Johdinautot

Osa ihmisistä ei edes viihdy hiljaisessa ympäristössä, vaan heillä on musiikin jumputettava kokoajan korvaan, ja lujalla. He valitettavasti katsovat kävellessään kokoajan vain eteensä, muiden tiellä kulkevien on pidettävä niin kovaa ääntä että se ylittää heidän soittimensa äänen voimakkuuden.
Liian monta kertaa olen nähnyt kuinka isot kuulokkeet korvilla kulkeva ihminen on vähällä kävellä toisia päin, pyöräilijän/auton /ratikan eteen.

Koskahan Ruotsissa ja kohta myös meillä Suomessakin aletaan asentamaan liikennemerkkejä tms. varoituslaitteita hiljaa kulkevien ajoneuvojen/junien/raitiovaunujen risteyskohtiin? Sillä pitäähän itsesuojeluvaiston menettäneitä kansalaisia suojella itseltään... ;)
 
Vääränhajuisia busseja, liian hiljaisia rollikoita, terveysvalistusta röökinpolton haitoista, äänigeneraattoreita ...

Ehdottomasti hulvattomin ja hauskin ketju pitkään aikaan, muuten aika perusjäykällä foorumilla.

Eiköhän hankita kaikki omat (mieluisen väriset, hajuiset, ääniset, makuiset ...) peltilehmät, niin päästään eroon näistä joukkoliikenteen ylitsepääsemättömistä ongelmista.
 
Ympäristö on yhä meluisampi. Osa ihmisistä ei edes viihdy hiljaisessa ympäristössä, vaan heillä on musiikin jumputettava kokoajan korvaan, ja lujalla.
Kyse ei välttämättä ole kyvyttömyydestä olla hiljaisuudessa vaan siitä, että ympäristön melu koetaan häiritsevänä ja se yritetään peittää itselle miellyttävämmällä musiikilla. Havainnontini mukaan monet kuuntelevat musiikkia ainoastaan julkisessa kulkuneuvossa lopettaen kuuntelun siirtyessään hiljaisempaan ulkotilaan, mikä viittaisi nimenomaan kulkuneuvon äänimaiseman kokemiseen epämiellyttävänä. Joukkoliikennevälineen sisällä vallitsevaan äänimaisemaan kuuluvat myös kulkuneuvon itsensä aiheuttamien mekaanisten äänien lisäksi ihmisten aiheuttamat äänet, tärkeimpänä (ja häiritsevimpänä) puhe.

En väitä, etteikö monien julkisella paikalla musiikkia kuuntelevien tulisi jo pelkästään muiden mukavuuden vuoksi kuunnella musiikkia hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella (tai vaihtoehtoisesti hankkia kuulokkeet, joiden äänentoisto on paremmin suunnattu). Asiaa ei kuitenkaan voi yksinkertaistaa niin, etteivätkö ihmiset enää osaisi nauttia hiljaisuudesta.
 
Kyse ei välttämättä ole kyvyttömyydestä olla hiljaisuudessa vaan siitä, että ympäristön melu koetaan häiritsevänä ja se yritetään peittää itselle miellyttävämmällä musiikilla.

Itse teen joskus juurikin näin. Yleensä tavallinen puhe ei tietysti haittaa, mutta toisaalta välillä haluaa olla "omassa rauhassa" ja ajatuksissa. Tietysti suoranaisesti ärsyttävät keskustelutkin voi kätevästi sensuroida kuulokkeiden avulla.

Näin viestin muokkausta jatkaakseni toteaisin, että kovakaan dieselin mörinä tai vaikkapa Pohjolan Liikenteen uusien autojen pakokaasujarru eivät häiritse juuri lainkaan verrattuna ärsyttävän kuuluviin keskusteluihin, joita käyvät ihmiset ikään katsomatta. Keskusteluihin kiinnittää ajatuksensa paljon helpommin. Esimerkiksi aamuista nukkumistani ei ole koskaan moottorin ääni häirinnyt.
 
Viimeksi muokattu:
M200-junissa matkustan mieluummin kuin M100-junissa, koska M200:ssa ei ole sitä satasten typerää vinkua – jota ääntä ei toimitussopimuksen mukaan pitänyt olla.
Minulle M100-junien taajuusmuuttajan ulina on lähinnä musiikkia. Kolmivaiheisuus, ikään kuin automaattivaihteiden vaihto tekee lähtökiihdytyksistä ja saapumisjarrutuksista aivan upeata kuunneltavaa, ja ulinaa on muutamassa biisissä käytetty jopa tausta-ambienttina (esim. Pekka Ruuskan "Kaukana Kotoa" kohdassa 1:15-1:20). HKL:n kannattaisi minusta suorastaan rekisteröidä M100-ulina äänibrändiksi.

En ole viihtynyt koskaan ravintoloissa, kun niissä lemusi tupakka ja korvissa soi meteli. Onneksi säädökset ovat parantuneet ja ympäristön tarkoituksellinen pilaaminen on etupäässä kielletty. Ikävä tietysti niille, jotka pitivät pilatusta ympäristöstä. Heitäkin on kai edelleen, vaikka joutuvat ulkona imemään savunsa.
Jotkut kuulemma valittavat nykyään sitä, että baarissa haisee hiki ja paska, joka ennen peittyi tupakansavun alle. Olen itse harkinnut ottavani baariin joskus mukaan suitsuketta tunnelmanluojaksi – sitähän ei millään lailla ole kielletty polttamasta.
 
Viimeksi muokattu:
Minulle M100-junien taajuusmuuttajan ulina on lähinnä musiikkia. Kolmivaiheisuus, ikään kuin automaattivaihteiden vaihto tekee lähtökiihdytyksistä ja saapumisjarrutuksista aivan upeata kuunneltavaa, ja ulinaa on muutamassa biisissä käytetty jopa tausta-ambienttina (esim. Pekka Ruuskan "Kaukana Kotoa" kohdassa 1:15-1:20). HKL:n kannattaisi minusta suorastaan rekisteröidä M100-ulina äänibrändiksi.
Totta mooses. Metron ääni kannattaisi lisätä myös johonkin "kansallisten äänimaisemien arkistoon".

Mutta osaatko sanoa mikä sen ulinan oikein aiheuttaa? Tuleeko se siis moottorin ankkurin värähtelyistä, ja vaihtuuko ulinan taajuus portaittain jännitteen kasvaessa vai miksi?

t. Rainer
 
Jos metrojunien äänistä puhutaan, ja niistä aiotaan häiriintyä, niin M200:n seisontajarrun kirkuna loppujarrutuksessa on pahin.

Tajuusmuuttajakäytön äänenkorkeuden muutos tulee nimenomaan moottorille annettavan vaihtovirran taajuuden muutoksista. Matalampi taajuus pyörittää moottoria hitaammin ja korkeampi taajuus nopeammin.
 
Ehdottomasti ;)!
HKL 1, SWS-trollikassa oli hyvin samankaltainen ääni.

Tuosta tulikin mieleen että jos johdinautot joskus vielä palaavat Helsingin katukuvaan niin koejohdinauto HKL 1 olisi syytä kunnostaa museoajeluita varten.
 
Tämä ketju on kyllä aika uskomaton anniltaan... Mutta kirjaanpa minäkin jotakin äänimaailmoihin liittyen: SWS-trollikan ääntä en valitettavasti enää muista, mutta ilhaduttavaa lukea, että sen äänimaailma on hyvin lähellä M100-sarjan junia. Ja mitä tulee museoajoihin, niin onko koskaan edes ehdotettu vakavissaan museotrollilinjan perustamista? Ratikkaahan on useaan otteeseen ehdotettu, mutta aina on hallinnon tasolta tekosyitä esitetty rakentamisen tai linjan perustamisen esteeksi esitetty.

Tallinnan Skodat pitävät liikkeelle lähtiessään hassua ääntä, ikäänkuin koneisto kävisi n.20 sekuntia täyteen vauhtiin ja sitten vasta "ottaisi kiinni" ja sitten alkaakin tavallisempi kiihdytyksen ääni, joka Skodissa on tasainen vanhanaikainen sähkömoottorin nouseva surina kierrosten lisääntyessä. Jarrutettaessa ääni on selvästi käheämpi. Solarikset taas ovat liki mykkiä, niitten surina niin lähtiessä kuin jarrutettaessa on liki samantapainen, mutta äänenvoimakkuus selvästi pienempi kuin Skodissa. Budapestin Ganz-Ikarukset pitävät kiihdytettäessä myös hassua ääntä, melkein kellopelin kilkatusta muistuttava sarja ääniä ennen melko voimakasta sähkömoottorin murinaa, jonka kyllä tottunut korva erottaa Skodasta heti alkuunsa. ZIU-trolleilla olen matkustanut niin Ateenassa(20v vanhoja kulkimia silloin), Belgradissa kuin Budapestissakin. Äänimaailma on likipitäen sama kaikissa kaupungeissa, paikallaan seistessä moottorin tuuletin humisee ja liikkeellelähtö on hieman nykäisevä ja moottorin ääni hyvinkin rouhea, hallintalaitteet pitävät kovaa kolinaa. Ateenan uudehkot Kiepen konein varustetut trollikat taas muistuttavat ääniltään Solariksia, tuulettimet tms. eivät humise ja kone pitää lähinnä hiljaista sirinää tai surinaa, niin hiljaista ettei polttomoottori siihen ikinä pysty.
 
Selvitys johdinautoliikenteen palauttamisesta on valmistumassa tuota pikaa ja siitä johtuen testataan tänään HKL:n johdinauto numero 1:lla muutamien bussilinjojen soveltumista ns. duo-trollikka-ajoon. Kuulemani mukaan ainakin linja h14, h18, h57, h58 sekä h59 ajetaan läpi. Linja h59 on ensi syksyn versio Pajamäkeen saakka, kun se yhdistetään linjan h50 kanssa. Liikentessä ollaan diesel-sähkokäyttöisenä eli dieselgeneraattori pyörittää sähkömoottoria kun ajolankoja noilla reiteillä ei luonnollisesti ole (vielä).

Bongailkaapa, jos näette!
 
Selvitys johdinautoliikenteen palauttamisesta on valmistumassa tuota pikaa ja siitä johtuen testataan tänään HKL:n johdinauto numero 1:lla muutamien bussilinjojen soveltumista ns. duo-trollikka-ajoon.
Aprillia aprillia, mutta todellisuudessa selvityksen piti valmistua eiliseen mennessä, mutta konsultti jäikin aikataulusta jälkeen.
 
Takaisin
Ylös