Jätkäsaaren raitiotie

Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Onko tuollaista ratikkaa olemassa muualla kuin kaupunkiliikenteen haavemaailmassa, jota rummutat? Löytyykö esimerkkiä, jossa ratikka kulkee suunnilleen linjaa 9 vastaavassa ympäristössä tuota nopeutta?

Pari viikkoa sitten, kun kävimme nimimerkki GT8N:n kanssa tutustumassa Prahan joukkoliikenteeseen, niin sanoisin, että sieltä löytyy. Matkan yhteenveto löytyy täältä.

Pähkinänkuoressa sanoisin, että Prahan keskustassa liikenne toimii, koska vaunujen liikennöintiä ei hidasteta turhilla valoilla ja huonolla ratageometrialla.

Voisiko Länsilinkistä kulkea ratikka, jossa olisi akut hyvin lyhyttä matkaa varten ja jossa virranottimen voisi tiputtaa alas? Onko tuollaista kalustoa olemassa jossain päin maailmaa?
Nizzassa ratikat kulkevat akuilla erään osuuden linjastaan.
 
Kun kaupunki kasvaa kohtuullisen nopeasti ei tilaa voi vain kierrättää, vaan pitää rakentaa myös uutta. Kuinka paljon rakennetaan uutta ja mihin on toki poliittinen valinta, mutta pelkkä kierrätys ei toimi.

Uutta voi rakentaa kaupungin ulkoreunalle. Sisäosissa tila on jo jaettu, ja tarpeiden muuttuessa jakaumaa kannattaa muuttaa. Tilan raivaaminen on mahdollista, mutta äärimmäisen kallista. Kannattaa siis ensin kierrättää, ja sitten jos käy oikeasti ilmi ettei se toimi, aloittaa uuden tilan tuottaminen.

Jätkäsaaressa ongelma on se, että se on irrallaan muusta kaupungista. Länsilinkki on niin leveä jalankulun kannalta ja autoliikenne on sataman johdosta väkisin tukossa. Siksi on Jätkäsaaren toimivuudelle kriittistä, että edes joukkoliikenne toimii ensisijaisen hyvin.
 
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Pari viikkoa sitten, kun kävimme nimimerkki GT8N:n kanssa tutustumassa Prahan joukkoliikenteeseen, niin sanoisin, että sieltä löytyy. Matkan yhteenveto löytyy täältä.

Pähkinänkuoressa sanoisin, että Prahan keskustassa liikenne toimii, koska vaunujen liikennöintiä ei hidasteta turhilla valoilla ja huonolla ratageometrialla.

Kun tuossa sinänsä mielenkiintoisessa Prahan raportissa ei ole mitään mainintaa lentävistä raitiovaunuista tai muista superinnovaatioista, epäilen vahvasti, että 7 minuuttia Rautatieasemalta Jätkäsaareen 6 välipysäkillä noin hankalalla reitillä kuuluu Prahassakin tieteiskirjallisuuden fantasiamaailmaan.

Lisää "7 minuuttia assalta terminaalille" tyylistä joukkoliikennefiktiota voi muuten suomeksi lukea kaupunkiliikenne.net huumorisivustolta, jossa todellisuutta ja alkuvoimaista fantasiamaailmaa on sekoitettu varsin nerokkaasti. Niin nerokkaasti, ettei kukaan voi helposti havaita, mikä on faktaa ja missä mennään fiktion puolella.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Kun tuossa sinänsä mielenkiintoisessa Prahan raportissa ei ole mitään mainintaa lentävistä raitiovaunuista tai muista superinnovaatioista, epäilen vahvasti, että 7 minuuttia Rautatieasemalta Jätkäsaareen 6 välipysäkillä noin hankalalla reitillä kuuluu Prahassakin tieteiskirjallisuuden fantasiamaailmaan.

Tunnut ottavan tuon hankalan liikenneympäristön annettuna totuutena. Kyseessä on kuitenkin ihmisten rakentama järjestelmä, ei mikään luonnonlaki. En ole Prahassa käynyt, mutta ilmeisesti siellä on raitioteiden rakentamisessa onnistuttu huomattavasti Helsinkiä paremmin. Pitää varmasti paikkansa, että jos täkäläiset raitioliikenneratkaisut siirrettäisiin Prahaan, niin fantasiaa se sujuva liikenne sielläkin olisi.

Provokatiivinen takertuminen yksittäisen henkilön arvioon yksittäisen raitiolinjan mahdollisesta ajoajasta jos liikennöintiolosuhteet olisi toteutettu kunnolla on aika turhaa. Minuuttivahtaamista olennaisempaa varmasti on se, miksi Jätkäsaaren radasta on tehty "hankala reitti". Onko näitä raitiotielaajennuksia mitään järkeä edes tehdä jos ne toteutetaan näin huonosti, eikä mitään merkittäviä muutoksia muuhun liikennevirtaan tai katutilan käyttöön olla valmiita tekemään?
 
Kävin Prahassa v. 2005, asuin Hotelli Orionissa, joka on erinomainen. Silloin joutui keskustaan ajamaan vaunulla 23. Kiinnitin heti huomiota raitiovaunuin, ajavat varsin nopeasti ja näppäräntuntuisesti. Vaunut silloin oli kaksiakselisia ja korkeita. Jos muistan oikein kuljettaja ei myyynyt lippuja. Sellainen vaikutelma tuli että vaunu ajaa pysäkille, matkustajia poistuu, uusia tilalle. Sitten taas lähdetään. Helsingissä pysäkillä on saapumisseremoniat ja lähtöseremoniat.

Parasta: vanha ihminen nousee vaunuun, siitä seuraa se että kymmenen matkustajaa pomppaa vieterin tavoin kattoon saadakseen ensimmäisen sijan nopeudessa havaita istumapaikkaa tarvitseva. Ei voinut kuin ihailla haavi auki.

---------- Viestit yhdistetty klo 17:51 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 17:49 ----------

Täytyy muistaa että Prahassa on vanhaan itä-eurooppalaiseen tyyliin nopeutta raitioliikenteessä turvallisuuden kustannuksella.
 
Täytyy muistaa että Prahassa on vanhaan itä-eurooppalaiseen tyyliin nopeutta raitioliikenteessä turvallisuuden kustannuksella.
Brnossa tuntui kyydissä seistessä vähän samantapaiselta. Ehkä tuo ilmaisu on hieman vahva, mutta yllättävän ronskisti siellä annettiin virtaa tavallisella katuradalla. Jotta tuollaisen menettelyn jatkuva harjoittaminen on oikeasti kestävää, tulee liikenteen kaikkien osapuolien olla tietoisia tästä. "Pelottavan" ratikan eteen ei kukaan uskalla kävellä tai ajaa.
 
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Ei ole tuossa ympäristössä realistista: 7 minuuttia oo ei onnistu millään. Matkan pituus Länsiterminaali-Kaivokatu on 2,7 km. Jos otetaan nyrkkisäännöksi, että 300 metrin matkaan kuluu pysäkkiseisontoineen 1 minuutti – koska Helsingin keskustaympäristössä, jossa on paljon mutkia, se on ihan hyvä lähtökohta – niin tuon matkan ajamiseen kuluisi siis 9 min. Katsotaanpa yhtä ainoaa seurantaa, minkä olen ehtinyt tehdä puolentoista kuukauden aikana:...
Taulukkosi mukaan keskinopeudet pysäkkiaikojen välillä ovat 14,7–22,1 km/h. Länsilinkin ja Rautatieaseman pysäkkivälien ajoajat 2:17 ja 2:35 siis sisälsivät 30 sekuntia liikennevaloviivettä. Niiden keskinopeudet ovat taulukkosi mukaan 15,8 ja 15,5 km/h. Ilman valoviivettä keskinopeudet olisivat olleet 17,9 ja 16,5 km/h ja koko välin keskinopeus 17,7 km/h. Tällöin ajoaika olisi 9,5 minuuttia. Jos pysäkkiaika on 15 sekuntia, tämä taroittaa, että maksiminopeus pysäkkien välillä on noin 20 km/h.

LTR-RT-välillä en nykyradalla usko ikinä päästävän 7 minuuttiin, mutta 10 minuuttia lienee mahdollinen.
Salomaa kirjoitti, että olen sanonut Rautatientorin ja Länsiterminaalin välin olevan ajettavissa 7 minuutissa. Kun Salomaa ei viitannut viestiin, jossa näin olen sanonut, en ole etsinyt ja tarkistanut, olinko maininnut joitain perusteluita. Mutta jos lasketaan 2,7 km:n matka jolla on 6 pysäkkiväliä eikä muita viiveitä, 7 minuutin ajoaikaan päästään, kun pysäkkien välillä voidaan ajaa 35 km/h nopeudella. Tämä ei ole kovin ihmeellinen vaatimus kaupunkiliikenteessä, jossa kaduilla sallitaan 40–50 km/h nopeudet.

Nykyrata Rautatientorin ja Länsisataman välillä ei ole suoraa rataa, mutta oikein suunniteltuna olisi voinut olla. Annankadulle tulee väkisin kaksi 90 asteen mutkaa. Se mutkittelu, joka nyt on Ruoholahdenkadulla, Ruoholahdenrannassa ja edelleen tyhjällä entisellä satamakentällä Jätkäsaaren puolella (yhteensä 5(!) 90 asteen mutkaa) on jokseenkin turhaa. Ruoholahdenkatu päättyy loivassa kulmassa puretun satamaradan linjaukseen, jonka myötä olisi päässyt suoraan Länsiterminaalille. Ja Mechelininkadun risteyksen olisi voinut tehdä eritasossa, niin ei olisi ratikka uhannut pyhää autoilua.

On huonoa suunnittelua tehdä tyhjälle alueelle mutkittelevaa rataa. Siksi tuon välin ajoaika ei voi olla nyt 7 minuuttia. Mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi voinut olla, tässä kaupungissa ja siinä katuverkossa, joka oli olemassa kun rataa ryhdyttiin suunnittelemaan.

Syy, miksi on suunniteltu huonosti, on asenteissa ja arvovalinnoissa, osin luultavasti myös tietämättömyydessä. Asenteellisesti ei tässä kaupungissa haluta asettaa raitioliikennettä etusijalle autoiluun nähden. Osin tämä johtuu tietämättömyydestä siitä, että raitioliikenne voitaisiin asettaa etusijalle ilman, että siitä on autoilulle haittaa. Kaikkien kohdalla tämä ei johdu kuitenkaan tietämättömyydestä, vaan asenteesta, jonka vuoksi ei uskota miten asiat ovat vaan intetään vastaan sillä varmuudella, jonka tietämättömyys tai tyhmyys tai molemmat antavat.

Missätahansa normaalissa valtiossa ei toteutettaisi vastaavaa siltahanketta ilman raitiotien eritasototeutusta, mutta onneksi täällä ymmärrettiin, että raitiovaunun paikka on liikennevaloissa ja autoliikenne on kaiken a ja o.
Olin itse kaupunkisuunittelulautakunnassa kun tätä Mechelininkadun hässäkkää suunniteltiin. Lautakunnan kokouksissa ei valitettavasti voi tehdä suunnittelutyötä. Jos ehdotti jotain ratkaisua, jota ei oltu lainkaan mietitty, niin ei sitä myöskään ryhdytty miettimään. Vaan vakuutettiin, ettei ole mahdollista.

Älykkäintä olisi ollut panna autot tunneliin tai sillan alle, ei ihmiset. No ei käynyt, kun oli pakko olla kaksi isoa risteystä suunnilleen vierekkäin. Ratikan laittaminen Mechelinin ali ei tainnut käydä siksi, kun se vaan ei käynyt. Minulle jäi kuva, että jossain oli jo päätetty, että tehdään se monumentaalinen taidesilta ja sen alle ”tori”. Liikennejärjestelyt tehdään sitten tämän taidesillan ehdoilla, eikä ole väliksi, mitä niistä tulee.

Antero
 
Jokin tilastollinen todiste siitä, että Prahassa sattuu enemmän raitiotieonnettomuuksia kuin vaikka Saksassa, kiitos.

Tilastoja Prahan ratikkaliikenteen turvallisuudesta ei meikäläisen tämäniltaisella ajankäyttöikkunalla ole mahdollista kaivaa, mutta jotain tietoa onnettomuuksista löytyy. Ja tiedonmuruja löytyy itseasiassa aika tuhoisista mälleistä , jos vertaa ratikoille esim. Saksassa tai vaikkapa Suomessa tapahtuneisiin. Ilmeistä on, että kun virhe sattuu niin isompi nopeus ja sitä kautta liike-energia puhuu.
Korostan, että en osaa sanoa mitään onnettomuuksien määrän suhteesta ratikkaliikenteen määrään, joten hankala vertailla muihin.
Tässä taitaa olla viittaus tuoreimpaan netistä löydettävissä olevaan mälliin, syyskuu 2011
http://tramways-monthly.com/2011/09/horrific-collision-in-prague/

Tästä linkistä vanhempia tapauksia listattu, mm. ylinopeuksia, niiden aiheuttamia suistumisia ym. tapauksia.
http://www.abcprague.com/2007/06/05/two-trams-crashed-in-the-centre-of-prague

Linkki vuoteen 2002.
http://www.radio.cz/en/section/curraffrs/tram-collision-in-prague-leaves-18-injured

Ratikkaliikenne ymmärtääkseni on tuolla hyvin vilkasta ja kuormitettua, joten ymmärrettävää on, että joskus rytisee vaikka ei pitäisi. Toisaalta, aika tuhoisia tapauksia on sattunut lukumääräisesti useita. Ja toisaalta taas Helsingistä ei moisia otsikoita ole voinut repiä. Hyvä niin. Nopeutta olisi hyvä saada Hesaankin, mutta ei turvallisuuden kustannuksella.
 
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Mutta jos lasketaan 2,7 km:n matka jolla on 6 pysäkkiväliä eikä muita viiveitä, 7 minuutin ajoaikaan päästään, kun pysäkkien välillä voidaan ajaa 35 km/h nopeudella. Tämä ei ole kovin ihmeellinen vaatimus kaupunkiliikenteessä, jossa kaduilla sallitaan 40–50 km/h nopeudet.

Tuo on vaan kapeilla kaduilla aikamoisessa ristiriidassa jalankulku- ja liikenneturvallisuuden kanssa. Ei ratikalla pidä olla mitään erivapauksia tappaa jalankulkijoita tai pyöräilijöitä. Kapeilla kaduilla ratikan paras madella siinä kuin henkilöautojenkin, joiden nopeudet on liikenneympäristöä muuttamalla saatu laskuun. Välillä mennään reilua kolmea kymppiä, risteyksissä jarrutetaan ja väistetään jalankulkijoita.

Jos mennään leveämmille pääkaduille niillä voidaan kyllä ajaa nopeammin kuin pikkukaduilla. Vaikka kyllähän esimerkiksi Mannerheimintiellä ja Hämeentiellä on nykymittapuulla huono jalankulkuturvallisuus, joten sielläkin on paineita alentaa nopeuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Parasta: vanha ihminen nousee vaunuun, siitä seuraa se että kymmenen matkustajaa pomppaa vieterin tavoin kattoon saadakseen ensimmäisen sijan nopeudessa havaita istumapaikkaa tarvitseva. Ei voinut kuin ihailla haavi auki.

Sama käytäntö kiinnitti myös huomiota Prahassa. Ihaltavaa oli myös kuinka nopeasti lastenrattaat nousivat ja laskeutuivat kyydistä kanssamatkustajien avustuksella.


Täytyy muistaa että Prahassa on vanhaan itä-eurooppalaiseen tyyliin nopeutta raitioliikenteessä turvallisuuden kustannuksella.

Vaikka Prahassa ajettiin nopeasti ja tehokkaasti, ei siellä missään vaiheessa meno vaikuttanut turvattomalta. Samanlainen ajokulttuuri löytyy ihan Saksastakin. Vain kerran muistan, että Prahassa kiskojarrulla pysähdyttiin, kun joku meinasi kävellä ratikan alle pysäkillä. Lisäksi ratikat käyttivät runsaasti soittokellojaan, herättääkseen huomiota kanssaliikkujissa. Mielestäni tässä asiassa tehdään kärpäsestä härkästä.

Youtubesta löytyy pilvin pimein filmejä joilta voi havainnoida Prahan ratikoiden ajokulttuuria.
 
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Tuo on vaan kapeilla kaduilla aikamoisessa ristiriidassa jalankulku- ja liikenneturvallisuuden kanssa. Ei ratikalla pidä olla mitään erivapauksia tappaa jalankulkijoita tai pyöräilijöitä.

Tämä toistuvasti esiintyvä kommentti keskieurooppalaisen käytännön mukaan kulkevista raitiovaunuista jonkinlaisina tappokoneina on ehkä suurin syy sille, miksi uskon ilmoitetun keksityn nimesi taakse kätkeytyvän jonkun helsinkiläisen pitkän linjan virkamiehen. Jonkun, joka näkee raitiovaunut sympaattisina keskustan matelevina maskotteina. Jonkun, jonka on vallannut "koskaan et muuttua saa" -mentaliteetti ehkä osaksi turhautumisen, osaksi tuttuuden luoman turvallisuuden takia. Kun ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä. Siksi ei kannata ottaa sitä riskiä, että pyrkisi muuttamaan helsinkiläisen hidasraitiotien konseptia.

Sinunkin olisi kuitenkin hyvä käydä tutustumassa vaikkapa Saksan vanhoihin ratikkakaupunkeihin. Sellaisiin, joissa raitioliikennettä on myös "kapeilla kaduilla" ympäristössä, joka muistuttaa hyvinkin paljon Helsingin kantakaupunkia, jossa eräänlaisena tyyppikatuna on kahden sekakaistan ja kahden kadunreunapysäköinnin sekä jalkakäytävien muodostama katu. Kas kun Saksassa ratikat ajavat näilläkin kaduilla nopeusrajoitusten mukaan, tyypillisesti 40 km/h. Silti ratikalla ei ole tappokoneen mainetta, vaan se kykenee nopeanakin nauttimaan kaupunkilaisten suosiosta. Helsinkiläinen ratikkakaan ei menettäisi suosiotaan, vaikka olisi vähän nykyistä nopeampi.

Se on tietysti selvä, että jos yhdessä yössä pystyisimme aivopesemään kuljettajat siten, että huomisaamuna liikenteen alkaessa noudatettaisiin sellaista liikennekäytäntöä, jota Saksassa pidetään tavanomaisena, niin peltiä menisi huomenna ruttuun runsaasti ja varmaan tulisi muutama raatokin. Mutta se on irrelevanttia, kun todellisuudessa kuljettajia ei voi kouluttaa yhdessä yössä uuteen, yhdenmukaiseen ajotapaan.

Jos tällaista paradigmanmuutosta lähtisi hakemaan, pitäisi ensin huolehtia johtoportaan asenne- ja tahtomuutoksesta, sen jälkeen uudistaa koulutuksen periaatteet koko lailla päälaelleen ja sitten vielä uudelleenkouluttaa kuljettajat. Kaiken tämän aikana olisi myös syytä tehdä jotain sellaista, mitä HKL ja HSL eivät vuosikymmeniin enää ole tehneet, entisaikaan kylläkin. Pitäisi valistaa matkustajia, autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Kertoa, mikä ratikka oikein on, millaiset määräykset sitä koskevat ja miten se käyttäytyy. Sekä antaa ohjeet siitä, miten sen seurassa on syytä käyttäytyä, jos henkikulta on kallis.

Mitään "helsinkiläisistä erikoisolosuhteista" johtuvaa ylhäältä annettua totuutta ei ole, joka määräisi, että Helsingissä ratikan tulee olla hidas ja varovainen jottei se ole tappokone, mutta 1200 km etelämpänä se voi olla reipas. Jos joku muuta väittää, on hyvä muistaa miten Halla-ahon kävi, kun hän rohkeni esittää jotakin "kansallisesta, ehkä suorastaan geneettisestä erityispiirteestä". Heittäydytäänpä Kalskeen kunniaksi oikein ronskiksi ja väitetään, että raitiovaunun kunnioittaminen tieliikenteessä on arjalaisen rodun kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Eikö kuulostakin naurettavalta? Niin minustakin. Eiköhän me suomalaisetkin siihen pystytä, jos vaan joku kertoo meille, miten on syytä toimia.
 
Vs: 13 minuuttia päärautatieasemalta

Kun tuossa sinänsä mielenkiintoisessa Prahan raportissa ei ole mitään mainintaa lentävistä raitiovaunuista tai muista superinnovaatioista, epäilen vahvasti, että 7 minuuttia Rautatieasemalta Jätkäsaareen 6 välipysäkillä noin hankalalla reitillä kuuluu Prahassakin tieteiskirjallisuuden fantasiamaailmaan.

Ei tarvita lentäviä raitiovaunuja, kun liikennekulttuuri on kurinalaista. Ihan varteenotettava esimerkki Prahan liikenteen sujuvuudesta on vaikka linja 26 Divoká Šárkasta Nádraží Hostivařille. Linjan on 20,2 km pitkä ja sillä on 42 pysäkkiä. Linja kulkee kaupungin halki luoteesta kaakkoon, ja keskustassa se on pitkiä osuuksia sekskaistoilla. Linjan ajoaika arki-iltapäivänä oli tasan tunti. Eli keskinopeus 20,2 km/h. Eikä se vaadi mitään hokkuspokkus temppuja. Nopea ajotapa, johon muu liikenne on tottunut ja jota osaa kunnioittaa, hyvät valoetuudet siellä missä valot sekä kunnon rataa omalla kaistalla missä mahdollista. Kolme (3) asiaa. Onnistuu Prahassa, ei Helsingissä.

Lisää "7 minuuttia assalta terminaalille" tyylistä joukkoliikennefiktiota voi muuten suomeksi lukea kaupunkiliikenne.net huumorisivustolta, jossa todellisuutta ja alkuvoimaista fantasiamaailmaa on sekoitettu varsin nerokkaasti. Niin nerokkaasti, ettei kukaan voi helposti havaita, mikä on faktaa ja missä mennään fiktion puolella.

Elämän tosiaisoita on hyvä kohdata ja pohdiskella niitä. Kaikki mikä ei itseä miellytä, ei ole aina vain "fantasiaa".


Ratikkaliikenne ymmärtääkseni on tuolla hyvin vilkasta ja kuormitettua, joten ymmärrettävää on, että joskus rytisee vaikka ei pitäisi. Toisaalta, aika tuhoisia tapauksia on sattunut lukumääräisesti useita. Ja toisaalta taas Helsingistä ei moisia otsikoita ole voinut repiä. Hyvä niin. Nopeutta olisi hyvä saada Hesaankin, mutta ei turvallisuuden kustannuksella.

Kun Prahassa on raitiovaunuja 991 kpl sekä 25 linjan kattava linjasto, on jo ihan tilastollisestikin todennäköisempää että rytisee useammin kuin täällä käpykylässä ~130 vaunun kanssa. Helsingissä raitiovaunujen matelu on jo mennyt aivan liiallisuuksiin. Ajonopeuksien nostaminen muun liikenteen nopeuksien tasoon ei ole liikenneturvallisuudesta pois.

Tuo on vaan kapeilla kaduilla aikamoisessa ristiriidassa jalankulku- ja liikenneturvallisuuden kanssa. Ei ratikalla pidä olla mitään erivapauksia tappaa jalankulkijoita tai pyöräilijöitä. Kapeilla kaduilla ratikan paras madella siinä kuin henkilöautojenkin, joiden nopeudet on liikenneympäristöä muuttamalla saatu laskuun. Välillä mennään reilua kolmea kymppiä, risteyksissä jarrutetaan ja väistetään jalankulkijoita.

Jos mennään leveämmille pääkaduille niillä voidaan kyllä ajaa nopeammin kuin pikkukaduilla. Vaikka kyllähän esimerkiksi Mannerheimintiellä ja Hämeentiellä on nykymittapuulla huono jalankulkuturvallisuus, joten sielläkin on paineita alentaa nopeuksia.

Niin, täällä pohjolassa on totuttu siihen, että "kyllä raitiovaunu väistää kun minä menen tästä nyt". Ja osin se johtuu siitä, kun täällä raitiovaunuilla ajetaan eteenpäin samaa nopeutta, kun muissa maissa niitä peruutetaan. Suuressa mailmassa raitiovaunuilla ajetaan lujaa, myös ahtailla kaduilla sekakaistoilla. Prahassa autoilijat ja jalankulkijat kunnioittavat raitioliikennettä, koska on totuttu raitioliikenteen nopeatempoisuuteen. Raitiovaunuilla on etuajo-oikeus, ja se ajaa lujaa, eikä väistä. Koska sillä on etuajo-oikeus. Siinä missä Prahassa riittää, että suojatiehen on maalattu POZOR TRAM eli varokaa raitiovaunua olisi täällä jalankulkuvalot. Tai vastaavasti tavallisessa risteyksessä riittää kolmio, eikä tarvita valoja. Se onnistuu, kun ihmiset ymmärtävät liikennettä ja noudattavat sääntöjä, eivätkä ole päästäpidetäviä kuten täällä.

Jos Helsingin linja 9 olisi Prahassa, sillä olisi kahdet liikennevalot: Kaivokadun ja Mannerheimintien risteyksessä sekä Sturenkadun risteyksessä. Pasilassa, Vallilassa, Kalliossa ja Länsisataman radan sekskaistaosuuksilla ajettaisiin nopeusrajoitusten mukaan 30-50 km/h eikä madeltaisi. Risteysksissä muu liikenne väistäisi raitiovaunuja.

Kun raitioteihin suhtaudutaan kuin rautateihin on liikennöinti helppoa. Jos junat väistäisivät muuta liikennettä joka tasoristeyksessä ja rautatiealueella poukkoiltaisiin ihan oman mielen mukaan, ei rautatiliikenteestä tulisi mitään. Miksi siis raitiovaununkaan tarvitsi väistää kaikkea mahdollista?

Mitäs veikkaat, miten Prahan liikenne toimisi, jos raitioliikenne väistäisi jokaista kaupungin asukasta ja matelisi tavallisella kadulla ihan vain huvin vuoksi?
 
Ripeä raitiotie ei ole edes teoriassa poissulkeva hyvän jalankulkuympäristön kanssa. Tai muunkaan liikenneympäristön kanssa. Ratikoita kun ei tule jatkuvana virtana. Tiheimmilläänkin vaunujen väliin jää melkein minuutti aikaa ylittää rata.

Se, että autoilun jatkuva virta on poissulkeva jalankulun jatkuvan virran kanssa on poikkeus. Näitä kahta ei saada sujuviksi samaan tasoon. Itseasiassa jo autoilun jatkuva virta poissulkee autoilun jatkuvan virran, jonka suunta poikkeaa.
 
Takaisin
Ylös