Kaksikielinen kilvitys pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä

R.Silfverberg · 9 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Suomea osaamattomat ruotsinkieliset ovat melko marginaaliryhmää, tahdottiin näin tai ei. Turistit osaavat liikkua myös muissa maissa julkisilla, vaikka siellä ei ole ruotsin kielellä kylttejä

Suomi on yksi maailman vaikeimpia kieliä oppia ja nimet kuuloostavat ei-suomalaiselle suomea osamattomalle matkailijalle pelkältä sekamelskalta. Esim eräs hollantilainen tuttavaperhe meni vipuun kun olivat tulossa kylään bussilla. Olin neuvonut heitä jäämään pois pysäkiltä jonka nimi on "Tähkätie". Kuski auttoi heitä ystävällisesti, mutta pysäkki jossa he jäivät pois olikin "Takkatie".

Ruotsinkielinen kyltitys ja opastus on suuri helpotus germaaniselta ja anglosaksiselta kielialueelta viereileville, jotka lienevät enemmistö kaikista turisteista ja liikemiehistä täällä. Sen hyväksikäyttöä neuvotaan jopa yleisesti Helsinkiä ja Suomea koskevissa ulkomaisissa turistopaskirjoissa.

kemkim sanoi:
Myös somalian ja venäjän kieliset ovat oppineet hyvin julkisten käytön Helsingissä, vaikka kylttejä ei näillä kielillä ole laitettukaan, en kyllä näe, että miksi ruotsia äidinkielenään puhuvien oppimiskynnys olisi sen suurempi, ellei kyse ole pelkästä vaatimuksesta vaatimisen vuoksi. Helsingissä alkaa tulevaisuudessa olla enemmän maahanmuuttajia kuin ruotsin kielisiä, joiden määrä vähenee. Tätä menoa joudumme miettimään, vaihdammeko tulevaisuudessa kylttien kieleksi venäjän, kun venäjää puhuvien määrä ylittää ruotsia puhuvien määrän. Vai olemmeko niin, että maassa maan tavalla, eli Suomessa suomeksi, valtaväestön kielellä?

Ruotsinkielisten määrä Helsingissä ei ole merkittävästi vähentynyt sitten 70-luvun. Espoossa se on jopa noussut. Osuus on toki laskenut, mutta niin on suomenkielistenkin osuus laskenut, maahanmuuton vuoksi.

Maahanmuuttajia on asunut Suomessa suurempia joukkoja yhtäjaksoisesti niin lyhyen ajan, että vielä ei ole ihan oikea aika nostaa jokin siirtolaiskieli viralliseen asemaan. Sitäpaitsi maahanmuuttajilla on monasti muun kuin Suomen kansalaisuus, eikä ole varmuutta jäävätkö he tänne pysyvästi asumaan. Venäläiset olisivat ensimmäisenä vuorossa, koska Suomella on sentään jotain kultturellista yhteistä Venäjän kanssa. Jos jollain paikkakunnalla venäläisten joilla on Suomen kansalaisuus nousee yli 6% niin miksei venäjä voisi olal virallinen kieli. Venäjän, somalin, viron tai arabinkielisiä kyltejä voisi olla kadunvarsilla mutenkin opastamassa joihinkin julkisiin palvelulaitoksiin kuten uimahalliin, terveysasmalle, kirjastoon jne, mutta katujen ja maantieteellisten kohteiden nimiä on turha ruveta kääntämään muille kielille.

Sensijaan katujen nimeämisessä voitaisiin kansainvälistyä sen verran että annettaisiin uusien lähiöiden kaduille nimiä ulkomaisten merkkihenkilöiden tai tunnettujen ilmiöiden mukaan. Jossain voisi olla katujen nimet venäläisten merkkihenkilöiden mukaan tyyliin "Gagarinintie", Pushkinintie" ja jossain muualla vaikka ranskalaisten "Voiltairenkatu", "Concordenaukio". Saksastakin löytyy lähiöitä joiden kadunnimet ovat suomalaisten henkilöiden ja ilmiöiden mukaan annettuja!

kemkim sanoi:
Jos ruotsin kielen poistaminen opasteista hyödyttäisi valtaosaa käyttäjistä selkeyden lisääntymisen takia, eikä aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ruotsinkielisillekään, niin näin olisi järkevää toimia. Turistit ja ruotsinkieliset voisivat edelleen katsoa kaksikielisestä HKL:n aikataulukirjasta tiedot tarvitsemallaan kielellä, samalla aikataulukirja voitaisiin kääntää myös englanniksi.

Noita aikataulukirjoja käytetään nykyisin nettiaikana yhä vähemmän. Mutta nettiaikataulut voisivat olla eri kielillä.

kemkim sanoi:
Pysäkkikylteissä ruotsinkielisyys häiritsee niin paljon, että niitä on vaikea lukea liikkeessä, kun on mahdutettu pysäkin nimi minifontilla kahdella kielellä. Ei siitä näe kumpaakaan. Liikenteessä ylimääräiset tekstit ovat vain haitaksi, sanoi asiasta kielilaki mitä hyvänsä.

Pysäkkikylttien pitäisi olla vain isompia, niin näkee paremmin mitä niissä lukee.

Suomi ei ole ainoa maa Euroopassa jossa on kaksi virallista kieltä. Muista 2- tai useampikielisistä maista löytyisi varmaan toimivia esimerkkejä miten joukkoliikenteen kylttiasiat hanskattaisiin.

t. Rainer

kemkim · 9 Toukokuu 2008

vristo sanoi:
Venäjä tai somali eivät ole Suomen kansalliskieliä.

Lakia voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Ensisijaisesti tulisi keskittyä paikallisliikenteessä paikallisiin olosuhteisiin, eikä liikaa takertua valtakunnallisiin lakeihin. Olisihan hölmöä, jos Imatralla ei palveltaisi venäjäksi paikallisliikenteessä, mikäli sinne alkaa muodostua merkittävän kokoista venäläisvähemmistöä, joka epäilemättä tapahtunee tulevaisuudessa. Ruotsin kielen erityisasema tullee heikkenemään tulevaisuudessa, koska kansalaiset jo nyt kyseenalaistavat sitä melko laajasti. Liika vaatiminen aiheuttaa vain harmia ruotsinkielisille, kun ihmiset eivät hyväksy liikoja erioikeuksia muiden kieliryhmienkin alkaessa vaatia niitä ja alkavat vaatia koko kaksikielisyyden purkua sen sijaan, että tilanne vain järkevöitettäisiin kielisuhteiden (91,2 % suomi, 5,46 % ruotsi, 3,34 % muut) mukaiseksi.

Esimerkiksi Vantaalla kielisuhteiden pohtiminen näyttäisi tulevan ajankohtaiseksi melko piankin. Siellä ruotsinkielisiä on 5 855 ja venäjää puhuvia jo 3 077. Ei suomea eikä ruotsia puhuvia on jo 12 799. Lisäksi ruotsinkielisten ikäkäyrän huippu on 55-59 -vuotiaissa, kun taas vieraskielisten ikähuippu on 30-39 -vuotiaissa. Ruotsinkielisten keski-ikä on myös huomattavasti korkeampi kuin suomen- tai vieraskielisten. Aika tekee siis tehtäväänsä kielisuhteiden osalta ja tilanne voi olla pian aika erilainen.

R.Silfverberg sanoi:
Ruotsinkielinen kyltitys ja opastus on suuri helpotus germaaniselta ja anglosaksiselta kielialueelta viereileville, jotka lienevät enemmistö kaikista turisteista ja liikemiehistä täällä. Sen hyväksikäyttöä neuvotaan jopa yleisesti Helsinkiä ja Suomea koskevissa ulkomaisissa turistopaskirjoissa.

Liikemiehet käyttänevät enimmäkseen taksia. Turistit taas kaipaavat elämyksiä, eivät he oleta, että kaikkialla on oltava helppoa. Kiinaankin mennään, vaikka siellä on ihan eri merkkijärjestelmä ja kulttuuri. On lukuisia muitakin maita, joiden paikannimet ovat vaikeita englantia puhuvalle. Mieleeni tulevat ainakin Viro, Latvia, Liettua, Tsekki, Venäjä, Kreikka, Turkki, Unkari. Olisihan näitä paljon enemmänkin. Silti missään näistä maista ei tietääkseni harrasteta laajaa kaksikielisyyttä kylteissä vain turistien palvelemista varten, vaan maa elää tavallaan ja tulokkaat sopeutuvat. Pääväestön tulee olla ensisijaista, marginaaliryhmiä voidaan palvella, mikäli siitä ei tule kohtuutonta haittaa tai kustannuserää.

Voiko joku väittää, että turistien joukkoliikenteen käyttö ja matkailu tippuisi Helsingissä, jos linjat ja paikannimet olisivat vain suomeksi?

R.Silfverberg sanoi:
Suomi ei ole ainoa maa Euroopassa jossa on kaksi virallista kieltä. Muista 2- tai useampikielisistä maista löytyisi varmaan toimivia esimerkkejä miten joukkoliikenteen kylttiasiat hanskattaisiin.

Suomi ei toki ole ainoa maa, jossa on kaksi virallista kieltä, mutta jossain kohtaa tulee miettiä käytäntöjen järkevyyttä. Onko missään muualla päin Eurooppaa saatu läpi järjestelyä, jossa näin pieni kielivähemmistö saisi käyttää äidinkieltään niin monessa paikassa?

Voi toki väittää, että suomalaiset olisivat erityisen edistyksellisiä tässä asiassa, mutta eivät ne muut eurooppalaiset tyhmiäkään ole. Yksikielinen kansakunta integroi jäsenensä paremmin, monikielisyys taas aiheuttaa hajaantuneisuutta. Virossa viron- ja venäjänkieliset nahistelevat tämän tästä. Belgiassa flaamia ja ranskaa puhuvilla on vakavia ongelmia sovittaa intressejään yhteen. Euroopassa yleensäkin muslimimaista tulevat eivät ole integroituneet juurikaan, he ovat jääneet eristyksiin yhteisöistä pitäessään liian tiukasti kiinni omasta kielestä ja kulttuuristaan.

Suomessa onneksi suomenruotsaiset ovat integroituneet melko hyvin, vaikka omissa kielipiireissä pyörimistä on edelleen, erityisesti Vaasan rannikkoseudulla ja jonkin verran myös pk-seudullakin (mm. omat koulut ruotsia puhuville).

R.Silfverberg · 9 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
. Ruotsin kielen erityisasema tullee heikkenemään tulevaisuudessa, koska kansalaiset jo nyt kyseenalaistavat sitä melko laajasti.
Liika vaatiminen aiheuttaa vain harmia ruotsinkielisille, kun ihmiset eivät hyväksy liikoja erioikeuksia muiden kieliryhmienkin alkaessa vaatia niitä ja alkavat vaatia koko kaksikielisyyden purkua sen sijaan, että tilanne vain järkevöitettäisiin kielisuhteiden (91,2 % suomi, 5,46 % ruotsi, 3,34 % muut) mukaiseksi.

Kaksikielisyys puretaan vain perustuslain kautta. Edellytykset eivät vielä ole olemassa. Me ruotsinkieliset yritämme omalta osaltamme pitää huolta että osuus ei tipu enää tuosta, ja että se kääntyisi nousuun. Todellisuudessa n 10 % suomenkielisistäkin suomalaisista ovat lähtöisin kaksikielisestä perheestä tai lähipiiristä tai ovat mahdollisesti paluumuuttajia Ruotsista/Skandinaviasta, ja osaavat siksi ruotsia sujuvasti.

kemkim sanoi:
Voiko joku väittää, että turistien joukkoliikenteen käyttö ja matkailu tippuisi Helsingissä, jos linjat ja paikannimet olisivat vain suomeksi?

Älä sano. Suomi ei ole matkailumielessä mikään huippusuosittu kohde, tänne eivät tule samat turistimassat kuin Turkkiin, Kreikkaan ja Aasiaan. Tänne tulevat matkailijat ovat pääosin sellaisia omatoimimatkailijoita joilla on ystävyys- tai muita siteitä Suomeen ja Pohjoismaihin, ja he joutuvat ns massaturisteja useammin selviytymään omin neuvoin, joukkoliikenteessäkin. Kaikki toimenpiteet jotka helpottavat liikkumista ovat kotiinpäin. Tyypillinen muita kieliä puhuvia kohtaan tyly asenne ja mykkäkoulumäinen käytös mallia Venäjä tai Ranska pitää huolen että tarkkaan harkitaan ennenkuin toiste tullaan tänne.

t. Rainer

R.Silfverberg · 9 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Suomi ei toki ole ainoa maa, jossa on kaksi virallista kieltä, mutta jossain kohtaa tulee miettiä käytäntöjen järkevyyttä. Onko missään muualla päin Eurooppaa saatu läpi järjestelyä, jossa näin pieni kielivähemmistö saisi käyttää äidinkieltään niin monessa paikassa?

Irlannin iirinkieliset ja Sveitsin retoromaanit tulevat mieleen.

kemkim sanoi:
Suomessa onneksi suomenruotsaiset ovat integroituneet melko hyvin, vaikka omissa kielipiireissä pyörimistä on edelleen, erityisesti Vaasan rannikkoseudulla ja jonkin verran myös pk-seudullakin (mm. omat koulut ruotsia puhuville).

Onko se huono asia jos 2-kielisillä paikkakunilla ruotsinkielisillä (Lapissa saamenkielisillä) on omat koulut jossa saa opetusta äidinkieliellään?

t. Rainer

kemkim · 9 Toukokuu 2008

R.Silfverberg sanoi:
Irlannin iirinkieliset ja Sveitsin retoromaanit tulevat mieleen.

Iirin kieli on Irlannin alkuperäiskieli, joka väistyi aikanaan valloittajien kielen englannin tieltä. Ruotsin kieli ei taas ole Suomen alkuperäiskieli, vaan Suomen alkuperäiskieli on suomi. Ruotsi on "valloittajien kieli", jos näin halutaan sanoa. Monissa maissa valloittajakielen asema on supistunut vähitellen sen jälkeen, kun valtio on itsenäistynyt. Aasiastakin tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa englannin kieli on korvautumasa paikallisilla kielillä.

R.Silfverberg sanoi:
Onko se huono asia jos 2-kielisillä paikkakunilla ruotsinkielisillä (Lapissa saamenkielisillä) on omat koulut jossa saa opetusta äidinkieliellään?

Omat koulut ovat kielen säilymisen kannalta hyvä juttu, mutta olen miettinyt, johtaako se liikaan eristymiseen valtaväestöstä. Integroiminen on päivän sana, maahanmuuttajia ja erityisoppilaita yritetään integroida yleisopetukseen. Jos ruotsinkieliset pyörivät vain omissa pienissä ruotsinkielisissä piireissään lapsuudesta aikuisuuteen, ehkä pitkälle aikuisuudessakin, en näe sitä välttämättä positiivisena asiana. Ei synny tarpeeksi vuoropuhelua ryhmien välille ja ennakkoluuloille tulee sijaa.

Ruotsinkieliset voitaisiin ottaa maahanmuuttajien ja saamelaisten (?) tapaan suomenkielisen yleisopetuksen piiriin, mutta tarjota paljon oman äidinkielen ja kulttuurin tunteja. Kun olisi sama koulu suomenkielisten kanssa ja välillä eri kieliset sekoiteltaisiin samoille tunneille, siitä olisi varmasti hyötyä suvaitsevaisuuden lisääntymisen ja kontaktien myötä.

Ruotsinkielisten lasten ja nuorten eristäminen omiin yksiköihinsä antaa heidän elää omassa "ankkalammikossaan" tarvitsematta juurikaan ottaa kontaktia suomenkielisiin. Suomenkielisille taas ruotsinkieliset eivät näy mitenkään, jos pyörivät vain omissa piireissään ja vuoropuhelu jää käymättä.

R.Silfverberg · 9 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Iirin kieli on Irlannin alkuperäiskieli, joka väistyi aikanaan valloittajien kielen englannin tieltä. Ruotsin kieli ei taas ole Suomen alkuperäiskieli, vaan Suomen alkuperäiskieli on suomi. Ruotsi on "valloittajien kieli", jos näin halutaan sanoa. Monissa maissa valloittajakielen asema on supistunut vähitellen sen jälkeen, kun valtio on itsenäistynyt. Aasiastakin tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa englannin kieli on korvautumasa paikallisilla kielillä.

"Valloittajien" kielet ovat yleensä julistettu enemmistön päätöksellä epäviralliseksi tai kokonaan pannaan maan itsenäistyttyä itä-Euroopassa ja kolmannen maailman entisissä siirtomaissa, koska kieli- ja etnisten ryhmien väliset erimielisyyden aiheet ja kiihkokansallismielisyys niissä maissa ovat istuneet syvemmällä.

kemkim sanoi:
Omat koulut ovat kielen säilymisen kannalta hyvä juttu, mutta olen miettinyt, johtaako se liikaan eristymiseen valtaväestöstä. Integroiminen on päivän sana, maahanmuuttajia ja erityisoppilaita yritetään integroida yleisopetukseen. Jos ruotsinkieliset pyörivät vain omissa pienissä ruotsinkielisissä piireissään lapsuudesta aikuisuuteen, ehkä pitkälle aikuisuudessakin, en näe sitä välttämättä positiivisena asiana. Ei synny tarpeeksi vuoropuhelua ryhmien välille ja ennakkoluuloille tulee sijaa.

Maahanmuuttajat tulevat usein täysin erilaisista yhteiskunnista ja kulttuureista ja siksi integroiminen on tärkeää, pelköstön siksi että oppisivat elämään täkäläisessä yhteiskunnassa. Kantaväestö on kantaväestöä ja siksi heillä on alusta alkaen toisenlaiset oikeudet.

kemkim sanoi:
Ruotsinkieliset voitaisiin ottaa maahanmuuttajien ja saamelaisten (?) tapaan suomenkielisen yleisopetuksen piiriin, mutta tarjota paljon oman äidinkielen ja kulttuurin tunteja. Kun olisi sama koulu suomenkielisten kanssa ja välillä eri kieliset sekoiteltaisiin samoille tunneille, siitä olisi varmasti hyötyä
suvaitsevaisuuden lisääntymisen ja kontaktien myötä.

Jonkinlainen kielikylpykoulu olisi 2-kielisissä ympäristöissä toimiva juttu varman, mutta se ei ole jostain syystä niin suosittua kuin kokonaan yhdellä kielellä toimiva koulu. Monet oppilaat tai vanhemmat eivät ole valmiit sellaiseen, tai sitten pelkäävät että liikaa aikaa menee itse kielen kanssa touhuamiseen, ja se vaatii ehkä opettajiltakin liikaa, että yleistyisi.

kemkim sanoi:
Ruotsinkielisten lasten ja nuorten eristäminen omiin yksiköihinsä antaa heidän elää omassa "ankkalammikossaan" tarvitsematta juurikaan ottaa kontaktia suomenkielisiin. Suomenkielisille taas ruotsinkieliset eivät näy mitenkään, jos pyörivät vain omissa piireissään ja vuoropuhelu jää käymättä.

Moni tällä foorumilla kirjoittava on alunperin käynyt ankkalammikkokoulua, mutta on jo aika nuorena ryhtynyt ottamaan kontakteja kielirajan yli. Ja on toisinkinpäin esimerkkejä. Vai johtuuko se se sitten siitä että joukkoliikenneasioista kiinnostuneet ovat avarakatseisempia ja ennakkoluulottomampia jotenkin? Jos tämä olisi "BMW-tuning forum", niin olisiko täällä omat osastot på vinska och på venska?

t. Rainer

ess · 9 Toukokuu 2008

Onhan tuo kaksikielinen kilvitys todella naurettavaa. Jopa useimmat ruotsinkieliset käyttävät paikannimistä suomenkielisiä nimiä eivätkä välttämättä edes osaa ruotsinkielisiä vastaavia. Paljon rahaa palaa epäkäytännölliseen ja turhaan systeemiin.

Suomessa voitaisiin muutenkin ottaa oppia kielikysymyksissä naapurimaastamme Ruotsista.

petteri · 9 Toukokuu 2008

Suomen kielilain perusperiaatteet ovat peräisin ajalta kun ruotsinkielisiä oli noin 12 % kansasta ja ruotsinkielisten osuus sivistyneistöstä oli vielä paljon suurempi. Sadassa vuodessa ruotsinkielisten osuus on kuitenkin puolittunut.

Ruotsinkielisten osuuden jatkuvasti pienentyessä kielilain muutostarve koko ajan kasvaa. Niin pitkään kuin RKP on hallituksessa, kielilakiin tuskin tulee isompia muutoksia. Mutta on vaikea kuvitella, että nykyisen kaltainen kielilaki voi pysyä voimassa, jos ruotsinkielisten osuus vielä nykyisestä merkittävästi laskee.

Esimerkiksi minusta koko mannersuomessa Suomen kielen opiskelun pitäisi olla pakollista ja ruotsin kielen vapaaehtoista. Mannersuomessa on niin vaikea tulla toimeen ilman suomenkielen taitoa muutaman Pohjanmaan kunnan ulkopuolella, että kielivalinta ei ole vain vanhempien asia. Myös vaatimukset virkamiesten ruotsin kielen taidosta ovat ylimitoitetut.

Myöskään alueilla, jossa ruotsinkielisten osuus on alle 10 % minusta tarvitsisi välttämättä käyttää ruotsinkielisiä viitoituksia. Oikeuteen ruotsinkieliseen kouluopetukseen ja lastentarhapalveluihin ei toisaalta tarvitse tehdä muutoksia. Nykyinen käytäntö on ihan toimiva.

kemkim · 10 Toukokuu 2008

R.Silfverberg sanoi:
Maahanmuuttajat tulevat usein täysin erilaisista yhteiskunnista ja kulttuureista ja siksi integroiminen on tärkeää, pelköstön siksi että oppisivat elämään täkäläisessä yhteiskunnassa. Kantaväestö on kantaväestöä ja siksi heillä on alusta alkaen toisenlaiset oikeudet.

Tietysti näin. On kuitenkin kantaväestöä, jonka sopeutuminen ei ole vieläkään onnistunut, satojen vuosien jälkeen. Otan esille nyt romanit. Heidän integroitumisestaan ollaan huolissaan vielä 2000-luvullakin, vaikka tulivat maahan jo satoja vuosia sitten ja ovat yhtä suomalaisia kuin me muutkin.

R.Silfverberg sanoi:
Moni tällä foorumilla kirjoittava on alunperin käynyt ankkalammikkokoulua, mutta on jo aika nuorena ryhtynyt ottamaan kontakteja kielirajan yli. Ja on toisinkinpäin esimerkkejä. Vai johtuuko se se sitten siitä että joukkoliikenneasioista kiinnostuneet ovat avarakatseisempia ja ennakkoluulottomampia jotenkin? Jos tämä olisi "BMW-tuning forum", niin olisiko täällä omat osastot på vinska och på venska?

Näin minä arvelen. Joukkoliikennepiirit ovat sen verran pienet, että ei voi alkaa kielen perustella erotella. Ja valtavirrasta kun väki poikkeaa kuitenkin, niin ehkä suvaitsevaisuuskin on parempaa ja kiinnostutaan itse asiasta sinänsä turhien kieliseikkojen sijasta. Juntit ovat juntteja, punaniskat punaniskokja kummallakin kielellä. Ehkäpä voitaisiin perustaa kansainvälinen joukkoliikennefoorumi, jossa kielenä olisi englanti, siellä voitaisiin vaihtaa tietoja kaiken maailman ratkaisuista ilman alueellisia tai kielellisiä rajoja

vristo · 10 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Lakia voidaan muuttaa tarpeen mukaan.

Niinkuin R.Silfverberg tuossa totesikin, tämä on perustuslakiin perustuva asia ja niin kauan kun niin on ruotsi säilyy Suomen toisena kansalliskielenä. Asiaan voi vaikuttaa vaalien kautta ja äänestämällä niitä ehdokkaita, jotka kannattavat ruotsin kielen aseman heikentämistä.

Toivotan onnea tavoitteillenne!

vristo · 10 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Aasiastakin tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa englannin kieli on korvautumasa paikallisilla kielillä.

Mitäs tällaisia tapauksia tulee mieleen?

ultrix · 11 Toukokuu 2008

R.Silfverberg sanoi:
Irlannin iirinkieliset ja Sveitsin retoromaanit tulevat mieleen.

Parempana esimerkkinä toimii minusta Sveitsin italiankieliset, joita on valaliiton kansalaisista 8 %. Retoromaania puhuu puoli prosenttia sveitsiläisistä, mikä suunnilleen saman verran, kuin mikä on ahvenanmaalaisten osuus Suomen kansalaisista.

Toinen esimerkki olkoon Brysselin seutu, jonka asukkaista 7 % puhuu kotonaan yksinomaan hollantia (http://en.wikipedia.org/wiki/Image:...me_in_the_Brussels_Capital_Region_(2006).svg). Kielisuhteiden osalta Bryssel on hätkähdyttävästi Helsingin kaltainen, joskin kansainvälistymisessä selvästi omaa pääkaupunkiseutuamme edellä (muuta kuin ranskaa tai hollantia puhutaan 16 %:ssa kodeista).

ultrix · 11 Toukokuu 2008

ess sanoi:
Suomessa voitaisiin muutenkin ottaa oppia kielikysymyksissä naapurimaastamme Ruotsista.

Huu, jättäisin kuitenkin väliin. Olen kerran käynyt Haaparannalla ja olin äärettömän pettynyt siihen, kuinka umpikyllästetyn ruotsalainen paikkakunta on, nimestään huolimatta.

Viihdyn erittäin hyvin paikkakunnilla, joilla on elävä kaksikielisyys. Helsinki on vielä juuri ja juuri elävästi kaksikielinen. Jos ette usko, viettäkää vuosi Tampereella tai muussa yksikielisessä kaupungissa, jossa kuitenkin on ruotsinkielinen vähemmistö (Tampereella Suomen suurin epävirallinen vähemmistö, vähän päälle 1000 asukasta).

petteri sanoi:
Esimerkiksi minusta koko mannersuomessa Suomen kielen opiskelun pitäisi olla pakollista ja ruotsin kielen vapaaehtoista. Mannersuomessa on niin vaikea tulla toimeen ilman suomenkielen taitoa muutaman Pohjanmaan kunnan ulkopuolella, että kielivalinta ei ole vain vanhempien asia.

Niin, Manner-Suomessa suomen kielen opiskelun pitää olla pakollista ja riittävää! :twisted:

Manner-Suomessa tulee jotenkuten toimeen ilman sujuvaa suomea suuressa osassa "Svenskfinlandia", jossa toki tulee jotenkuten toimeen myös ilman sujuvaa ruotsia.

petteri sanoi:
Myöskään alueilla, jossa ruotsinkielisten osuus on alle 10 % minusta tarvitsisi välttämättä käyttää ruotsinkielisiä viitoituksia.

Tuo 10 % on varmaan ihan hatusta heitetty. Joka tapauksessa lienee parasta, että viitoitus on vähintään alueen virallisten kielien mukainen. Minusta kulttuurihistoriallisista syistä kaksikielisiä viitoituksia saisi olla enemmänkin ihan yksikielisilläkin alueilla, kuten Tuusulassa (Tusby) ja Tampereelle (Tammerfors), Ouluun (Uleåborg), Poriin (Björneborg), Mikkeliin (S:t Michel) ym. aidosti ruotsinkielisen nimen omaaville vanhoille, ennen itsenäistymistä perustettuihin kaupunkeihin johtavilla teillä ja pikkuhiljaa venäläistyvilläkin alueilla voisi karttoihin eksyä myös kyrillisiä kirjaimia.

kemkim · 11 Toukokuu 2008

vristo sanoi:
Mitäs tällaisia tapauksia tulee mieleen?

Singapore, Hong Kong. Nämähän ovat entisiä siirtomaita, jotka ovat nykyään itsenäisiä. Käsittääkseni englannin asema ei ole näissä enää nykypäivänä yhtä vahva kuin alkujaan oli?

ultrix sanoi:
Huu, jättäisin kuitenkin väliin. Olen kerran käynyt Haaparannalla ja olin äärettömän pettynyt siihen, kuinka umpikyllästetyn ruotsalainen paikkakunta on, nimestään huolimatta.

Ruotsissahan tavoite on integroida muut kulttuurit ruotsalaiseen kulttuuriin, eli ilkeästi sanottuna hävittää ne. Hollannissa taas on otettu toinen taktiikka, eli annetaan eri kulttuurien ja kielien kukkia. Kumpikaan tekniikka ei näy toimivan, sillä erityisesti muslimiväestö on mellakoinut sekä Hollannissa että Ruotsissa varsinkin Malmön sekä Tukholman seuduilla. Ruotsissa muiden kulttuurien olemassaoloa ei hyväksytä, Suomessa taas valtaväestö nöyristelee välillä vähän liikaakin erikulttuuristen takia. Esimerkkeinä pakkoruotsi sekä joulujuhlan muuttaminen kouluissa puurojuhlaksi, jotta ei loukattaisi muita uskontoja. Oikea linja voisi olla jotain tältä väliltä. Ovatko vieraan kulttuurin edustajat, erityisesti muslimit, integroituneet missään länsimaassa kunnolla, ilman mellakointeja ja ghettoutumisia? Kanada?

vristo · 11 Toukokuu 2008

kemkim sanoi:
Singapore, Hong Kong. Nämähän ovat entisiä siirtomaita, jotka ovat nykyään itsenäisiä. Käsittääkseni englannin asema ei ole näissä enää nykypäivänä yhtä vahva kuin alkujaan oli?

Singapore on runsaan Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen itsenäinen valtio, jolla on mm. omat puolustusvoimat, ilmavoimia myöten ja ainoa maa, jonka halki ja ympäri voi, tietääkseni, kulkea metrolla.
Hongkong ei puolestaan ole koskaan ollut itsenäisen valtion asemassa, vaan palasi 50 vuoden lainassaolon jälkeen Briteiltä Kiinan yhteyteen ja on käytännössä nykyään vain Kiinan yksi suurista kaupungeista, vaikkakin sillä on erityistalousalueen asema ja rajaylitys manner-Kiinan ja sen välillä on kuin kahden valtion välinen raja. Käytännössä se on kuitenkin hyvää vauhtia sulautumassa sen rajan takaisen naapurikaupungin Shenzhenin kanssa.

Singaporen viralliset kielet ovat englanti, malay, mandariini kiina ja tamil ja käytännössä lähes kaikki tapaamani singaporelaiset osaavat englantia jonkin verran, ihan bussikuskeja myöten. Informaatio Singaporelaisissa joukkoliikennevälineissä on englanniksi. Englanti on selvästi edelleen Singaporen ykköskieli.

Hongkongissa puolestaan on aina puhuttu enimmäkseen kiinaa ja nimenomaan kantonin kiinaa. Hongkongin naapuri on näet Guangdongin maakunta ja sen pääkaupunki Guangzhou (suom. Kanton), jossa puhutaan tätä yhtä kiinan lukemattomista murteista, jota toiset kielitutkijat nimittävät jopa omaksi kielekseen. Toiset taas sanovat sen olevan vain yksi murteista, koska kirjoitusasu on lähes sama kuin toisessa kiinan valtamurteissa eli mandariini kiinassa. Tämä mandariini kiina on puolestaan yleistynyt huomattavasti sen jälkeen, kun Hongkong palasi jälleen Kiinan yhteyteen vuonna 1997. Sen verran nämä kiinan murteet eroavat toisistaan, ettei esimerkiksi mandariinia puhuva kiinalainen vaimoni ymmärrä juurikaan puhuttua kantonia, mutta osaa sitä kyllä lukea, johtuen juuri niiden kirjoitusasun samankaltaisuudesta.
Englanti on toki edelleen yksi Hongkongin virallisista kieltä, mutta kokemukseni mukaan sen osaaminen on varsin heikkoa kiinalaisen väestön keskuudessa, jotka ovat selvä enemmistö kuitenkin Honkkarissa. Mutta toki brittiläisen siirtomaavallan aikana Hongkongiin vakiintunut hyvin monikansallinen väestönosa ja koko kaupunkia hallitseva business-elämä pitävät huolen siitä, että englannin asema säilyy siellä vahvana myöskin tulevaisuudessa ja kannattaakin osata ainakin jonkin verran, jos mielii pärjätä. Kuitenkin perustyöntekijöiden, kuten esimerksiksi bussinkuljettajien, englanti on varsin välttävää, jos sitäkään. Ainoastaan esimiesasemassa olevat liikennetarkastajat osaavat kokemukseni mukaan sitä edes jotenkin. Hongkongin metron eli MTR:n työntekijät osaavat kuitenkin sitä aivan kohtalaisesti, joten ehkäpä englannin kielen taito on eräs vaatimuksia ko. työpaikalla. Informaatio Hongkongin joukkoliikennevälineissä on ensin kiinaksi ja sitten englanniksi. Kylteissä kumpikin kiinahan on siis sama teksti, mutta esimerkiksi metrossa kuulutus tulee ensi kantoniksi sitten mandariiniksi ja viimeikseksi englanniksi.

(kuvalähteet: www.gakei.com)