Helsingin metron "esihistoriasta"

Koejunien M1...M6 historian yhtenä keskeisenä juonteena oli se, että vaunu M1 paloi käyttökelvottomaksi jo vuonna 1973. Se tarkoittaa sitä että kokonaisia koejunan vaunupareja oli siitä eteen päin enää kaksi. Tavoitteena oli kuitenkin ajaa kuudenvaunun junia ruuhka-aikoina. Koejunat tai niiden vaunut sellaisinaan eivät tosiaan olleet yhteisajokelpoisia M100-sarjan kanssa, joten koejunien tulevaisuuden näkymät kyllä huononivat aika lailla mainitun onnettomuuden seurauksena. Kyllähän sellainen näkökohta joskus oli esitetty, että koejunan vaunuja olisi muutettu moottorittomiksi välivaunuiksi M100-kokoonpanoihin. En tiedä, kuinka vakavassa tarkoituksessa edellinen oli esitetty, vai oliko se vaan jonkun "heitto".

Mutta ajatus kahdesta vaunuparista koostuvan koejunan käytöstä omin konein kulkevana outona junanaan (matkustajaliikenteessä) on monella tapaa mielenkiintoinen. Niiden ohjaamotkin oli suunniteltu automaattiajoon (eli hyvin vähän hallintalaitteita pienehkön luukun alla), ne olisi senkin puolesta pitänyt uudistaa normaalin kuljettaja-ajon tarpeita vastaaviksi. Siinä mielessä historia toisti itseään, että M300:n kanssa oltiin jossain määrin samassa tilanteessa automaattimetron toisen kaatumisen tapahtuessa 2010-luvulla. 300:sethan oli alun perin ajateltu automaattiajoon.

Itse olen tämän ajatellut niin, että kahdesta vaunuparista, jotka olivat monella tapaa poikkeavia pääsarjaan nähden, ei ollut tarkoituksenmukaista muuttaa sellaista junaa, jolla ei kuitenkaan olisi ollut mielekästä liikennöidä kovin pitkään. Ehkä ajatteluuni vaikuttaa sekin, että M100-sarjan sisälläkin oli kuuden vaunun ryhmä "Nokkajuna", joka sekin oli metroliikenneyksikössä enemmän tai vähemmän vieroksuttu vaunuryhmä, ja siitä sitten hankkiuduttiin eroon ensimmäisenä poistettavana vaunusarjan osana. Nokkajunat olivat sentään vuosikausia yhteisajokelpoisia pääsarjalaisten kanssa, koejunat eivät olisi olleet sitäkään. Tämä kaikki on yksityisajatteluani eikä se ole mikään historiankirjoitus tai sellaisen osa.