Johdinautot

Uskoisin, että tämä on paljon liikennöitsijästäkin kiinni. HelB 9318:ssa oli todella tuju homeenkäry, kun sillä menin viime syksynä h75:llä. Hyvänä pidetty 20 vuotias auto taas voi olla ihan järkevänhajuinen tuoksuiltaan.
Homeenhajuisiin busseihin en ole törmännyt. Mitä tarkoitin bussien hajulla tarkoitin pakokaasun ja öljyn hajua ja niiden yhdistelmää, joka tunkee bussin sisälle asti.

Oli hienoa tulla myös aikoinaan Lappeenrannasta - Helsinkiin pikajunalla 1960/1970 luvun tupakkavaunussa Eit. Vaunujen avaruus, pehmeät penkit ja tunkkainen ilma kuuluivat asiaan.
No entäs lemmikkivaunu sitten? Tai paikat vessan vieressä?

Vanhoilla metroilla, kuten Lontoon, Pariisin ja Moskovan, on ihan oma hajumaailmansa jota ei voi ihan pahaksikaan haukkua. Samoin laivat ja lentokoneet haisevat lähes poikkeuksetta miellyttävälle.

Mutta se johtuu kaiketi siitä että niihin hajuihin ei joka päivä törmää, ja laivan tai lentokoneen haju nimenomaan aiheuttaa jonkinlaista matkakuumetta tai kaukokaipuuta. Jos olisi töissä laivalla tai lentokoneessa, tai joutuisi matkustamaan niillä toistuvasti, niiden hajuista tuskin pitäisi.

t. Rainer
 
Vaunujen avaruus, pehmeät penkit ja tunkkainen ilma kuuluivat asiaan.
Niin, meitähän on moneksi. Moni ei taida tosiaan kuulla dieselbusseissakaan muuta kuin soittimensa meteliä. Koska minäkin kuulen sen.

Minä saan pahoinvointia metelistä, hajusta, tärinästä jne. Tosin kyllä sen kestää, vaikka haastavinta oli tottua Kampin keskuksen metron liukuportaisiin, joissa ei olekaan pystysuoria linjoja, jotka ovat ihmisen asennontajulle tärkeitä. M200-junissa matkustan mieluummin kuin M100-junissa, koska M200:ssa ei ole sitä satasten typerää vinkua – jota ääntä ei toimitussopimuksen mukaan pitänyt olla.

En ole viihtynyt koskaan ravintoloissa, kun niissä lemusi tupakka ja korvissa soi meteli. Onneksi säädökset ovat parantuneet ja ympäristön tarkoituksellinen pilaaminen on etupäässä kielletty. Ikävä tietysti niille, jotka pitivät pilatusta ympäristöstä. Heitäkin on kai edelleen, vaikka joutuvat ulkona imemään savunsa.

Antero
 
Vanhoilla metroilla, kuten Lontoon, Pariisin ja Moskovan, on ihan oma hajumaailmansa jota ei voi ihan pahaksikaan haukkua. Samoin laivat ja lentokoneet haisevat lähes poikkeuksetta miellyttävälle.
No tulihan tämäkin! Ehkä joku pitää likaisen hien hajusta, kun päivän päätteeksi toverit avaavat kainalonsa tuulettumaan pitäessään katossa roikkuvasta hantaakista kiinni. On koettu, en kaipaa, saati pitänyt miellyttävänä. :lol:

Asiahan lienee niin, että ihminen pakottaa itsensä tottumaan asioihin, jotka eivät ole ihmiselle hyväksi, ja joihin ihminen siksi reagoi luonnostaan torjuvasti. Raadonsyöjälle pilaantuneen lihan haju on hyvä haju, koska se merkitsee ravintoa. Ihmiselle sama haju on ohjelmoitu pahaksi hajuksi, koska se merkitsee sairastumisen tai kuoleman vaaraa.

Tupakoitsija opettelee haluamaan tupakkaa, vaikka ensi kertaa kohdatessaan onkin tullut pahoinvoivaksi. Se on sitä degeneroitumista. Ihminen on hyvin sopeutuvainen – omaksi vahingokseen myös, sillä tupakkakaan ei muutu terveelliseksi tai ravinnoksi siitä, että opettelee olemaan siitä riippuvainen.

Monet epämiellyttävät kokemukset muuttuvat miellyttäviksi sen vuoksi, että niihin liittyy jotain miellyttävää. Esimerkiksi onnellisen lapsuuden muistot tulevat mieleen, kun kokee lapsuudessaan kokemiaan haittoja, kuten meluja ja hajuja – vaikka ne olisivatkin terveydelle haitaksi.

Antero
 
Haastavinta oli tottua Kampin keskuksen metron liukuportaisiin, joissa ei olekaan pystysuoria linjoja, jotka ovat ihmisen asennontajulle tärkeitä.
Tästä sain kokemusta, kun olin kerran saattamassa nyt jo kuollutta mummoani junaan Kupittaan asemalla. Hän nimittäin menetti tasapainonsa liukuportaissa välittömästi juuri tuosta syystä, että seinien "pystypalkit" eivät olleetkaan pystyssä. No, onneksi olin itse alemmalla portaalla...
 
Antero, kirjoitit asiaa!
Ympäristö on yhä meluisampi. Osa ihmisistä ei edes viihdy hiljaisessa ympäristössä, vaan heillä on musiikin jumputettava kokoajan korvaan, ja lujalla. He valitettavasti katsovat kävellessään kokoajan vain eteensä, muiden tiellä kulkevien on pidettävä niin kovaa ääntä että se ylittää heidän soittimensa äänen voimakkuuden.
Liian monta kertaa olen nähnyt kuinka isot kuulokkeet korvilla kulkeva ihminen on vähällä kävellä toisia päin, pyöräilijän/auton /ratikan eteen.

Itse koen hiljaisen ympäristön miellyttävänä. En todellakaan kaipaa kolmenkymmene vuoden takaisia todella voimakasäänisiä busseja takaisin, lähijunassa mene mieluiten moottorittomaan vaunuun, kaipaan trollikoita takaisin niiden hiljaisen käyntiäänen vuoksi.
 
Homeenhajuisiin busseihin en ole törmännyt. Mitä tarkoitin bussien hajulla tarkoitin pakokaasun ja öljyn hajua ja niiden yhdistelmää, joka tunkee bussin sisälle asti.

En osaa sanoa tarkkaan, mutta veikkaisin, että öljyn ja naftankäryistäkin päästäisiin osaltaan ainakin pesemällä konehuone? HKL:n Wiima Volvoissa en ole ikinä tullut huomanneeksi naftan/pakokaasujen tai öljynkäryä häiritsevissä mittasuhteissa.
Nr1/2 vaunujen sekä Sm1 junien kiskojarru(?) tekee myös oman kitkankärynsä.
Mutta näinhän se on, että tunteilta ja tuoksuilta ei voi elämässä välttyä.

No entäs lemmikkivaunu sitten? Tai paikat vessan vieressä?

Itse olen tykännyt matkustaa kaikilla sinisillä vaunuilla istumapaikan sijainnista riippumatta. Valitettavasti nykyisin tuokin hupi alkaa olemaan harvinaisempaa herkkua.
 
Viimeksi muokattu:
M200-junissa matkustan mieluummin kuin M100-junissa, koska M200:ssa ei ole sitä satasten typerää vinkua – jota ääntä ei toimitussopimuksen mukaan pitänyt olla.

Hetkinen? Kyllähän kaksisataset ulisevat vähän samaan tapaan, mutta vaimeammin. Varjopuolena onkin sitten lähdön ja loppujarrutuksen vinkuvat jarrut, jotka ovat satasissa puolestaan paineilmakäyttöisiä ja lähinnä sihahtavat. Mielestäni itse ulinan kannattaa olla selkeä ja kuuluva, sillä se vastaa varsin tarkasti vauhtia, kiihdytystä ja jarrutusta. (Lisäksi se kuulostaa aika hyvältä ja melodiselta.)
 
Niin, meitähän on moneksi. Moni ei taida tosiaan kuulla dieselbusseissakaan muuta kuin soittimensa meteliä. Koska minäkin kuulen sen.
Noiden omien soittimien kuuntelusta on tullut pahempi maanvaiva kuin kännykät. Osa porukasta ei nimittäin osaa kuunnella omia soittimiaan siedettävällä volyymilla, vaan pitää soittaa täysillä. Ei pelkästään dieselbussissa, vaan myös hiljaisessa sähköjunassa, jossa koko vaunuosasto joutuu kuuntelemaan terävien diskantti ja bassoäänten paukkumista. Sellainen jumputus ja räiskintä jos tulee esim selän takaa hermostuttaa ja stressa. Olen joitakin kertoja huomauttanut että voisivat vääntää ääntä pienemmälle, ja joskus ovat tehneet, mutta joiltakin olen saanut nenäkkäitä vastauksia ja suoranaisia uhkailuja palautteeksi. Nykyisin jos huomauttelen jollekin siitä niin katson että konnari on samassa osastossa siltä varalta että tyyppi hyppii päälle.

YTV:n, VR:n ja HKL:n pitäisi aloittaa samanlainen kampanja kuin kännykänkäytöstä, jossa pyydettäisiin kiinnittämään huomiota omien soitinten soittamiseen, koska kanssamatkustajat eivät todellakaan halua kuunnella niitä, ja soittaminen yleisissä tiloissa taitaa olla muuten laitontakin jos tarkkoja ollaan.

M200-junissa matkustan mieluummin kuin M100-junissa, koska M200:ssa ei ole sitä satasten typerää vinkua – jota ääntä ei toimitussopimuksen mukaan pitänyt olla.
Mun mielestäni M100 junilla on paljon miellyttävämpi matkustaa kuin M200:lla. Ei moottoriäänten vuoksi vaan siksi että se kulkee tasaisemmin eikä jarrutta nykimällä, ja seinien värit ovat miellyttävämmät. Kyllä Valmet osasi aikoinaan tehdä laatua (kunhan siitä maksettiin).

t. Rainer
 
Mielestäni trollikoissa pitäisi ehdottomasti olla jokin äänigeneraattori joka simuloi moottorin matalaa jyrinää kierrosluvun mukaan.

Minusta ennemmin busseissa pitäisi olla äänigeneraattori, joka simuloi kavioiden kopsetta. Samoin junissa pitäisi olla ääni- ja tärinägeneraattori, joka simuloi höyryveturin puksutusta ja kiskovälien kolinaa. Tai oikeastaan jo höyryjunissa olisi pitänyt olla äänigeneraattori, joka simuloi kavioiden kopsetta. Mutta äänigeneraattoreita ei ollut silloin vielä keksitty.
 
M200-junissa matkustan mieluummin kuin M100-junissa, koska M200:ssa ei ole sitä satasten typerää vinkua – jota ääntä ei toimitussopimuksen mukaan pitänyt olla.
Itsekin pidin M100-junien ääntä alkujaan outona äänenä, mutta nyt sanoisin sen olevan helsinkilaisen metrojunan tunnusmerkki, joka kuuluu oleellisena osana Helsingin metron "brändiin". Sen tunnistaa missä tahansa näkemättä itse junaa tai osaakaan metrojärjestelmää ja yhdistää suoraan (ainakin minä) valkoiseen M-kirjaimeen oranssilla pohjalla. Se ääni saa hyvälle tuulelle täällä kaukana Helsingistäkin. Minkään muun kaupungin metron äänimaailmaa ei ole vastaava ja yhtä tunnuksenomainen.

Kun M100-junista aikanaan luovutaan, häviää osa Helsingin metron sielusta niiden ja niille ominaisen äänimaailman myotä.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä johdinautoketjussa ei kai vielä ole käsitelty tuoksuja?
Minua eivät joukkoliikennevälineessä niinkään haitta ne, jotka käyttävät "kolinaa" sisäisesti, vaan ne, jotka lorottavat sitä päällensä ylen määrin. Heitähän riittää. Ja kun erilaiset sulotuoksut sekoittuvat sisätilassa, on päänsärky ja lähes pahoinvointi varmaa.
Niinpä voi toivoa, että mahdollisissa uusissa johdinautoissamme olisi erittäin tehokas sisäilman aktiivihiilisuodatus.
;)
 
Mutta se johtuu kaiketi siitä että niihin hajuihin ei joka päivä törmää, ja laivan tai lentokoneen haju nimenomaan aiheuttaa jonkinlaista matkakuumetta tai kaukokaipuuta. Jos olisi töissä laivalla tai lentokoneessa, tai joutuisi matkustamaan niillä toistuvasti, niiden hajuista tuskin pitäisi.
Tuossa olen samaa mieltä. Matkustelin joskus -90 luvun alussa jonkin verran ja jossain vaiheessa koneen sisälle tuli aina suihkumoottorin pakokaasun tuoksua. Myöhemmin, rivitalossa asuessani, kun naapuri sytytti grilliään lentopetroolilla, mieleeni tulivat huojuvat palmut, hiekkaranta ja kristallinkirkas merivesi.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kuinkahan moni matkustaja oikeasti elää bussissa tarkkaillen bussin ääniä. Ja mihin niitä oikeastaan tarvitaan? Bussin kulkiessa tulee niin paljon odottamattomia heilumisia ym. ettei niitä voi mistään ennakoida. Siksi on tukevat penkit ja seisten pidetään tangoista kiinni.

En omasta kokemuksestani allekirjoita äänimaailman vaikutusta matkapahoinvointiin, mutta toisaalta uskon sen. Eräässä ohjelmassa kuljetettiin kerran bussilastillista ihmisiä ympäri mutkaista rataa. Ainoa, joka pitkähkön ajon jälkeen ei matkapahoinvoinnista kärsinyt, oli kuljettaja, koska hän pystyi luonnollisesti ennakoimaan käännökset ja pysähdykset, eli erilaiset kiihtyvyydet.

Harva tuskin istuu bussissa erityisesti kuunnellen äänimaailmaa, mutta alitajuisesti sitä saattaa tehdä monikin. Kun moottorin äänimaailma antaa ennakkotietoa ajossa tapahtuvista muutoksista, niin ainakin ihminen voi sitten alitajuisesti valpastua ja valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin tuleviin kiihtyvyyksiin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Takaisin
Ylös