Bussilinja 550 on haasteellinen linja. Koska sitä joudutaan vielä jonkin aikaa hoitamaan busseilla, on vain etsittävä keinoja, joilla voitaisiin lieventää nykyisenlaista ketjuuntumista. Yksi keino voisi todellakin olla vuorovälien tasaaminen esimerkiksi aktiivisella liikenteen ohjauksella. Lisäkeinoja voisi olla avorahastukseen siirtyminen ja siirtyminen kalustoon, joka ovijärjestyksensä puolesta nopeuttaisi pysäkkitapahtumia nykytilanteeseen verrattuna.
Jos näitä muualla koeteltuja keinoja pohdittaisiin, ehdottaisin avorahastusta ja aikatauluista luopumista niin, että ajetaan vain tavoitevuoroväliä.
Käytännössä siis pysäkillä ollessa kuljettaja ei lähde missään tapauksessa ennen kuin on kulunut vuoroväli edellisen bussin lähdöstä. Tähän tarvitaan tekninen apuväline, jonka yksityiskohtiin en puutu sen enempää kuin että sellainen ei ole todellakaan ihmeellinen laite. Ja toiminta on toteutettavissa nykyisin käytössä oleviin liikenteenohjausvälineisiin.
Näin tehdään monessa paikassa muualla maailmassa. Ja on aika helppo ymmärtää, miksi. Esimerkiksi kun aiemmin viitattiin koululaisiin, jotka tulevat ryppäinä. Jokerin tyhjään bussin mahtuu noin 100 matkustajaa. Jos nämä tulisivat kaikista ovista sisään, bussin täyttäminen kestää noin minuutin. Se on pitkä pysäkkiaika, mutta kaukana 5 min vuorovälistä. Eli tällainen poikkeustilanne ei sekoita oitis liikennettä toisin kuin nyt, kun noustaan yhden oven yhdestä jonosta.
Todistin tällaista ”ihmettä” sattumoisin eilen Bergenissä. Pysäkillä odottanut koululaislauma aiheutti epäilyksen siitä, mitenkähän tässä käy. Mutta ei käynyt kuinkaan, kun suurin osa nousi sisään leveästä keskiovesta, jonka kohdalla myös bussin sisällä oli eniten tilaa päästä nopeasti sisään. Olivat varmaan koululaiset fiksuina oppineet jo aikoja sitten sujuvaan toimintaan.
Vuorovälin pitäminen tasaisena poistaa ongelmia, jotka liittyvät nyt epätoivoiseen pyrkimykseen noudattaa aikataulua. Jos jokin bussi viivästyy, sen ja edellä ajaneen vuoroväli kasvaa, mutta virhe ei kertaannu taaksepäin tästä myöhästyneestä bussista. Virheiden syntyminen vähenee, koska ei ole ketjuuntumiselle ominaista autojen kuormituksen vaihtelua, vaan seuraavalla on kerättävänään normaali vuorovälin mittainen pysäkeille tulleiden matkustajien kertymä.
Edellä sanottu vakioi myös autojen nopeutta ja linjan kiertoaikaa ja siten kalustotarvetta. Käytännössä tarkoittaa, ettei päätepysäkillä tarvita liutaa vara-autoja paikkaamaan hidastuneen linjanopeuden vuoksi myöhässä ajavaa kiertoa. Jos venähtänyt vuoroväli jatkaa päätepysäkille asti, tilanne korjautuu siellä sillä, että tämä auto lähtee paluusuuntaan lyhyemmän ajan päästä kuin normaalisti.
Antero
PS: Metakeskustelusta totean, että niin ikävältä kuin se meistä kaikista ihmisinä ehkä tuntuukin, Elmo Allen on täysin oikeassa siinä, että me kaikki olemme melko tyhmiä tunteisiin perustuvien päätösten tekijöitä. Nämä ovat ihan perusasioita toisaalta markkinoinnin ja toisaalta tutkimuksen tekemisen alalla. Valintamyymälän hyllyt eivät ole varatohyllyjä, vaan houkutuksia ostaa sitä, mitä esillä on. Tutkimuksissa me vastaamme lähes aina siten, kuin uskomme vastauksen miellytävän tutkimuksen tekijää. Ja me oikeasti kuvittelemme päättävämme asioita järjellä, mutta saatamme itsekin usein ihmetellä jälkikäteen, miksi tulimme ostaneeksi jotain aivan muuta kuin mitä oli tarkoitus.