Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Itse asiassa käsitteessä ”traffic evaporation” on kyse juuri tästä. Autoilun määrä vähenee. Myös koko liikenteen määrä voi vähentyä, eli ei ole kyse pelkästään siitäkään, että autoilija siirtyy muuhun kulkumuotoon.Kommentoin tuota vielä siinä, että en usko liikenteen siirtymisen toiseen paikkaan olevan hyvä, vaan haluaisin autoilua vähennettävän suuremmalla alueella.
Liikennesuunnittelun teoria lähtee pelkistettynä siitä, että ihmiset tekevät tietyn määrän matkoja joilla on tietty pituus. Tämä määrä selvitetään liikkumistottumustutkimuksella. Liikennesuunnittelu ei varsinaisesti ota kantaa siihen, miksi ja miten paljon ihmiset matkustavat. Vaan matkojen määrä on vakio. Liikennesuunnittelija voi vain vaikuttaa siihen, minkälaisia reittejä ja kulkutapoja ihmiset matkoihinsa käyttävät.
Traffic evaporation -ilmiö ei varsinaisesti sisälly tähän perusteoriaan. Sillä traffic evaporationissa liikennejärjestelmä ja sen muutos vaikuttavat ihmisten halukkuuteen tehdä matkoja. Ihmisten halukkuus tehdä jotain ei puolestaan kuulu insinööritieteisiin eikä siten liikenneinsinööreille, vaan on kyse käyttäytymistieteistä.
En minäkään ole käyttäytymistieteilijä. Mutta onhan aika loogista, että jos matkojen tekeminen muuttuu vastenmielisemmäksi, ihminen keksii ratkaisuja tehdä vähemmän matkoja. Perustuuhan esimerkiksi kauppakeskusten suosio (monen ihmisen itse ilmaisemana) siihen, että yhdellä matkalla voi hoitaa monta ostosta. Voi olla, että viisi kävelymatkaa kauppaan korvautuu yhdellä pitkällä automatkalla, mikä ei ole ekologista. Mutta matkojen määrää kauppakeskus tässä tapauksessa vähensi.
En vastaa toisten puolesta kysymyksiin. Mutta verovaroista tehtävää subventiota voi verrata vaikkapa vakuutukseen tai palveluiden hinnoitteluperiaatteisiin.Kiintoisa lause. Kerrotko tarkemmin mitä meinaat. Haluatko että joka tiellä pitää maksaa? Kyllä se minulle käy, mutta en usko että se on kovin älykästä.
Moni ihminen ottaa mielellään vakuutuksen. Hän siis maksaa vahingoista, vaikka niitä ei tapahtuisikaan. Äärivaihtoehto on, että maksaa kaikki kulut sitten kun vahinko sattuu. Moni vakuuttaa mieluummin esimerkiksi autonsa kuin maksaa auton hinnan jos tulee kyllin paha tälli. Tai moni ottaa kiinteähintaisen kännykkäliittymän mieluummin kuin sellaisen, josta maksetaan todellisen käytön mukaan.
Vakuuttaminen tai molemmat kännykän hinnoitteluperiaatteet ovat hyväksyttäviä. Miksi nämä eivät ole hyväksyttäviä silloin, kun on kyse julkisista palveluista?
Siitä valitetaan, että joukkoliikenteessä noudatetaan vakuutuksen tai kiinteän hinnan periaatetta. Mutta siitä ei valiteta, että autoilulle tarjottavassa tiekapasiteetissa noudatetaan samaa periaatetta. Joukkoliikenteessä pitäisi noudattaa käyttäjä maksaa -periaatetta, autoilun kohdalla ei saa noudattaa käyttäjä maksaa -periaatetta. En näe tässä muuta logiikkaa kuin sen, että autoilun katsotaan oleva etuoikeutetussa asemassa suhteessa joukkoliikenteeseen. Muutenhan samat säännöt sopisivat molempiin.
Antero