Helsingin raitioliikenteen nopeuttaminen

Osallistun nyt vielä hiukan tähän keskusteluun, vaikka se onkin varmaan turhaa.

Perusongelmani on se, että en kuulu palstan sertifioituun asiantuntijaklaaniin ja näin ollen kaikki sanomani on lähtökohtaisesti väärää. Palstan "jumalat" eivät ole puolellani ja näin ollen minulle suodaan silloin tällöin irtopiste. Onneksi minua ei vaivaa oikeassaolemisen tauti kuten monia, minulle tärkeintä on itse substanssi.
Täytyy vaan sanoa, että en tästäkään viestiketjusta löydä mitään sellaista provosoivaa, joka veisi jonkun yöunet tai herkistäisi herkän hipiän kyynelille.

Olen nyt sitten kuin kokoomus: Anteeksi (että siis anteeksi vaan, vaikka en tiedä miksi, mutta silti anteeksi).

En itse ole ollut ehdottamassa kaahailua, vaan ripeää ja reipasta ajotyyliä. Se ei vaaranna kenenkään liikenneturvallisuutta, vaan on turvallinen mutta ripeä. Koska sitä ei ole sen tieteellisemmin määritelty, en siitä voi enempää kertoa. Ne jotka tietävät mitä tarkoitan: Käsi ylös.
Itse koin sen eilen 615T:n kyydissä. Kuski otti kunnon kiihdytykset, ajoi silti silmämääräisesti arvioiden rajoitusten mukaan, jarrutus/kiihdytys ei nykinyt ja olimme n.30min keskustassa lentoasemalta tultaessa. Liikennettä oli normaalisti.

Ratikoiden osalta kannatan sitä, että asiaan puututaan kokonaisvaltaisesti, motto olkoon "puroista virta". Eli kertauksena vielä:

1) Paljon puhuttuja liikennevaloetuuksia lisää

2) "Turhia valoja" pois. Eli kun täällä kysyttiin Hesperiasta, niin kummastakin pysäkin päästä raitiotien ylittävät valot pois, autotiellä entinen tilanne. Eli kun ratikka tulee jommasta kummasta suunnasta, niin kuski voi otettuaan matkustajat kyytiin ainakin oopperan suuntaan mentäessä ottaa reippaat kaasut.

3) Viitteellisyyttä aikatauluihin. Esimerkki Wien: aikataulussa saattaa lukea, että joku linja ajaa vaikka 13-16 välillä n. 3-5min välein.

4) Ei nysväämistä ja arpomista pysäkeillä. Kuskien keskustelut minimiin, nopeasti takki naulaan ja menoksi. Töölöstä lähdettäessä vauhti menee usein mateluksi keskustan suuntaan mentäessä kun kuski vaihtuu. Samoin lässytys asiakkaiden kanssa minimiin. Asiakkaille pitää voida sanoa, että "keskityn ajamiseen".

5) Lipunmyynti pois Nysväykseen kolikoiden kanssa kuluu tuhottomasti aikaa ja asiakkaat lässyttävät liikaa. Automaatti mallia Saksa joka vaunuun, jos automaatti on rikki, automaatissa on kirkas keltainen tarra kolmella kielellä, joka kertoo "JOS TÄMÄ AUTOMAATTI ON RIKKI, OSTA LIPPU KULJETTAJALTA. AUTOMAATIN TOIMIMATTOMUUS EI VAPAUTA LIPUNOSTOVELVOLLISUUDESTA".
Samassa yhteydessä sms-lipun ohjeet "A 1....."

6) Reipas ajotyyli. Turvallisuus huomioon ottaen kunnon kaasut suorilla ja reippaat lähdöt.

Yleisesti totean keskustelun pohjalta, että Wienissä huomaa miten homma toimii. Siellä ratikat otetaan huomioon ja mainitsemassani Frankfurtissa ei ole ongelmaa kun U-Bahn on pysäkillä Fritz Tarnow-asemalla. Kun matkustajat ovat kyydissä, U-Bahnille (u1, u2, u3) on aina vihreä ja juna kaasuttaa eristetyllä radalla kohti keskustaa.
 
Esimerkiksi Mannerhemintien ja Kaivokadun risteyksestä menee 180 joukkoliikenneyksikköä ruuhkatuntina ja linjojakin on kymmenkunta. ... 30 joukkoliikenneyksikköä tunnissa tarkoittaisi noille 10 linjalle jokaiselle keskimäärin 40 minuutin vuoroväliä.
Mutta 180 yksikössä kulkeva matkustajamäärä sekä matkustajien reitit eivät edellytä 180 yksikköä. Nyt on niin, koska linjaston rakenne perustuu bussin pieneen yksikkökokoon. Vierekkäisiltä ja peräkkäisiltä alueilta tulee kultakin oma bussilinja, koska bussi täytty muutamalla pysäkillä. Kun käytetään ratikkaa, jonka kapasiteetti on 3–4 kertaa bussin kapasiteetti, yksi ratikkalinja hoitaa 3–4 bussilinjaa ja keskustaan tulevien yksikköjen määrä laskee vastaavasti. Palvelun vuoroväli on kuitenkin yksittäiselle käyttäjälle ennallaan. Etuuden mahdollisuus puolestaan kompensoi kasvavaa pysäkkimäärää.

Myös keskutan päässä voidaan toimia siten, että kevennetään yksittäisen reitin kuormaa. Kaikkien linjojen pistäminen yhteen risteykseen ei ole viisasta. Kaksi samansuuntaista rataa parin korttelin etäisyydellä jakaa vuoromäärää sekä parantaa palvelun kattavuutta. Siis win-win-tilanne.

Ei ole sattuma, että muutamissa kaupungeissa keskusta-alueella on vain raideliikennettä ja bussien tehtävä on hoitaa esikaupunkialueiden ohuet matkustajavirrat. Kyse on yksinkertaisesti katuverkon kapasiteetin tehokkaasta käytöstä.

Antero
 
Tuskinpa NrI tai NrII on 3-4 bussin kapasiteetin veroinen. Jos nykybussin maksimi kohtuullisella matkustusmukavuudella on 60-70 henkeä, niin yksi ratikkako vetää yli 200 henkeä? Tai ehkä vetää, kenellä on vielä kivaa.

Voitaisiin tehdä yksinkertainen koe: otetaan kaikkien Manskua liikennöivien ratikkalinjojen vuorotarjonnasta 30%-50% pois. Mitä veikkaatte, millainen palaute tulee?
 
Perusongelmani on se, että en kuulu palstan sertifioituun asiantuntijaklaaniin ja näin ollen kaikki sanomani on lähtökohtaisesti väärää.

Eipä tällä palstalla ole mitään sertifioitua asiantuntijaklaania. Suurin osa jutustahan täällä on sellaista, että aidot asiantuntijat vain naureskelevat niille. Mutta jos kirjoitustyyli on sellainen mitä se sinulla on, niin ei tarvitse ihmetellä muiden käyttäjien negatiivista suhtautumista.
 
Onneksi minua ei vaivaa oikeassaolemisen tauti kuten monia, minulle tärkeintä on itse substanssi.
Juuri näin sen pitääkin olla. Joten ei liene myöskään tärkeätä pohtia, keitä ovat ”monet”.

3) Viitteellisyyttä aikatauluihin. Esimerkki Wien: aikataulussa saattaa lukea, että joku linja ajaa vaikka 13-16 välillä n. 3-5min välein.
Wien ei ole ainoa paikka. Olen nähnyt vastaavia aikatauluja varsin monissa kaupungeissa.

Muistaakseni sekä Budapestin että Prahan metroissa on laiturin etupäässä kello, joka laskee aikaa edellisen junan lähdöstä. Kuljettaja käyttää tätä siihen, että hän lähtee asemalta sitten, kun vuoroväli tulee täyteen.

Tämä on yksinkertaisesti hyvä, yksinkertainen ja toimiva keino pitää vuoroväli ja välttää sumppuuntuminen. Systeemi toimii hyvin silloin, kun vuoroväli on niin lyhyt (enintään 6 minuuttia), etteivät matkustajat enää toimi aikataulun perusteella. Miksi siis liikenteenkään silloin pitäisi toimia muuten kuin pitämällä vuoroväli oikeana, jotta tarjottu kapasiteetti pysyy oikeana myös.

Matkustajan kannalta tilanne on hyvä sikäli, että palvelutasolupaus vuorovälin osalta ei muutu kuin sen yhden vuoron kohdalla, joka jostain syystä jää myöhään. Operaattorin kannalta systeemi edellyttää, että pääteasemalla on pelivaraa, jolla myöhäänjäänti on kompensoitavissa ja kalustokierto korjattavissa. Eli ”pitkä vuoroväli” ei saa jäädä kiertämään.

Antero
 
Minua askarruttaa vain tilanne, jossa vaikkapa linjat 4 ja 10 kulkisivat 10 min vuorovälillä ja etuuksilla varustettuina. Tämä tarkoittaisi siis 5 min vuoroväliä Töölön tullilta eteenpäin. Jos kuitenkin haluaisi kulkea välin Munkka - Tarkk'ampujankatu, niin eikö silloin vaihtoaika olisi pakosti 5 min? Yleisestihän tilanne olisi varmasti parempi nykyiseen verrattuna, ja vaihtoajaksikin tuo taitaa olla valitettavasti hyvin pieni kun ottaa huomioon koko YTV-alueen, mutta onko vastaavaa ongelmaa ratkaistu Euroopan muissa (paremmissa) ratikkajärjestelmissä? Esimerkkivälillehän tuskin on kovasti matkustajia, mutta yleisesti vastaavat tilanteet?
 
Kuukanko se siellä isän oikeudella taas ojentaa. Kumosit itse vastauksesi. Väitit, ettei asiantuntijaklaania ole ja toisaalta kerroit asiantuntijoiden naureskelevan täällä.
Olinhan taas valtavan epäasiallinen ja provosoiva, kun ehdotin liikennevalojen vähentämistä yms, joka käy kirjoituksestani ilmi. Eikö kaunokirjallinen kriteeri täyttynyt vai mistä kiikastaa, kun jopa liikennevalojen poistaminen on epäasiallista. Kyllä minulta nyt meni päivä pilalle, kun kaltaisesi asiantuntija nuhteli minua niin asiantuntijamaisesti, että ei pystynyt spesifioimaan, mitä olen taas tehnyt väärin.
 
4) Ei nysväämistä ja arpomista pysäkeillä. Kuskien keskustelut minimiin, nopeasti takki naulaan ja menoksi. Töölöstä lähdettäessä vauhti menee usein mateluksi keskustan suuntaan mentäessä kun kuski vaihtuu. Samoin lässytys asiakkaiden kanssa minimiin. Asiakkaille pitää voida sanoa, että "keskityn ajamiseen".

Jossain välissä se penkki, peilit, rahastuslaite ja renki yms. pitää säätää. Joko pienessä liikkeessä tai sitten jäädään seisomaan paikalleen niin kauaksi aikaa että kaikki on kohdallaan.

5) Lipunmyynti pois Nysväykseen kolikoiden kanssa kuluu tuhottomasti aikaa ja asiakkaat lässyttävät liikaa. Automaatti mallia Saksa joka vaunuun, jos automaatti on rikki, automaatissa on kirkas keltainen tarra kolmella kielellä, joka kertoo "JOS TÄMÄ AUTOMAATTI ON RIKKI, OSTA LIPPU KULJETTAJALTA. AUTOMAATIN TOIMIMATTOMUUS EI VAPAUTA LIPUNOSTOVELVOLLISUUDESTA".
Samassa yhteydessä sms-lipun ohjeet "A 1....."

Joko kuljettaja myy lippuja tai ei. Jos kuljettajalla on kuitenkin kassa mukana, matkustajat vaativat että voivat ostaa lipun häneltä koska automaattia on liian vaikeaa käyttää.

6) Reipas ajotyyli. Turvallisuus huomioon ottaen kunnon kaasut suorilla ja reippaat lähdöt.

Lähtöjen "reippautta" rajoittaa oleellisesti vaunujen tekniset ominaisuudet. Tässä suhteessa Variobahn on pahin kun se "miettii" aina pari sekuntia ennen kuin suostuu lähtemään liikkeelle. Sitäpaitsi, raitiovaunu ei kaasuta. Vai missä olet nähnyt polttomoottorikäyttöisen vaunun?
 
Kuukanko se siellä isän oikeudella taas ojentaa. Kumosit itse vastauksesi. Väitit, ettei asiantuntijaklaania ole ja toisaalta kerroit asiantuntijoiden naureskelevan täällä.

Eiköhän kuukanko tarkoittanut todellisilla asiantuntijoilla esm. HKL:n, VR:n ym palveluksessa olevia virkamiehiä. Jotka eivät sitä paitsi ole foorumin jäseniä.
 
Kuukanko se siellä isän oikeudella taas ojentaa. Kumosit itse vastauksesi. Väitit, ettei asiantuntijaklaania ole ja toisaalta kerroit asiantuntijoiden naureskelevan täällä.
Käsitin itse Kuukankorven tarkoittaneen foorumin ulkopuolisia jl-asiantuntijoita, jotka eivät ole vaivautuneet/alentuneet liittyä tänne.

Mielestäni kuitenkin tämän foorumin taso on keskimäärin korkea, ja täällä on jäseninä useita ihan oikeita asiantuntijoita.
 
Valitettavasti olen ilonpilaaja ja silloin tällöin tulen laskemaan foorumin tasoa.
Yrittäkää kestää.

Tiedän, että ratikka ei kaasuta. Viestini pääsanoma oli, että kun tehdään paljon sinänsä pieniä toimenpiteitä, sillä alkaa olla vaikutusta.
Lipunmyynti-ideani perustuu siihen, että jos laite on rikki, niin kuljettajalla on "varakassa" äärimmäisiä tilanteita varten. Eli jos tekstari ei toimi, eikä automaatti, sinisellä sedällä edessä on vielä mahis myydä lippu. Muutoksiahan ei vaadita, lipunmyyntitiski yms voidaan jättää paikalleen ja kuljettaja voi kieltäytyä myymästä lippuja kun automaatti toimii. Ehdotin asiaa myös HKL:n pomolle Matti Lahdenrannalle sähköpostissani.
 
Mutta 180 yksikössä kulkeva matkustajamäärä sekä matkustajien reitit eivät edellytä 180 yksikköä. Nyt on niin, koska linjaston rakenne perustuu bussin pieneen yksikkökokoon. Vierekkäisiltä ja peräkkäisiltä alueilta tulee kultakin oma bussilinja, koska bussi täytty muutamalla pysäkillä. Kun käytetään ratikkaa, jonka kapasiteetti on 3–4 kertaa bussin kapasiteetti, yksi ratikkalinja hoitaa 3–4 bussilinjaa ja keskustaan tulevien yksikköjen määrä laskee vastaavasti. Palvelun vuoroväli on kuitenkin yksittäiselle käyttäjälle ennallaan. Etuuden mahdollisuus puolestaan kompensoi kasvavaa pysäkkimäärää.

Myös keskutan päässä voidaan toimia siten, että kevennetään yksittäisen reitin kuormaa. Kaikkien linjojen pistäminen yhteen risteykseen ei ole viisasta. Kaksi samansuuntaista rataa parin korttelin etäisyydellä jakaa vuoromäärää sekä parantaa palvelun kattavuutta. Siis win-win-tilanne.

Tuo esimerkiksi otettu 180:n yksikön risteys lienee Helsingin vilkkaimmin liikennöity, joten se ei ylipäänsä ole pätevä argumentti suuntaan taikka toiseen liikennevaloetuuksista puhuttaessa. Se että yhdessä, kahdessa tai vaikka kuudessa risteyksessä ei pystytä etuuksia raitiovaunuille järjestämään, ei tarkoita etteikö niissä kaikissa lopuissa risteyksissä voisi etuudet järjestää. Tai edes yrittää.

Toinen asia sitten on, että miksi näitä pullonkauloja pitää olla. Miksi kaikkien linjojen pitää kulkea Lasipalatsin tai Rautatieaseman pysäkkien kautta? Miksi Mannerheimintietä pitää tulla suurimman osan matkaa kolmella tai useammalla linjalla? Varsinkin nuo kierrosta kulkevat seiskan ja kolmosen voisi siirtää pois ruuhkaisimmilta reiteiltä palvelemaan uusia alueita. Keskustan raitiotieverkon kattavuutta saataisiin kasvatettua suhteellisen paljon rakentamalla verrattain vähän. Muutama sata metriä kiskoa Fredrikinkadulle tekisi paljon.
 
Eikö kaunokirjallinen kriteeri täyttynyt vai mistä kiikastaa, kun jopa liikennevalojen poistaminen on epäasiallista. Kyllä minulta nyt meni päivä pilalle, kun kaltaisesi asiantuntija nuhteli minua niin asiantuntijamaisesti, että ei pystynyt spesifioimaan, mitä olen taas tehnyt väärin.

Lainauksen ensimmäisen virkkeen jälkeen tuskin tarvitsee erikseen perustella, mikä kirjoitustyylissäsi ei miellytä useimpia. Pointtisi menisivät paremmin perille, jos ne eivät hukkuisi provoihin, näsäviisasteluun ja marttyyrin esittämiseen.
 
Tuo esimerkiksi otettu 180:n yksikön risteys lienee Helsingin vilkkaimmin liikennöity, joten se ei ylipäänsä ole pätevä argumentti suuntaan taikka toiseen liikennevaloetuuksista puhuttaessa. Se että yhdessä, kahdessa tai vaikka kuudessa risteyksessä ei pystytä etuuksia raitiovaunuille järjestämään, ei tarkoita etteikö niissä kaikissa lopuissa risteyksissä voisi etuudet järjestää.

Olet tuossa ihan oikeassa. Ongelma-alueita ei ole paljon, mutta ongelmana on, että kaikki Helsingin ratikat kulkevat niistä läpi ja niitä on vaikea kiertää.

Tässä on minun listani etuuksien kannalta toivottomista alueista, ei niitä lukumääräisesti valtavasti ole, mutta niiden vaikutus liikennöinnin nopeuteen on merkittävä.

Mannerheimintie välillä Erottaja - Arkadiankatu (valtavasti ratikoita, busseja ja jalankulkijoita.)
Kaivokatu välillä Ateneum - Mannerheimintie (paljon ratikoita, busseja ja valtavasti jalankulkijoita)
Mannerheimintie - Helsinginkatu risteys
Mannerheimintie välillä Nordenskiöldinkatu - Tukholmankatu
Siltasaarenkatu-Hämeentie välillä Hakaniemenranta - Toinen linja
Hämeentie välillä Helsinginkatu - Mäkelänkatu

Toinen asia sitten on, että miksi näitä pullonkauloja pitää olla. Miksi kaikkien linjojen pitää kulkea Lasipalatsin tai Rautatieaseman pysäkkien kautta?

Tuo ihan hyvä kysymys, mutta siihen ei taida olla helppoja ratkaisuja.
 
Tässä on minun listani etuuksien kannalta toivottomista alueista, ei niitä lukumääräisesti valtavasti ole, mutta niiden vaikutus liikennöinnin nopeuteen on merkittävä.

Mannerheimintie välillä Erottaja - Arkadiankatu (valtavasti ratikoita, busseja ja jalankulkijoita.)
Kaivokatu välillä Ateneum - Mannerheimintie (paljon ratikoita, busseja ja valtavasti jalankulkijoita)
Mannerheimintie - Helsinginkatu risteys
Mannerheimintie välillä Nordenskiöldinkatu - Tukholmankatu
Siltasaarenkatu-Hämeentie välillä Hakaniemenranta - Toinen linja
Hämeentie välillä Helsinginkatu - Mäkelänkatu

Tuohon liikennevaloetuuksille mahdottomien kohtien listaan pitää lisätä Siltasaarenkatu -Liisankatu -Unioninkatu - Kaisaniemenkatu risteys.

Helsingissähän on toteutettu merkittävästi liikennevaloetuuksia siellä missä niitä on helpompi toteuttaa, mutta nuo mahdottomat kohdat hidastavat kaikkein pahiten liikennettä.
 
Takaisin
Ylös