko omistaa autoa. Se taas vaatii paljon joukkoliikenteen palvelutunteja ja laajaa joukkoliikenneverkkoa aika laajalla alueella koko Helsingin seudulla.
Jos ja kun joukkoliikenteen kustannuksista pitää karsia, lähtisin ennemmin siitä olisi olemassa asuinalueita, joissa olisi tarjolla hyvää joukkoliikennettä ja sitten olisi myös alueita, joissa ei ole joukkoliikennettä lähellä ainakaan koko päivää.
Esimerkkeinä Helsingistä vaikka Itä-Pakila tai Talinranta. On vaikea ymmärtää miksi jokaiseen lähiöön pitää olla samantasoinen palvelu, vaikka on olemassa alueita, joihin ei joukkoliikennettä arvostava vaan muuta. Itä-Pakilan osalta voitaisiin vaikka lähteä siitä että 1,5 kilometrin kävely Tuusulanväylälle tai Kehä I:lle on ihan riittävää palvelua hiljaisena aikana ehkä tunnin vuorovälin liityntäbussin kaverina. Ruuhka-aikaan toki palvelu voi olla parempaa. Sitten Talinrannassa muutama vuoro aamuin illoin riittää, muuten harvat joukkoliikennettä kaipaavat voivat hyvin kävellä pari kilometriä tai käyttää Bolttia.
Toki tämä vaatisi isoja politiikkamuutoksia siitä ettei joukkoliikenteellä tarvitsisi päästä joka paikkaan kaikkina aikoina, vaan että olisi päätetty että on alueita, joissa hyvä joukkoliikennepalvelu ja sitten alueita, joista joukkoliikennettä kaipaavien on parempi pysyä poissa ja noista alueista ihan selkeä kartta.
Viimeksi muokattu: