Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Lobbaaminen ei ole tapa välittää tietoa, vaan tapa välittää lobbaajan toimeksiantajan agendaa. Lobbauksen yleistyminen ja suosio ovat seurausta virkamiehistön politisoitumisesta. Se, että valitaan sopivia eikä päteviä, ei voi olla jättämättä jälkeään virkamiesvalmistelun laatuun.Eivät edellytäkään, mutta varmasti siitä on hyötyä, koska sitä tehdään niin paljon. Kuten itsekin sanoit, poliitikot eivät voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita, joten lobbaaminen on tärkeä tapa välittää tietoa heille.
Jos virkamiehet ovat päteviä ja hoitavat tehtävänsä kuten pitää, lobbaaminen ei kannata. Tämä näkemys perustuu omaan kokemukseen työstä virkamiesten kanssa. On ilo tehdä töitä pätevien virkamiesten kanssa ja nähdä myös se, mitä terve, osaamiseen ja tietoon perustuva suhtautuminen lobbareihin on käytännössä. Pötypuheet tunnistetaan ja niihin viitataan kintaalla, asiallinen viesti otetaan mieluusti vastaan ja käytetään virkamiehen työnantajan, siis kaupunkilaisten tai kansalaisten hyödyksi.
Kyllä vaan, ”ymmärrystä” siitä, mikä on lobbaajalle tärkeätä. Lobbaus olisi hyväksyttävää, jos se olisi tasapuolista. Mutta kun se ei ole, eikä siitä koskaan tule, ellei rahattomia lobbareita aleta rahoittaa julkisista varoista vastapainoksi varakkaiden yritysten lobbaukselle. Lobbaamista parempi järjestelmä on meillä lakiin kirjoitettu osallisille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa. Oikein hoidettuna se tuottaa hyvää tulosta, olen nähnyt kytännössä. Mutta siihenkin jää se ongelma, että jos viranomainen ei halua selvittää jotain ideaa, mutta rahakkaalla osallisella on varaa selvittää itse ja esittää valmis suunnitelma, jälleen jää rahaton osapuoli mielipiteineen sivuun.Minä näen niin päin, että resursseja kohdistetaan niihin asioihin, mitkä nähdään tärkeiksi. Ja lobbaaminen on yksi keino parantaa ymmärrystä asian tärkeydestä.
Eivät tilastot mitenkään valehtele ja puistot ym. rakentamattomat alueet vääristä tilannetta. Sillä rakentamattomalla maalla ei ole asukkaita, jotka tekevät matkoja, eikä liikkeitä tai yrityksiä, joihin matkustetaan. Asia on juuri kuten Otso kirjoitti: Helsingin kantakaupunki on varsin väljää ja kerrosalan ja katualan suhde on sellainen, että liikenne on helppo hoitaa pintaliikenteenä. Mutta ei mahdollisimman tehottomalla tavalla eli autoiluna. Ja sikäli kun olen ymmärtänyt, tämän asian tietää ja tajuaa myös Autoliitto, joka tavoittelee mieluummin autoliikenteen sujuvuuden kuin määrän maksimointia. Nämä kun ovat toistensa vaihtoehdot, jotka siis eivät toteudu samanaikaisesti.Tilastot valehtelevat rajusti Helsingin kantakaupungin aidosta tiheydestä ja sen käytännön vaikutuksista liikenteeseen. Kantakaupungin tilastoalueella on monenlaista saarta, hautuumaata, rakentamatonta rantapuistoa, keskuspuistometsää, telakkaa ja aikaisemmin rakentamatonta satama-aluetta. Nuo eivät kuitenkaan ole mitenkään liikenteen käytössä.
:roll: Pitäisikö raitioliikenne sijoittaa mieluummin sinne, missä ei ole ihmisten liikkumistarvetta? Ei kyse ole ”raitiovaunuliikenteen haluista” vain matkustavien ihmisten tarpeiden täyttämisestä. Kun kaupungissa on liikkumiselle kysyntää enemmän kuin autot ja bussit kykenevät hoitamaan, se ei ole ”raitiovaunuliikenteen halu” vaan ihmisten halu, joka hoituu sekä parhaiten että edullisimmin raitiovaunuin. Koska ne ovat suuria ja tarjoavat riittävän kapasiteetin ilman tarpeettoman kallista tunnelirakentamista.Lisäksi raitiovaunuliikenteen halut ja tarpeet kohdistuvat juuri kaikkein kuormitetuimpiin käytäviin.
Antero
Antero