Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Kaarteet alkavat kuin Märklinin palakiskoista koottu pienoisrautatie. Eli suora raide muuttuu hetkessä sätelle jotain. Tästä syntyy nykäys sivusuunnassa. Kun tehdään pehmeästi ajettava rata, siinä on siirtymäkaarre, jossa kaarre jyrkkenee tietyllä matkalla. Siirtymäkaarre on siis spiraalin pätkä.Millä tavalla vanhanaikainen?
Sama asia pitäisi olla pystykaarteissa. Tosin niiden kohdalla kadunpinta usein johtaa tähän.
Vaihteissa ei pitäisi enää ajaa laipan varassa, vaan kolistelematta kulkukehän varassa.
Raiteen tasomaisuudelle ylipäätään tulisi olla tiukemmat vaatimukset.
Muutama vuosi sitten Berliinin raitioteillä oli vielä jäljellä vanhaa DDR:n aikaista rataa, joka oli suunnilleen teknisesti samalla tasolla kuin Helsingin rata. Ja sitten oli runsaasti uusittua rataa. Siellä eron huomasi hyvin ja ymmärsi, että kulku on ensisijassa kiinni radasta, ei vaunusta.
Ei todellakaan. Mannerheimintie jatkuvine "palakiskokaarteineen" joilla väistellään sivusuunnassa autoja on varsinainen irvikuva hyvästä raitiotien radasta. Hämeentie, jota on tehty paljon myöhemmin kuin Manskun kiharat, on huomattavasti parempi. Mutta kyllä sielläkin olisi toppakoneelle töitä raiteen linjauksessa - vaan ei linjata enää, kun on valettu betonilaataksi.Paras geometria kai on näillä Mannerheimintietä, Tukholmankatua ja Hämeentietä kulkevilla ratikkareiteillä, kun ovat suoria ja nousut maltillisia?
Kannatan pölkkyrataa, koska sen voi oikaista ja tukea, jos se painuu. Vaan onkos pölkkyrataa enää missään? Oliko Mäkelänkatu viimeinen pölkkyrataosuus HKL:llä?
Antero