Vihreiden olisi syytä katsoa peiliin ja huomioida muukin kuin oma ideologia. Kun katsoo ydinkeskustan katuverkkoa, siitä suurin osa on muussa kuin henkilöautojen käytössä ja tuota aluetta on koko ajan lisätty. Samoin monilla keskustaan tulevilla väylillä on suurin osa kaistoista on joukkoliikenteen käytössä. Nyt on vaan ongelmana, että Vihreä kaupunkisuunnittelu on täysin sokea monipuoliselle liikkumiselle ja erilaisille liikkumistarpeille eikä pahimmille kaupunkisuunnittelufanaatikoille mikään kompromissi riitä, vaan risteys risteykseltä ja katu kadulta vallataan alaa ja jokainen suunnitelma muuttaa ympäristöä vain yhteen suuntaan. Ideologisena tavoitteena on katu kadulta poistaa autoliikenne eikä nähdä miten ääri-ideologisessa vouhotuksessa Vihreät kaupunkisuunnitteluhölmöt tappavat samalla monet keskustan bisnekset ja häätävät työpaikkoja muualle.
Nykyisessä äärimmäisyyden ilmapiirissä vielä jäljellä olevat monipuolisen liike-elämän osat on tavoitteena lahdata tukkimalla loputkin kadut ja Etelä-Helsingin ja kantakaupungin asukkaiden liikkumistarpeet ovat täysin toissijaiset. Vihreä kaupunkisuunnittelu puhuu rauhallisesta keskustasta, mutta minun täytyy sanoa, että kantakaupunkiasukkina minä en todellakaan halua Helsinkiin rauhallista keskustaa. Jos haluaa rauhallista ympäristöä voi mennä sitten johonkin korpeen tai pikkukaupungin keskustaan sitä etsimään, mutta rauhallinen suurkaupungin keskusta on yhtä kuin kuollut bisnesten hautuumaa.
Kantakaupunkimainen ympäristö on parhaimmillaan elävänä kaupunkina, jossa on mahdollista liikkua monella tavalla ja jossa liike-elämä kukoistaa. Vihreän ideologian ihannealueet, joissa suurimman osan vuotta ei liiku paljon kukaan, ei kävelijät eikä autoilijat, ovat kaupunkielämän irvikuva. Vihreät markkinoivat kävelykeskustaa muka kaupungin olohuoneena, mutta Vihreän ääri-ideologisten tavoitteiden todellinen lopputulos on myös nykyistä vähemmän suosittu ydinkeskusta. Kun liikenne vähenee, kaupunki hiljenee, se on kaupunkibisneksen laki.
Nykyisessä äärimmäisyyden ilmapiirissä vielä jäljellä olevat monipuolisen liike-elämän osat on tavoitteena lahdata tukkimalla loputkin kadut ja Etelä-Helsingin ja kantakaupungin asukkaiden liikkumistarpeet ovat täysin toissijaiset. Vihreä kaupunkisuunnittelu puhuu rauhallisesta keskustasta, mutta minun täytyy sanoa, että kantakaupunkiasukkina minä en todellakaan halua Helsinkiin rauhallista keskustaa. Jos haluaa rauhallista ympäristöä voi mennä sitten johonkin korpeen tai pikkukaupungin keskustaan sitä etsimään, mutta rauhallinen suurkaupungin keskusta on yhtä kuin kuollut bisnesten hautuumaa.
Kantakaupunkimainen ympäristö on parhaimmillaan elävänä kaupunkina, jossa on mahdollista liikkua monella tavalla ja jossa liike-elämä kukoistaa. Vihreän ideologian ihannealueet, joissa suurimman osan vuotta ei liiku paljon kukaan, ei kävelijät eikä autoilijat, ovat kaupunkielämän irvikuva. Vihreät markkinoivat kävelykeskustaa muka kaupungin olohuoneena, mutta Vihreän ääri-ideologisten tavoitteiden todellinen lopputulos on myös nykyistä vähemmän suosittu ydinkeskusta. Kun liikenne vähenee, kaupunki hiljenee, se on kaupunkibisneksen laki.
Viimeksi muokattu: