tähän väliin on hyvä heittää se fakta, että Helsingin kaupunkisuunnittelussa on ollut vuosikausia se linjaus, että kaupungin eri osia erilaisessa sosioekonomisessa asemassa olevia ihmisiä asutetaan tasaisesti ja sekoittamalla aktiivisin toimenpitein. Siis että ei syntyisi pelkästään huono-osaisten tai pelkästään rikkaiden alueita. Tässä Helsinki on myös onnistunut kansainvälisestikin mitattuna ja käsittääkseni kaupungin virkamiehistö ja poliittiset päättäjät ovat olleet yhtä mieltä.
On onnistunut varmasti päättäjien ja virkamiesten mielestä erinomaisesti.
On onnistunut niin hyvin, että ne, joiden elämä maksetaan toimeentulotuesta, asuvat aravarajoituslain suopealla myötävaikutuksella maan kalleimmilla paikoilla, kun taas ne, jotka maksavat heidän toimeentulotukensa veroissaan, joutuvat muuttamaan lähiöihin ja jopa Helsingin ulkopuolelle. Kylmä fakta nyt vain on se, että maan kalleimmilla tonttimailla ei sosiaalisesta segregaatiosta tarvitse - eikä todellakaan tarvitsisi - huolehtia. Kukaan ei vaadi sosiaalista sekoittamista Ullanlinnaan, Kaartinkaupunkiin tai Taka-Töölöön. Sen sijaan Salomaankin näemmä halveeraama, itse elämänsä maksava ihminen, ei näillä alueilla säällisestä omistusasumisesta voi edes haaveilla, ellei ole sattunut perimään, voittamaan lotossa taikka tulot eivät alita n. 7.000 euroa kuukaudessa. Sosiaalinen sekoittaminen onkin lähinnä Ruoholahden, Jätkäsaaren ja Kalasataman kaltaisten alueiden alueet itsensä epätasa-arvoistava ongelma, jossa siivelläeläjät pääsevät leikkimään erittäin hyvätuloisten elämää veronmaksajien ystävällisellä kädenojennuksella. Tämä "tasa-arvo" on tosiasiassa merkittävä henkinen subventointi siltä ihmisryhmältä, joka toimii yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti erityisesti niille, joiden elämän tämä yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti toimiva ihmisryhmä mahdollistaa. Ja se on asuinaluetasolla väärin niin kauan, kuin keskineliöhinnat tälle itse maksavalle ihmisryhmälle ovat 5.000 euroa / neliö ja siitä ylöspäin + tontinvuokra.
Helsingissä ollaan tosiasiassa siinä tilanteessa, että tuttavani, joka on köyhistä olosuhteista kouluttautunut täysin omin ansioin lääkäriksi, ei palkallaan pysty ostamaan kolmiota edes Vallilasta tai Meilahdesta. Sen sijaan monet hänen heikko-osaisista potilaistaan asuvat kantakaupungin kalleimmilla alueilla.
Ja karuinta on, että kun tavallinen veronmaksaja maksaa itse paitsi asumisensa, myös siitä syntyvät velat (vastikevelat, vuokravelat jne.), mahdollisesti lentävät asunnoistaan ulos ja saavat luottotietomerkintöjä, kunnalliset vuokranantajat tekevät pk-seudulla yhteistyötä kuntien sosiaalitoimistojen kanssa, jotka lyhentävät tarpeen tullen tuhansienkin eurojen vuokravelkoja (jos vaikka tukivarat onkin käytetty johonkin muuhun kuin vuokranmaksuun), ja aivan etenkin silloin, kun lapsiperhe olisi joutumassa asunnottomaksi. Ja jotkut vielä kehtaavat vaatia omistusasumisen verottamista!
---------- Viestit yhdistetty klo 19:48 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 19:30 ----------
Luin aikoinaan liiketoimintaa, ja muistaakeni Louhio-Kaukinen-Hukka Liiketoimintaoppi -oppikirjassa todettiin että yritystoiminnan harjoittamiseen kuuluu yrittäjäriskin ottaminen. Sehän tarkoittaa sitä että ei aina voida ennakoida jokaista päivää siten että kun putiikki on auki, niin kassaan tulee aina rahaa.
suomessahan ei paljon sosialisoitu, mutta yrittäjäriski on sosialisoitu. Köyhä pystyy vähästäänkin säästämään kahden kuukauden ruuat, mutta yrittäjä on yhteiskunnan suoraa tukea pyytämässä, kun asiakkaat hetkeksi häviävät. Silloin kun rahaa tulee kassaan, eletään makeaa elämää. Jos yrittäjäkin säästäisi pahan päivän varalle edes hieman, niin ei tarvitse heti olla yhteiskunnan tukia ruinaamassa.
Jotkut "lukevat liiketoimintaa", ja toiset taas sitten yliopistossa opiskelevat taloustieteitä. Yrittäjäriskiä ei ole sosialisoitu, koska yrittäjillä ei ole toimeentuloturvaa yrityksen elossa ollessa. Ennen vuotta 2015 elinkeinonharjoittajat eivät edes päässeet velkajärjestelyyn, mikäli olivat velkaantuneet yritystoiminnassa. Sen sijaan peli- ja pikavippivelalliset pääsääntöisesti pääsivät.
En tiedä, oletko koskaan toiminut yrittäjänä, ei siltä todellakaan kuulosta, mutta yrittäjä kantaa riskin paitsi omasta toimeentulostaan, myös työntekijöidensä toimeentulosta. Mitä sanot yrittäjälle, joka joutuu nyt laittamaan ovensa kiinni ja konkurssipesä irtisanoo 10 työntekijäänsä? Ilman yrittäjää nämäkin ihmiset ovat jälleen veronmaksajien elätettävänä.
Katsos, Salomaa, kun valtio saa rahaa vain kahdesta paikasta. Nettolainanotolla ja veronkannolla. Ja veronkannon suhteen ainoastaan yksityinen yrittäjä luo uutta hyvinvointia. Julkisen sektorin työntekijät eivät itsessään tuota itse mitään uutta hyvinvointia, koska heidän palkkansa maksetaan siitä verokertymästä, joka kokonaisuudessaan on verotettu.
