HKL:n suunnitelmat oman raitiovaunun kehittämisestä

Olen kuullut selitettävän, että kun rata on toiminut jo 100 vuotta, niin kyllä sen täytyy kelvata edelleen. Tällaista asennetta ei voi missään tapauksessa hyväksyä. 100-vuotta sitten rataa tehtiin keveille 2-akselisille vaunuille, joiden huippunopeus oli luokkaa 20 km/h.

Meidän rataverkollamme on edessään sellainen sukupolven vaihdos mikä eurooppalaisissa kaupungeissa on tehty yleensä viimeistään sosialismin romahdettua. Se tarkoittaa siirtymäkaarteita, rautatiemäistä radan perustamista ja kulkukehän varassa ajettavia vaihteita.

Helsingissä on mielestäni ollut karkeasti sanottuna neljä radanrakennuksen perusmuutoskohtaa, mutta ryhmiä voi toki saada näihin lisääkin. Ei voi siis täysin sanoa, että nykyinen rataverkko olisi sata vuotta vanhaa perua.

1) 1890-luku: yksiraiteinen hevosraitiotie, jolle Kummer veti sähköt 1900.
2) 1910-luku: ASEA:n opeilla sähköistetyt kaksiraiteiset radat. Lähes kaikki rakennettiin uudestaan.
3) 1950-luku: kaikki radat jälleen uudisrakennettu, ts. kaksoisraiteen raideväli levennettiin mahdollistamaan 50-luvun telivaunujen liikennöinti. Viimeistä vanhaa osuutta eli Marian rataa ei perusparannettu vaan purettiin. Kaikki raiteet suoralla kadulla rakennettiin edelleenkin suorina linjoina.
4) 1980-luku: ryhdyttiin rakentamaan kiemurtelevia raiteita. Siis entinen viivasuora linjaus hylättiin ja tehtiin pientä kaarretta sinne-sun-tänne uudistettujen pysäkkien, ryhmityskaistojen, kadunreunojen jne. muotojen mukaisesti.
 
Ratikkayksikössä ollaan siirrytty tuumasta toimeen, ja minulla oli tilaisuus tutustua alustaviin piirustuksiin. Työ ei suinkaan ole aivan alkuvaiheessa, vaan siellä on jo karsittu erilaisia ratkaisuja pois ja mietitty muutamia yksityiskohtia hyvinkin pitkälle.
Minullakin oli tilaisuus nähdä mittapiirros sekä havainnekuvia useilta suunnilta. Hyvin vakuuttavan näköinen suunnitelma. Istuinkorokkeet eli podesterit on tavallaan uusi asia meidän raitiovaunuissamme. Ulkomailla joissakin raitiovaunuissa ja tietenkin busseissa periaatteessa kaikkialla podesterit ovat hyvin jokapäiväisiä. Yksioisainen etu- ja takaovi oli myös mielenkiintoinen ratkaisu. Kaikki kolme keskioviaukkoa ovat tietenkin leveitä (kahden ovilehden mittaisia).
 
Hei!

1) 1890-luku: yksiraiteinen hevosraitiotie, jolle Kummer veti sähköt 1900.
2) 1910-luku: ASEA:n opeilla sähköistetyt kaksiraiteiset radat. Lähes kaikki rakennettiin uudestaan.
3) 1950-luku: kaikki radat jälleen uudisrakennettu, ts. kaksoisraiteen raideväli levennettiin mahdollistamaan 50-luvun telivaunujen liikennöinti. Viimeistä vanhaa osuutta eli Marian rataa ei perusparannettu vaan purettiin. Kaikki raiteet suoralla kadulla rakennettiin edelleenkin suorina linjoina.
4) 1980-luku: ryhdyttiin rakentamaan kiemurtelevia raiteita. Siis entinen viivasuora linjaus hylättiin ja tehtiin pientä kaarretta sinne-sun-tänne uudistettujen pysäkkien, ryhmityskaistojen, kadunreunojen jne. muotojen mukaisesti.


Raiteiden sijainti kadulla on kyllä kehittynyt paitsi muutamilla kaduilla, esimerkiksi Bulevardilla missä jotenkin ei vieläkään olla saatu kunnon raitiovaunupysäkkejä/rataratkaisuja aikaiseksi..
Kuitenkin, radan ylläpito ja rakennustyyli pitäisi mielestäni nostaa nykyaikaiselle tasolle mitä pikimmin.

Uusimmassa "Stadtverkehr Aktuell"- lehdessä ("=ajankohtainen kaupunkiliikenne") vieraillaan Helsingissä ja ihmetellään radan huonoa kuntoa, joka ei ollenkaan sovi kaupungin muuten hyvään kokonaisilmeeseen vaan radan kuntoa verrataan köyhimpiin sosialistimaihin ennen poliittista käännettä. Erityisesti risteyksien ja vaihteiden kohdalla olisi parantamisen varaa. Radanrakennustapoja ihmetellään myös, koska Helsingissä kiskot lasketaan suoraan betoniperustalle, joka lisää tärinää ja melua huomattavasti.

Tämä oli siis vapaa käännös lehden artikkelista. Ehkä vertaus siinä on vähän rankka, mutta mielestäni kukaan ei voi väittää, etteikö erityisesti Ranskassa ja Saksassa radanrakennus ole täysin erilaista kuin Helsingissä.

Jo perusajatus eroaa toisistaan:
Helsingissä uusitaan yleensä rataa niin, että radan sijaintia ja geometriaa ei muuteta. Katua korjataan vain raiteiden kohdalta eikä katukuvassa synny yleensä lainkaan muutoksia (esimerkkejä tätä vastaan löytyy tietysti).

Saksassa tällaista kutsutaan paikkaukseksi. Paikkauksia tehdään vain vähän, sillä yleensä raiteiden uusiminen nähdään mahdollisuutena uudistaa kaupunkikuvaa ja katu revitään auki kokonaan ajorataa ja usein myös jalkakäytävää myöten. Katu suunnitellaan uudestaan ja työmaan valmistuttua näky on aivan toisenlainen kuin ennen.
Työn laajuus usein saavuttaa Aleksanterinkadun uusimisen muutamia vuosia sitten.

Työt tehdään yleensä kesäisin ja linjamuutokset ovat usein melko rajuja ja ne voivat kestää jopa vuoden. Tulos on kylläkin melkein aina vähintäänkin parempi kuin vanha katutila.

Radanrakennustyylejä on montakymmentä, liikennelaitokset usein patentoivat itse kehittelemänsä rakennustyylit. Yhteistä on kuitenkin se, ettei rataa rakenneta suoraan betonille, vaan väliin valetaan yleensä joustavaa materiaalia, joka vähentää melua ja tärinää huomattavasti. Asia on tietenkin toinen jos rakennetaan ruohikkorataa t.m.s.

Olen varma siitä, että variot olisivat kestäneet Helsingissä paljon pidempään, jos oltaisiin ajoissa alettu parantamaan radan laatua ja kuntoa. Sillä urakalla ei oltaisi nytkään valmiita, mutta joskus pitää aloittaa. Helsingin kohdalla mieluummin eilen kuin huomenna..

Toivon vain, että tällä uudella "Helsinki-vaunulla", josta näyttäisi tulevan kestävämpi ja luotettavampi kuin variot klassisien kori- ja tekniikkaratkaisujensa ansiosta, ei yritetä välttää ehdottomasti tarpeeseen tulevaa rataverkon päivitystä.
 
Uusimmassa "Stadtverkehr Aktuell"- lehdessä ("=ajankohtainen kaupunkiliikenne") vieraillaan Helsingissä ja ihmetellään radan huonoa kuntoa, joka ei ollenkaan sovi kaupungin muuten hyvään kokonaisilmeeseen vaan radan kuntoa verrataan köyhimpiin sosialistimaihin ennen poliittista käännettä. Erityisesti risteyksien ja vaihteiden kohdalla olisi parantamisen varaa. Radanrakennustapoja ihmetellään myös, koska Helsingissä kiskot lasketaan suoraan betoniperustalle, joka lisää tärinää ja melua huomattavasti.
Kunpa tämä viesti menisi perille edes nyt, kun joku ulkopuolinen siitä sanoo. Kun kotimaisilla arvioilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Helsingissä uusitaan yleensä rataa niin, että radan sijaintia ja geometriaa ei muuteta. Katua korjataan vain raiteiden kohdalta eikä katukuvassa synny yleensä lainkaan muutoksia (esimerkkejä tätä vastaan löytyy tietysti).
Eipä ole tullut ajatelluksi asiaa, että näinhän se todellakin pitäisi nähdä. Viime vuosina on tehty mittavia kiskonvaihtoja, eikä mitään edistystä radan laatuun kuitenkaan saada. Pikemminkin päin vastoin, kun ennen topattavissa oleva rata on muutettu betonikakuksi, jonka vikoja ei voi korjata.

Antero
 
Uusimmassa "Stadtverkehr Aktuell"- lehdessä ("=ajankohtainen kaupunkiliikenne") vieraillaan Helsingissä ja ihmetellään radan huonoa kuntoa, joka ei ollenkaan sovi kaupungin muuten hyvään kokonaisilmeeseen vaan radan kuntoa verrataan köyhimpiin sosialistimaihin ennen poliittista käännettä.

Tuo on erittäin mielenkiintoinen tieto! Oliskos mahdollista skannata artikkeli tänne? Sillä saattaisi olla aika monta kiinnostunutta lukijaa foorumilla!


Kunpa tämä viesti menisi perille edes nyt, kun joku ulkopuolinen siitä sanoo. Kun kotimaisilla arvioilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Merkitystä ja merkitystä... Kyllähän ihan HKL:lläkin moni nykyään tietää juuri tuon, mitä Stadtverkehr Aktuell kirjoitti. Mutta kun siellä on ison talon organisaatio, jossa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Tai ei halua tietää. Tai ei ole kiinnostunut. Tuo taitaa kuulua niihin asioihin, joihin ei tule muutosta ellei ihmiset vaihdu.
 
(...) itse kannattaisin pidempien vaunujen hankintaa ja vuorovälien pidentämistä linjoilla 4 ja 10.

Kuulostaisi hyvältä idealta. Tuosta tulee assosiaatio Budapestin linjoihin 4 ja 6, jotka ovat aivan erilaisia kuin kaupungin muut ratikkalinjat. Kalustona on 54m pitkä Combino. Reitti on pitkä, selväpiirteinen, päistä haarautuva runkoreitti metrolinjoihin nähden poikittaisessa suunnassa, eli kehämäisesti. Meno on erittäin tasaista, joten tulee mieleen, joskohan mahtaisi olla kyse rautatietyyppisistä pyöristä. Kiskon vieressä ulkopuolella taisi olla suunnilleen kiskon levyinen kumi.

Miltähän tällainen idea kuulostaisi? Siirryttäisiin linjoilla 4 ja 10 pidempiin vaunuihin, hieman harvempiin vuoroväleihin ja synkronoituihin aikatauluihin. Samoilta rataosuuksilta poistetaan muut ratikkalinjat, viemällä ne keskemmälle Töölöä, Topeliuksenkadun uuden radan kautta. (Keskustan päässä voi joutua kikkailemaan tämän eristyksen kanssa hieman.) Tällöin varmaankin täydelliset liikennevaloetuudet linjoilla 4 ja 10 olisi mahdollista järjestää ilman mitään häiriötä kumipyöräliikenteelle. Ja kun koskaan ei ole kahta vaunua samalla pysäkillä, ei nykyisiä laitureitakaan tarvinne pidentää.

Nyt siis noilla linjoilla olisi käytössä HKL:n uusi vaunumalli. Voisiko se olla rautatiepyörillä? Riittäisikö siihen ehdottomana vähimmäisvaatimuksena, että nykyisillä radoilla kiskon vierestä jyrsitään päällystettä pois ja pannaan kumia tilalle?

Jatkossa, kun näitä linjoja jatketaan pohjoiseen, ja kun kokonaan uusia yhteyksiä rakennetaan esim Laajasaloon, tehtäisiin ne suoraan rautatiespekseillä - kiskot, vaihteet, kaarteet. Nykyisen rataverkon uudistaminen rautatiespekseille etenisi samaan tahtiin uusien vaunujen hankinnan kanssa. Haittapuolena olisi, että meillä olisi tällöin kaksi eri ratikkajärjestelmää keskustan alueella vuosikymmenten ajan.

Töölöön riittäisi ehkäpä aivan hyvin tällainen maanpäällinen runkoyhteys, sekä Pisara-rata etupäässä kaupunkijunan käyttäjille. Metroa sinne tuskin tarvittaisiin.
 
Miltähän tällainen idea kuulostaisi?...
Juuri näinhän pitäisi tehdä - ja toivon, että tehdäänkin.

Nyt siis noilla linjoilla olisi käytössä HKL:n uusi vaunumalli. Voisiko se olla rautatiepyörillä? Riittäisikö siihen ehdottomana vähimmäisvaatimuksena, että nykyisillä radoilla kiskon vierestä jyrsitään päällystettä pois ja pannaan kumia tilalle? ...

Haittapuolena olisi, että meillä olisi tällöin kaksi eri ratikkajärjestelmää keskustan alueella vuosikymmenten ajan.
Näin on tehty monissa kaupungeissa, eikä se ole mikään ongelma. Käytännössähän mennään niin päin, että uudet vaunut sopivat kaikkialle, kun vain varmistetaan, ettei kiskon ulkopuolella ole katukiviä tai muuta kovaa. Vanhalla kalustolla ei sitten mentäisi sellaisille osuuksille, joissa ei ole laipan varassa ajettavia vaihteita. Mutta se ei ole ongelma, koska vanha kalusto tuskin olisi muistakaan syistä sopivaa yhteyksille, jotka on mitoitettu suuremmille junille.

Ja muuten: Vastaava muutos on tehty jo aikaisemminkin. Hevosvaunuissa oli kapeat pyörät ja pienemmät laipat kuin sähkövaunuissa.

Antero
 
Hei!

Miten olisi, jos osan vaunuista tilaisi kaksisuuntaisina. Uusia vaunuja tilattaessa näyttää yhä enemmän olevan tapana tilata osa vaunuista kahteen suuntaan ajettavina, eli ovet molemmin puolin ja molemmissa päissä kuljettajan koppi. Perusteluna on niiden joustavuus työmaaliikenteessä ja muissa erikoistilanteissa (ei kääntösilmukkaa tarpeen ja väliaikaiset pysäkit voivat olla millä puolella tahansa). Kun jotakin rataosuutta peruskorjataan tai jostain muusta syystä jossain liikenne joudutaan katkaisemaan eikä lähistöllä ole sopivaa kääntöpaikkaa, voi helposti asentaa väliaikaisen vaihteen ja kaksisuuntaisia vaunuja käyttäen ajaa niin lähelle katkoskohtaa kuin vain mahdollista ja "kääntää" keskellä katua. Muualla se on mahdollista, toimisi se täälläkin.

Esimerkiksi Innsbruck tilasi juuri kaikki uudet vaununsa kaksisuuntaisina, vaikka kaikkien linjojen, paitsi Stubaitalbahnin päätepysäkillä on kääntösilmukka.

Toinen erikoisuus, joka olisi Helsingin kannalta mielenkiintoista, on Innsbruckin uusien vaunujen akkuratkaisu. Vaunut voivat ajaa kävelyvauhtia noin 100 metriä ilman ajojohdinta. Erittäin kätevää väliaikaisissa raideratkaisuissa, väliaikaisilla päätepysäkeillä ja halliajossa.

Mitä olette mieltä?
 
Viimeksi muokattu:
Miten olisi, jos osan vaunuista tilaisi kaksisuuntaisina. Uusia vaunuja tilattaessa näyttää yhä enemmän olevan tapana tilata osa vaunuista kahteen suuntaan ajettavina, eli ovet molemmin puolin ja molemmissa päissä kuljettajan koppi.

Kiinnostava idea. Sehän mahdollistaisi myös lyhyiden heilurireittien rakentamisen - olisi vain yhdet kiskot reitin päästä päähän ja sitä ajettaisiin yhdellä vaunulla edestakaisin. Tällaiset reitit eivät tietenkään voisi olla kovin pitkiä. Tai sitten reitille laitettaisiin kahdet raiteet vain kohtauspaikoille, joita olisi "sopivin välein". Säästäisi kustannuksia aika tavalla. Suurin osa kiskoista kun on kuitenkin normaalitilanteissa tyhjillään, erityisesti osuuksilla, joilla ajetaan vain yhtä linjaa.
 
Miten olisi, jos osan vaunuista tilaisi kaksisuuntaisina. Uusia vaunuja tilattaessa näyttää yhä enemmän olevan tapana tilata osa vaunuista kahteen suuntaan ajettavina, eli ovet molemmin puolin ja molemmissa päissä kuljettajan koppi.

Tätähän on eri suunnilta ehdotettu ja olen pitänyt asiaa jonkin verran esillä myös täällä HKL:llä.

Lähinnä pitäisi sitten miettiä mikä on oikea määrä kaksisuuntaisia vaunuja. Kaikkien vaunujen tilaaminen kaksisuuntaisina olisi joustavin ratkaisu, mutta tuottaa tietysti jonkin verran lisäkustannuksia ja maksaa myös hiukan kapasiteettia toisen ohjaamon kohdalta. Kovin pieni määrä kaksisuuntaisia vaunuja ei puolestaan riitä minkään liikennekokonaisuuden hoitoon. Käytännössähän vaunuja pitäisi olla niin monta, että kokonainen linja voidaan tarvittaessa ajaa kaksisuuntaisilla vaunuilla mahdollisen korjaustyön tai uuden radan vaiheuttaisen rakennustyön aikana. Linjasta riippuen silloin tarvittaisiin jopa lähemmäs 20 kaksisuuntaista vaunua.

Kysymys on tietysti myös käytännöistä mm. radan korjauksessa. Saksassa yleisin tapa taitaa olla sulkea korjattava rataosuus kokonaan, korvata liikenne reilusti busseilla ja tehdä perusteellista korjausta. Meillä korjaukset yritetään tehdä öisin ja viikonloppuisin. Varmaankin osin siitä syystä tyydytään usein tekemään vain välttämättömät korjaukset eikä esimerkiksi paranneta samalla raiteiden linjauksia. Täydellisiin sulkemisiin perustuva korjaustapa mahdollistaa myös säännöllisen liikennöinnin vaikka yöt läpeensä, kun öitä ei samalla tavalla tarvita korjausten työajaksi.

Mahdollistahan olisi myös vähitellen siirtyä kokonaan kaksisuuntaisiin vaunuihin. Silloin olisi mahdollista sijoittaa pysäkkejä myös vaunun vasemmalle puolelle eli saataisiin lisää vapauksia raiteiden linjaamiseen. Samoin voitaisiin luopua päätesilmukoista sellaisissa paikoissa, joihin niitä on vaikeaa saada mahtumaan. Usein toistuvaa täydennysliikennettä varten voitaisiin myös tehdä kiinteitä puolenvaihtopaikkoja ja ajaa sukkulalinjoja. Viimeinen toki onnistuu myös rajallisella joukolla kaksisuuntavaunuja.
 
Tätähän on eri suunnilta ehdotettu ja olen pitänyt asiaa jonkin verran esillä myös täällä HKL:llä.
Kysymys on tietysti myös käytännöistä mm. radan korjauksessa. Saksassa yleisin tapa taitaa olla sulkea korjattava rataosuus kokonaan, korvata liikenne reilusti busseilla ja tehdä perusteellista korjausta.
Heidelbergiläinen tapa. Katu oli kaivettu auki perusteellisesti ja katkos ilmeisen pitkä. Katkoksen toiselta puolelta liikennöi lyhyt pendelilinja edelleen päätepysäkille asti.
Kaikki Heidelbergin vaunut ovat kaksisuuntavaunuja.
 
Lähinnä pitäisi sitten miettiä mikä on oikea määrä kaksisuuntaisia vaunuja. Kaikkien vaunujen tilaaminen kaksisuuntaisina olisi joustavin ratkaisu, mutta tuottaa tietysti jonkin verran lisäkustannuksia ja maksaa myös hiukan kapasiteettia toisen ohjaamon kohdalta. Kovin pieni määrä kaksisuuntaisia vaunuja ei puolestaan riitä minkään liikennekokonaisuuden hoitoon. Käytännössähän vaunuja pitäisi olla niin monta, että kokonainen linja voidaan tarvittaessa ajaa kaksisuuntaisilla vaunuilla mahdollisen korjaustyön tai uuden radan vaiheuttaisen rakennustyön aikana. Linjasta riippuen silloin tarvittaisiin jopa lähemmäs 20 kaksisuuntaista vaunua.

Kaksinkertainen määrä ovia ja toinen kuljettejan koppi elektroniikallaan maksaa, vie tilaa ja lisää painoa. Nämä ovat todellakin ne huonot puolet. Mutta enempää pahaa kahteen suuntaan ajettavista vaunuista ei voi sanoa. Helsingissä tuskin tullaan äkkinäisesti palaamaan vain kahteen suuntaan ajettaviin vaunuihin. Siksi ajatuksesi noin 20 vaunun hankkimisesta kaksisuuntaisina on mielestäni johdonmukaisinta.

Joustavuus vielä lisääntyy jos aiemmin tässä viestiketjussa mainitsemani akkuratkaisukin toteutetaan. Puolenvaihtopaikoille ei tarvittaisi sellaisen ratkaisun ansiosta edes ajojohdinta, mikä säästää rahaa.
 
Kaikkien vaunujen tilaaminen kaksisuuntaisina olisi joustavin ratkaisu, mutta tuottaa tietysti jonkin verran lisäkustannuksia ja maksaa myös hiukan kapasiteettia toisen ohjaamon kohdalta.


Olisiko mahdollista tilata kaksisuuntaisia vaunuja, joista toinen ohjaamo kuitenkin puuttuisi ja olisi teetettävissä tarvittaessa? En kyllä tiedä, nostaako tällainen viritys vaunujen hintaa liiaksi.
 
Takaisin
Ylös