HS: HSL suunnittelee bussien kuljettajarahastuksen lopettamista

Puolassa sitten varmaan onkin kioskeja lähes joka korttelissa ja ovat auki myös silloin kun ihmiset haluavat ostaa niistä jotain.
Onhan siellä kioskeja ja kauppaliikkeitä merkittävästi enemmän kuin täällä asukaslukuunkin nähden. Joka pysäkillä kuitenkaan ei ole kioskia. Aukioloajat ehkä myös ovat hieman laajempia mutta ei sielläkään ympärivuorokautisia myyntipisteitä kovin tiheässä ole. Tarkastajat kiertävät kulkuneuvoissa siviiliasussa. Homma tuntuu toimivan ihan hyvin ja pysäkkiajat ovat lyhyitä.
 
Miten olisi "exact fare"- eli tasarahasysteemi kertalippuja ostettaessa?

Eniten aikaa tuhraantuu, kun tulee isoilla rahoilla maksavia asiakkaita ja kun heitä tulee monta peräkkäin (usein palkkapäivinä), niin voipa kuljettajalta loppua sopivat vaihtorahatkin. Tasarahan varaaminen ennen matkan alkua ei ole mielestäni ylivoimainen tehtävä, edellyttäen toki, että kertalippujen hinnat ovat järkeviä tasasummia.
Ehdottomasti tasarahataksa kuljettajalta ostettavalle kertalipulle. Saisi olla muuten myös lähijunissa.

t. Rainer
 
Muutama miljoona puolalaista bussin käyttäjää ihmettelisi kyllä tuollaista ominaisuutta. Puolan kaupungeissa joukkoliikenteen kertaliput ostetaan kioskeista ja kuskilta niitä ei saa.

Aika moni tällainen käytännön asia on hyvinkin erilainen eri kulttuureissa. En nyt enää muista missä maassa - olisikohan Italia? - on yleisesti tiedossa oleva asia, että postimerkit pitää ostaa tupakkakaupasta.
 
Vaikka monien mielestä lipun ostomahdollisuus kuljettajalta kuuluu hyvään asiakaspalveluun, minä alan kallistua kuljettajien lipunmyynnin lopettamisen kannalle. Varsinkin viikonloppuisin tulee välillä niin iso määrä 20 euron setelillä maksavia että aikataulut voi suoraan unohtaa. Monet matkustajat alkavat kaivaa rahaa esille vasta ovella estäen samalla muiden kyytiin tulijoiden sisäänpääsyn. Välillä tulee jopa kyytiin matkustajia joille on uusi asia että bussilla matkustaminen ei olekaan ilmaista kuten raitiovaunulla matkustaminen.
Paras vaihtoehto olisi toki palvelun kannalta konduktööri myymässä lippuja, mutta kun siihen ei taida tässä yhdessä maailman rikkaimmista maista olla varaa, järkevin vaihtoehto olisi lipunmyyntiautomaatti joka liikennevälineessä. Tällöin automaatti ei olisi ulkona sään ja ilkivallan armoilla. Automaatista pitäisi voida ostaa vähintään samat lippulajit mitä on tällä hetkellä kuljettajalla myynnissä. Tarkastajat ja riittävän korkea tarkastusmaksu pelotteena sitten pitäisivät huolta maksamisen valvonnasta.

Miten olisi "exact fare"- eli tasarahasysteemi kertalippuja ostettaessa? Eniten aikaa tuhraantuu, kun tulee isoilla rahoilla maksavia asiakkaita ja kun heitä tulee monta peräkkäin (usein palkkapäivinä), niin voipa kuljettajalta loppua sopivat vaihtorahatkin. Tasarahan varaaminen ennen matkan alkua ei ole mielestäni ylivoimainen tehtävä, edellyttäen toki, että kertalippujen hinnat ovat järkeviä tasasummia.

Tälläiseen systeemiin olen törmännyt erään venäläisen bussiliikennöitsijän autoissa. Ovella oli iso lappu jossa kehotettiin antamaan setelit kuljettajalle suoristettuna ja kerrottiin että vaihtorahaa ei anneta. Tällöin pääsi kyytiin, vaikka ei ollutkaan sopivaa tasarahaa, mutta matka maksoi vastaavasti enemmän. Lähes kaikilla matkustajilla näytti olevan tasaraha (hyvin yleinen 10 ruplan seteli), ja rahastus tapahtui hyvin nopeasti. Kaikkien autojen ovella oli myös lappu "Tiedotus joukkoliikenteestä tapahtuu seuraavassa autossa".
 
Helsingin seudulla on se ongelma että koska asukkaiden kausiliput ovat vahvasti subventoituja, niin satuunnaismatkustajien lippujen on oltava kalliitta, että jonkinlainen tasapaino joukkoliikenneorganisaation taloudessa pystytään säilyttämään.

En tarkoittanut, että päivälipun tarvitsisi olla halvempi kuin nykyinen kahden kertalipun hinta. Se voisi ihan hyvin olla kaksi kertaa kertalipun suunnitellun (mutta torpatun) korotetun hinnan suuruinen, ja kertalipun hinta nostettaisiin sitten vielä suuremmaksi. Idea olisi, että yhdellä lipunostolla saat sekä meno- että paluumatkan. Ovat aika harvassa ne, jotka sitten koko päivän todellisuudessa reissaavat sillä lipulla ristiin rastiin, eikä haitanne, jos niitä tapauksia hieman enemmän subventoidaan. Turistit ovat bonusta kaupungille, ja toisaalta kausilipullakin saa yhden päivän todella paljon halvemmalla.
 
Kyllä kai HSL:ssä pitäisi johdon tajuta että bussi on bussi vaikka voissa paistaisi. Se että kertalipun joutuu ostamaan kuljettajalta on bussin ominaisuus eikä sitä voi mitenkään ohittaa. Jos haluaa päästä nopeammin ja täsmällisemmin niin pitää kulkea metrolla.

No ei se kyllä mikään bussin ominaisuus ole. Esimerkiksi Tallinnassa ja Sveitsissä (Zürich) busseissa (ja trollikoissa) ei mitään lippuja kaupustella, vaan ne on hankittava etukäteen kioskeista, kännykällä tai automaateista. Sveitsissä homma on ratkaistu siten, että automaatteja on lähes jokaisella (vai peräti kaikilla?) pysäkeillä ja Tallinnassa kai lähdetään siitä, että kioskeilta (tai kännykällä) lippujen hankkiminen ei ole kohtuuton vaiva.

Mitä Tukholmaan tulee, niin siellähän on metroissa hauska käytäntö, jossa metrolla voi matkustaa ilmaiseksi, jos asemalla ei satu olemaan henkilökuntaa paikalla. Matkustajan täytyy tällöin vain katsoa kellonaika (ja asema tietenkin) ylös, jos lipuntarkastaja sattuu yllättämään (kuulemma tarkistavat puhelimitse tilanteen).

Tätä voisi teoriassa soveltaa myös bussiliikenteessä tapauksissa, joissa matkustaja voi osoittaa lipun hankinnan olleen kohtuuttoman hankalaa, esimerkiksi rikkoutuneen automaatin vuoksi.

En silti tiedä, onko kovin järkevää lopettaa kuljettajan lipunmyyntiä kokonaan. Sen sijaan käytäntöä voisi muuttaa siten, että kuljettajalta voisi ostaa ainoastaan kalliimpia yhden vuorokauden voimassa olevia lippuja (tyyliin: 24 tunnin seutulippu 15 eurolla). Tällöin lipunmyyntitapahtumat, ja niiden aiheuttamat viiveet, vähenisivät olennaisesti syistä, että:
1) paluumatkalla lipunostoon ei olisi enää tarvetta,
2) korkeampi lipunhinta ohjaisi ihmisiä hankkimaan lipun etukäteen ja
3) lipun hinta voitaisiin määrittää "sopivaksi" tasarahaksi, mikä nopeuttaisi myyntitapahtumia.

Kari
 
Exact farea sovelletaan Venäjän lisäksi myös ainakin Birminghamissa. Siellä kuski on pleksin takana ja pleksissä on reikä, jonka kautta rahat heitetään sisään. Kuski ei fyysisesti voi antaa vaihtorahaa vaikka haluaisikin. Viereisestä rullasta tulee sitten lippu, jos kuski hyväksyy maksutapahtuman.

Lisäksi muistelen, että se bussista ostettu kertalippu oli voimassa ainakin neljä tuntia jollei peräti koko vuorokautta, mutta tämä ehkä vaihteli aloitusmatkan kellonajan suhteen.
 
jos uudistukseen ylipäätään lähdetään niin se pitää ehdottomasti toteuttaa niin että ennakkoon ostettu lippu vaaditaan vain sellaisilta pysäkeiltä ja kaupunginosista joissa on mahdollisuus ostaa lippu 24/7.

Tarkastusmaksulaissa sanotaan, että maksun saa määrätä vain, jos matkustajalla on ollut kohtuullinen mahdollisuus ostaa lippu. Minusta ei ole kohtuullista esim. se, että Munkkiniemen R-kioskit suljetaan klo 21 ja automaatteja ei ole ja työnantajan kännykällä ei saa ostella lippuja.

Sen sijaan kioskien aukioloaikoina on kyllä kohtuullista edellyttää kioskikäyntiä varsinkin kun kioskit sattuvat sijaitsemaan bussipysäkkien välittömässä läheisyydessä.

Käytännössä on nähdäkseni niin, että jos bussien lipunmyynti loppuu, niin ainakin joka toiselle pysäkille taikka jokaiseen bussiin on hankittava automaatit ainakin jos HSL haluaa pitää itsellään mahdollisuuden jakaa tarkastusmaksuja paikallisten R-kioskien aukioloajoista riippumatta.
 
Aika moni tällainen käytännön asia on hyvinkin erilainen eri kulttuureissa. En nyt enää muista missä maassa - olisikohan Italia? - on yleisesti tiedossa oleva asia, että postimerkit pitää ostaa tupakkakaupasta.
Padovaassa kumipyöräratikalla matkatessani minua neuvottiin hakemaan Tabascherista (?) lippu, ja leimauslaitteet taisi olla pysäkillä. Yksinkertaisia paperilappuja, ja kävivät myös busseissa. Ratikasta ei voinut lippoa ostaa, bussista en tiedä/muista. Italiassa vaan se tupakka/postimerkkikauppa yhdistettynä baariin on joka kadunkulmassa.

Näin siksi että Italia on mikrolainsäädännön luvattu maa, tupakkakioskin tyyppinen liiketoiminta on tarkkaan säädeltyä niin kuin muutkin pienkaupat. Anglo-saksiekonomistit on sitä mieltä että tämä on kauhea elinkeinovapauden rajoitus ja johtaa tehottomuuteen, käytännössä se johtaa kilpailtujen ja laadukkaiden pienpalveluiden kattavaan verkkoon jota tullaan ihastelemaan ympäri maailmaa.
 
Käytännössä on nähdäkseni niin, että jos bussien lipunmyynti loppuu, niin ainakin joka toiselle pysäkille taikka jokaiseen bussiin on hankittava automaatit ainakin jos HSL haluaa pitää itsellään mahdollisuuden jakaa tarkastusmaksuja paikallisten R-kioskien aukioloajoista riippumatta.
Järkevintä olisi tosiaan sijoittaa automaatit busseihin - ja vastaavasti ratikoihin. Vilkkaimmilla pysäkeillä voi myöskin olla automaatit, mutta esim. Nuuksiontien kaikille pysäkeille automaatin hankkiminen kuulostaisi aika turhalta. Toisaalta nimenomaan Nuuksiossa kertalippuja taitaa mennä suhteessa melko paljon: kun bussiin tulee samalta pysäkiltä pari kymmenen lapsen partiolaisryhmää ja kaikki ostavat kertalipun, lipunmyyntitapahtuma ei ihan hetkessä ole ohi.

Tällaisten ryhmien tapauksessa olisi toki järkevää että ryhmänjohtaja tms. keräisi rahat etukäteen ja ostaisi sitten liput kerralla - mieluiten tietysti etukäteen. Ryhmälippu sen sijaan ei toimisi, koska kaikki harvemmin ovat menossa samaan paikkaan.
 
Entäpä ne harvat henkilöt, jotka eivät halua kännykkää omistaa mutta tekevät satunnaisia matkoja HSL-alueella? Hankalaksi menee silloin.
Tai ne harvat, joilla ei ole TeliaSoneran, Elisan/Kolumbuksen/Saunalahden tai DNA:n liittymää vaan joku muu (Dicame tms), jolla liian usein maksulliset tekstaripalvelut eivät toimi? Ulkolaisista liittymistä puhumattakaan!
 
On se vaan kumma, kun bussilipun hankkiminen on monelle niin vaikeaa. Autoon kyllä osataan ostaa polttoainetta (ja jopa pysäköintilippuja) huoltoasemalta/kioskista/automaatista eikä mitään ongelmaa. :wink:

Monella matkustajalla vain tuntuu olevan sellainen käsitys, että kaikki vanhat helsinkiläiskäytännöt ovat ainoita mahdollisia. Ja kaikki muu on "hui kauheeta". Monissa muissa kaupungeissa on ihan luonnollista, että bussi ei ole mikään lippukioski.

Oikeaa joukkoliikenteen kulttuuria olisi huolehtia riittävästi myyntipisteitä ja automaatteja kaikkialle linjojen varrelle. (Kyllä sähkökaapelia kulkee kaikkialla, pystytäänhän pysäköintilippujenkin koneita asentamaan vaikka mihin.)

Toivottavasti hommaa ei toteuteta tökeröön suomalaiseen palvelutyyliin niin, että lippuja saa vain virka-aikaan jostain HSL:n konttorin takahuoneen vessasta, johon tarvitaan jonotusnumerolappu aataminaikaisesta laitteesta, joka tilttaa aina parin lapun välein. :biggrin:
 
Ennen eläkkeellepääsyäni ajelin varsinkin aamuruuhkassa usein bussia, ja nyt voi jo tunnustaa, että viimeisinä vuosina olin aika laiska panemaan silmälaseja nenälle, joten vaihtolippuina minulle kelpasi kaikenlaiset paperilaput. Kännykkälippujen suhteen olen aika spektinen samasta syystä, jää toteamatta sekunnissa joku mobiilinäyttökoodi. Jos ainoa peruste on liikenteen nopeuttaminen, niin mahdollisimman paljon lippuautomaatteja pysäkeille ja kioskeille ennakkoon myytäviä kertalippuja. Eli automaatti ym ennakkolippu maksaisi vaikkapa 2:50 euroa ja kuskilta ostettuna esimerkiksi 4 euroa, niin jäisi kaupanteko busseissa ja raitsikoissakin aika vähiin.
 
En kannata kuljettajarahastuksen lopettamista busseissa. Ulkopaikkakuntalaisilla ei yleensä ole matkakorttia. Tässäkin ketjussa on todettu että kännykkälippu ei kaikille sovi mm. sen takia että työnantajan puhelimella ei saa ostaa lippuja. Myös vanhuksille tekstiviestien lähettäminen saattaa olla hankalaa.

Monissa muissa kaupungeissa on ihan luonnollista, että bussi ei ole mikään lippukioski.
Suomessa monissa kaupungeissa käteismaksaminen on yleistä koska satunnaiseen matkustukseen sopivaa lipputuotetta ei ole. 3 kuukaudessa vanheneva 44 matkan sarjalippu (esim. Hämeenlinna) ei ole sellainen.
 
Takaisin
Ylös