Helsingin kaupunkisuunnittelua

Puhutaanko tässä nyt harmaana betonierämaana siitä Jätkäsaaresta, jota halkaisee kymmenen hehtaarin puisto? Niilläkin alueilla Kalasatamasta, jotka rupeavat olemaan valmiina, on isot puitot keskuksen eteläpuolella ja Sompasaaren sisällä. Kai paikka voi olla luonnonläheinen, vaikka viheralue on korttelin tai kahden päässä, eikä joka kohdasta tarvitse joka suuntaan katsoessa näkyä viheralue.

Nytkin kun katsoo keskustelua Postipuistosta twitterissä, kaiken vastustajat levittelevät kuvaa yhdestä kivisestä kujasta esimerkkinä liian tiiviistä rakentamisesta, kun kyseisestä kohdassa kääntyessä 180 astetta näkymä on tämä.

Yleensäkin keskustelu rakentamisen tiiveydestä käydään mielikuvien perusteella, johon eivät kuulu millaisia sisäpihat ovat uusissa korttelikaupunosissa ja että viheralueet ovat syystäkin eroteltu pääkaduista rakentamisen saavutettavuuden ja viheralueille kantautuvan melun estämisen takia. Eli viheralueet ovat toisella puolella asutusta ja jos muodostaa mielipieteensä ajamalla alueen lapi ei näe viheraluetta ollenkaan eikä se vastaa kokemusta alueella oikeasti asumisesta.
 
Ei niissä ole täyttä kuin ruuhkassa aurinkoisena päivänä pari kertaa vuodessa, mene pienessä sateessa niin aivan tyhjää.
 
Jokaiselle jotakin, kuitenkin harmi että kaikki uudet alueet Helsingissä rakennetaan samalla kaavalla. Itse pidän Myllypuron ja Munkkivuoren ratkaisuja luonnollisempana ja mukavampana kuin Jätkäsaaren betoniviidakkoa - autoliikenne kiertää aluetta ympäri ja keskellä on kävelyteitä. Tiiviys on kuitenkin riittävä ostarin palveluiden ja joukkoliikenteen järjestämiseen, mutta kaikkien talojen välissä on pihaa, puistoa ja metsää. Talot eivät ole liian kiinnikkäin tai korkeita, niin luonnonvalo pääsee joka väliin. Eikä tarvitse ajaa puolta tuntia autolla tai julkisilla tuntia lähimpään kansallispuistoon, kun lähiluonnossa liikkuminen on miellyttävää. Jätkän keskellä on kyllä keinotekoinen nurmipuisto, mutta kaikki muu on ahdasta ja epämiellyttävää. Puistokin tehtiin keskelle, eikä meren rantaan jota olisi ollut joka suuntaan.
 
...ei Kalasataman tai Jätkäsaaren kaltaiset harmaat betonierämaat ole millään tavalla viihtyisiä monista.
Toivottavasti sinne ei tarvitse kenenkään sellaisen muuttaa, joka haluaa ympärilleen sitä metsää. Metsälähiöitähän on pk-seudu täynnä, ei niitä tarvitse enää rakentaa lisää.

Tosin en mä kyllä itsekään haluaisi asua vaikkapa Kalasatamassa. Se on hirvittävän syrjässä, vähän kuin eristyksissä valtateiden takana, ja kärsii liikaa sosiaalisen sekoittamisen politiikasta.
 
Jokaiselle jotakin, kuitenkin harmi että kaikki uudet alueet Helsingissä rakennetaan samalla kaavalla. Itse pidän Myllypuron ja Munkkivuoren ratkaisuja luonnollisempana ja mukavampana kuin Jätkäsaaren betoniviidakkoa - autoliikenne kiertää aluetta ympäri ja keskellä on kävelyteitä. Tiiviys on kuitenkin riittävä ostarin palveluiden ja joukkoliikenteen järjestämiseen, mutta kaikkien talojen välissä on pihaa, puistoa ja metsää.
Munkkivuoren ja Myllypuron ratkaisut ja ylipäänsä kaikki ratkaisut, joissa autoliikenne kiertää aluetta ovat huonoa kaupunkia joukkoliikenteen kannalta. Tälläinen autokaupunkimainen kaupunkisuunnittelu, jossa autoliikenne johdetaan moottoriväylille tai pääkaduille usein vain yhdestä pisteestä. eikä naapurikaupunginosien välillä ole katuja on kyllä ollut pitkään vallalla esikaupunkialueilla.

Parasta joukkoliikenteen kannalta on taas kaupunkirakenne, jossa kulkee isoja läpiajopääkatuja suoraan asutuksen keskipisteiden läpi johtaen naapurikaupunginosiin.
 
Viimeksi muokattu:
Munkkivuoren ja Myllypuron ratkaisut ja ylipäänsä kaikki ratkaisut, joissa autoliikenne kiertää aluetta ovat huonoa kaupunkia joukkoliikenteen kannalta. Tälläinen autokaupunkimainen kaupunkisuunnittelu, jossa autoliikenne johdetaan moottoriväylille eikä naapurikaupunginosien välillä ole katuja on kyllä ollut pitkään vallalla.
Ei kehämäinen ympäryskatu estä rakentamasta yhteyksiä kehältä ulospäin. Idea on, että kehän sisus rauhoitetaan kävelylle ja pyöräilylle ja lyhyet matkat on helpointa Munkkivuoresta ei ole syytä ajaa Talin golfkentille ja muihin suuntiin on katuyhteys. Moniin paikkoihin on kyllä nopeampi oikaista metsän läpi fillarilla, mutta sehän on vaan kaupungin periaatteiden mukaista.

Jos halutaan parantaa joukkoliikenneyhteyksiä, ei mielestäni Munkkivuori tai Myllypuro menisi pilalle vaikka läpi saisi ajaa ratikka tai sähköbussi. Munkkivuoressa sellaista asukkaille tarjottiinkin, mutta sitä vastustettiin. Veikkaan vastustuksen kuitenkin liittyneen enemmän pelkoihin tiivistämisrakentamisesta ratikan varjolla.
Parasta joukkoliikenteen kannalta on taas kaupunkirakenne, jossa kulkee isoja läpiajopääkatuja suoraan asutuksen keskipisteiden läpi johtaen naapurikaupunginosiin.
Minusta tämä kuulostaa enemmän autokaupungilta
 
Munkkivuoren ja Myllypuron ratkaisut ja ylipäänsä kaikki ratkaisut, joissa autoliikenne kiertää aluetta ovat huonoa kaupunkia joukkoliikenteen kannalta.
Sä ajattelet tässä nyt että joukkoliikenne=katuverkossa kulkeva bussi. Mutta eihän se näin ole. Jos Munkkivuoreen olisi heti 1956 toteutettu ratikka, joka olisi ajanut Raumantietä ja joko päättynyt sinne alueen keskelle tai jatkunut suoraan eteenpäin sen halki, niin siellähän olisi erinomainen joukkoliikenne. Kun ei sitä silloin tehty, niin myöhemmin se on vaikeaa, koska ratikattomaan puistoon tottuneet asukkaat ei enää halua sitä ratikkaa sinne. (HKL suunnitteli sinne ratikkaa alusta lähtien, mutta kun olivat kitsaita, niin sen piti ajaa vain Huopalahdentietä ja päättyä Lapinmäentien kainaloon eikä mennä sisälle Munkkivuoreen ollenkaan. Eihän sellainen palvele, kun osa asuu yli kilsan päässä pysäkistä. Asukkaat sitten hommasi sinne STA:n busin Pohjois-Haagan mallin mukaan.)

Puotilan kaavassa tällainen aluetta halkova ratikka on tänäkin päivänä olemassa, eipä vaan ole tullut rakennettua.
 
Toivottavasti sinne ei tarvitse kenenkään sellaisen muuttaa, joka haluaa ympärilleen sitä metsää. Metsälähiöitähän on pk-seutu täynnä, ei niitä tarvitse enää rakentaa lisää.

Tosin en mä kyllä itsekään haluaisi asua vaikkapa Kalasatamassa. Se on hirvittävän syrjässä, vähän kuin eristyksissä valtateiden takana, ja kärsii liikaa sosiaalisen sekoittamisen politiikasta.
Kalasataman tunnelirata-aseman yläkerrassa, krs 5, sijaitsee "Bryga". Täkäläisen asujaimiston iki-ihana puisto ilman puita, mutta pensaita siellä kyllä on. Ainakin kaikenlaiseen niukkuuteen tottunut tyrni siellä pystyy kasvamaan... Ja naapurissa on Ikuisen-vapun-aukio, alamaailma ja huumeet.
 

Liitetiedostot

  • 43722728_2182748522006416_7300675878931922944_n.jpg
    43722728_2182748522006416_7300675878931922944_n.jpg
    108.8 KB · Lukukerrat: 8
Tosin en mä kyllä itsekään haluaisi asua vaikkapa Kalasatamassa. Se on hirvittävän syrjässä, vähän kuin eristyksissä valtateiden takana, ja kärsii liikaa sosiaalisen sekoittamisen politiikasta.
Minne sinusta pitäisi rakentaa lisää umpikorttelikaupunkia, jos Kalasatama on hirvittävän syrjäinen paikka sille?
 
Kalasatamahan on keskellä kaikkea, pyörällä ja julkisilla joka paikkaan, luonto vieressä, juuri hieno paikka asua.
 
Kalasatamahan on keskellä kaikkea, pyörällä ja julkisilla joka paikkaan, luonto vieressä, juuri hieno paikka asua.
Toisaalta keskellä kaikkea, mutta toisaalta jossain määrin eristyksissä mitä kauemmas metroasemalta mennään Sompasaareen ja Nihtiin päin. Tämä toki tullee muuttumaan, jos suora ratikka keskustaan joskus pääsee aloittamaan pian alkavan 13:n jatkeena.
 
Minne sinusta pitäisi rakentaa lisää umpikorttelikaupunkia, jos Kalasatama on hirvittävän syrjäinen paikka sille?
Se, että mä en halua asua Kalasatamassa, ei tarkoita, että sitä ei pitäisi rakentaa. Haluaahan siellä mitä ilmeisimmin monet muut asua, ja hyvä niin. Mun mielestä monipuolisuus on hyvästä, silloin löytyy jokaiselle mieluinen alue.
 
Ja koko metropoli täynnä valinnan varaa mutta jos rakennetaan sitä onnelaa metsän keskelle maksavat sen muut eli ihmiset ja luonto. Luonnolle ja maailmalle on paras korkeat talot.
 
Takaisin
Ylös