Taidat olla nyt ymmärtänyt aika lailla väärin, ei tunnelointiratkaisujen tarkoitus yleensä ole vähentää joukkoliikenteen tarjontaa vaan mahdollistaa joukkoliikennatarjonnan laajentaminen alueilla, joilla katutila on niin täynnä ja hidas, että raitioliikenne puuroutuu katutasossa pahasti ja estää tarjonnan lisäämistä ja palvelun parantamista sekä katutilan jakamista uudella tavalla.
Selitit, että Helsinki ja monet muut kaupungit ovat niin ahtaita, että niihin ei ratikka mahdu, minkä vuoksi pitää tehdä tunneleita. Sitten tarjoat esimerkkeinä listan tunnelihankkeita, joita tehdään rautatieliikenteen tarpeisiin. Sen perusteella et näytä ymmärtävän erilaisten joukkoliikenneratkaisujen tarkoituksia ja niiden eroja. Selvyyden vuoksi totean, että kaupunkien tai seutukeskusten välisellä junaliikenteellä ei ole tarkoitus eikä voida korvata kaupungin sisäistä henkilöliikennettä. Siksi rautatietunnelihankkeet eivät liity mitenkään siihen, mihin sanoit tunneleiden olevan tarpeen.
Vertasin niitä siksi, että autopuolueelle bussit ja ratikat näyttäytyvät eri tavalla.
Mihin perustuu ajattelusi, että autopuolueella on ratkaiseva rooli? Autopuolueen on hyväksyttävä kaikki, autopuolue on suostuteltava ja autopuolue voi estää kaiken tai sanella kaikelle ehdot.
Luonnontieteet, kuten tekniikka ja fysiikka, eivät perustu demokratiaan ja äänestyspäätöksiin. Eli toimiva liikennejärjestelmä ei ole sellainen, mitä jokin intressiryhmä vaatii omista lähtökohdistaan ja omaksi edukseen. Kaikki autoilijat eivät mahdu nykyiseen kantakaupunkiin, eikä se asia muutu siitä, että autopuolue haluaa ja vaatii niin. Siksi on turhaa ajatella, että liikennesuunnittelun pitää olla autopuolueen tahdon mukaista, koska se ei voi olla sitä.
Toiseksi, vaikka autopuolueen tahto olisikin mahdollinen toteuttaa, miksi pitäisi antaa vähemmistön määrätä? Jos vaikka joku kauppias luulee, että enemmistö hänen asiakkaistaan on autoilijoita, ei liikennesuunnittelijan tarvitse luulla vaan tietää. Kantakaupungissa noin kolmannes liikkujista on autoilijoita. Kaupungin ja sen liikenteen toimivuuden kannalta on pakko tehdä ratkaisuja, jotka palvelevat ensisijaisesti hallitsevia liikennemuotoja. Marginaalinen liikkuminen kuten autoilu on siksi pakko sovittaa siihen, mikä ensisijaisilta ratkaisuilta jää jäljelle.
Autopuolueen mielikuvissa se vaihtoehto on parempi, joka ei tarvitse liikenne-etuuksia. Sitten jos vaihtoehtoina olisikin bussi liikenne-etuuksin ja ratikka liikenne-etuuksin, ei autopuolueen valinta olisi niin selvä, mutta yleensä asiaa ei esitetä noin.
Kun mielikuvat ovat totuudenvastaiset, ratkaisu on oikaista mielikuvat, ei myötäillä niitä. Toinen vaihtoehto on tehdä asiat oikein mielikuvista välittämättä. Tästä on erinomainen esimerkki kantakaupungin automäärän rajoittaminen, jonka vähän aikaa sitten foorumilla jo mainitsin. Jos autopuolueelta olisi kysytty, sopiiko sille, että rajoitetaan autojen määrää jotta autoilu kantakaupungissa pysyy sujuvana, vastaus olisi ollut jyrkkä ei. Sen näkee siitä, mikä on autopuolueen reaktio puheisiin automäärän rajoittamisesta tietulleilla tai vastaavilla. Jyrkkä ei, vaikka järjestelystä hyötyvät eniten autoilijat itse.
Helsinki on tehnyt tässä asiassa aivan oikein. On tehty se, mikä on kaikille parasta, kysymättä asiasta niiltä, joilla ei ole edellytyksiä vastata kysymykseen. Joukkoliikenteen etuuksien ja ensisijaisuuden kanssa on täsmälleen samoin. Eivät maallikot kykene vastaamaan kysymyksiin, joiden selvittämisessä on omat ponnistelunsa jopa alan ammattilaisilla ja virkamiehillä.
Kansalaisten mielipiteiden kuuleminen on hyvä ja välttämätön asia. Mutta on rintamakarkuruutta tai oman kyvyttömyyden peittelyä ja muuta vastuun pakoilua antaa kansalaisten päätettäväksi asioita, joiden päättämiseen kansalaisilla ei ole edellytyksiä, ja joita varten asiantuntijat ja virkamiehet on tehtäviinsä asetettu.
Minusta kehittämissuunnasta pitäisi tehdä kokonaisarvio ja tuo Otso Kivekkään mainitsema ratikkaprojekti toivottavasti tekee sen. Jos siinä päästään johtopäätökseen, että ratikka pitäisi huomioida liikenneverkossa paremmin, on se kovaa faktaa, jolla asiaa voidaan perustella autopuolueellekin.
Sinulla on nyt sekaisin tavoitteet ja keinot. Tavoitteet on jo asetettu. Joukkoliikenteen käytön lisääminen on tavoite, ei silloin enää pohdita, edistetäänkö autoilua vai jukkoliikennettä. Silloin pohditaan vain sitä, miten joukkoliikennettä edistetään. Tavoitteeksi on jo asetettu myös raitioliikenteen lisääminen. Ei siitä enää kysytä perusteluita sille, että autopuolue hyväksyy tavoitteen. Kysymys on vain siitä, millä keinoin tavoite toteutetaan. Kaikki keinot vähentävät ja niiden pitääkin vähentää autoilua, kun se on tavoite.
Kovat faktat ovat jo olemassa. Joukkoliikenteen ja raitioliikenteen lisäämisestä ja autoilun vähentämisestä käytetyistä keinoista on hyvää kokemustietoa jo 25 vuoden ajalta. Ulkomailta on kokemusta ja näyttöä siitä, mikä toimii, Helsingistä on kokeusta ja näyttöä siitä, mikä ei toimi.
Jos puhutaan ratikan kehittämisestä nimenomaan Helsingin katuverkolla, niin minun käsittääkseni silloin aloiteellisen organisaation pitäisi olla Helsingin katuverkon suunnittelusta vastaava kaupunkisuunnitteluvirasto.
Liikennejärjestelmäsuunnittelusta ja joukkoliikenteestä vastaa HSL. Se on ihan laissa asti, mikäli nyt oikein muistan sen, miten asiat on jaettu lain ja perussopimuksen välillä. Toimivallan kanssa täällä eletään tosin ihmeellisessä villissä lännessä. Minusta HSL jättää osan sille asetetuista tehtävistä muiden hoitoon eikä edes välitä siitä, mitä tulee tulokseksi tai mitä kustannuksia aiheutuu.
Jätän tässä yhteydessä muun kuin raitioliikenteeseen liittyvän, mutta se ei tarkoita, etteikö ongelmia ole muussakin. Mutta lain ja HSL:n toimenkuvan mukaan raitioliikenteen kanssa pitäisi mennä niin, että HSL toteaa virkavelvolilsuutensa mukaisesti, että raitioliikennettä pitää hoitaa tehokkaasti, joka tarkoittaa hyvää palvelutasoa ja alhaisia kustannuksia. Jotta tämä toteutuu, HSL edellyttää, että Helsinki tekee katusuunnitelmansa siten, että tehokkaalle toiminnalle on edellytykset. HSL siis komentaa tässä Helsinkiä. HSL on aloitteellinen, Helsinki toimeenpaneva.
Eikä tämä ole mitenkään ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa. Itsehallinnon puitteissa on perustettu kuntayhtymä, jonka tehtävä on hoitaa asiat, jotka vaikuttavat kuntarajojen yli. Nekin asiat on hoidettava, ja niissä itsehallinto on pakko sovittaa naapurin itsehallinnon kanssa. Koska mikään muu ei ole mahdollista. Ei edes autoteitä voi rakentaa niin, että kunnan rajan kohdalla tiet päättyvät eri kohdissa, itsehallinnon puitteissa, ilman keskinäistä sopimista.
Antero