Luin hiukan hämmentyneenä eilisen Hesarista Heidi Heikkilän kommentteja kilpailutuksesta. Nissä oli hyvin vähän totuutta ja hyvin paljon jotakin muuta. Nyt voi olla, että toimittaja on väännellyt sanomisia, ymmärtänyt väärin. Mutta voi olla niinkin, että Heikkilä on tosiaan puhunut pehmoisia.
En tiedä, kumpi on parempi vaihtoehto – se, että hän tekee sen tarkoituksella johtaakseen kansaa harhaan vai se, että hän tekee sen vahingossa, tietämättömyyttään tai ymmärtämättömyyttään.
Juttu on siis tämä eilen jo tänne linkattu:
https://www.hs.fi/visio/art-2000012264388.html
Väite: ”Tämä oli erinomainen kilpailu. En vielä viiden ja puolen vuoden jälkeenkään keksi, että miten tämä olisi voinut mennä paremmin.”
Jos kisa on kestänyt 5,5 vuotta, niin se itsessään kertoo, että asiassa on aika paljonkin pielessä. Loput voi tarkistaa sieltä Turun raitiovaunujen projektisuunnitelmasta. Siellähän se on selostettu, mikä kaikki meni Helsingissä pieleen, sivulla 3.
Väite: "Tilaus on kansainvälisessä vertailussa pieni, raideleveys poikkeava ja vaunujen täytyy selvitä pohjoisista oloista."
Tilaus on poikkeuksellisen suuri. Euroopassa tilataan keskimäärin alle 30 vaunua per tilaus, meillä sitovasti nyt jo 63.
Raideleveys ei ole "poikkeava", ulkomuistista neljäsosa Euroopan raitioteistä on metrisiä eikä tuo raideleveys lopulta aiheuta kalustolle juurikaan erityisvaatimuksia. Telissä vähän sijoitellaan moottoreita ym. eri tavalla. Päinvastoin kuin äkkiseltään kuvittelisi ei vaunun käytäväkään siitä juuri levene.
Se on totta, että pohjoiset olosuhteemme asettavat vaunulle erikoisvaatimuksia, kuten asettaa myös Helsingin kantakaupunkiverkon haasteellinen ratageometria, jota tässä tosin ei mainita.
Väite: "Raitiovaunuvalmistajia on alkujaankin rajallinen määrä, ja osa keskittyy vain suurkaupunkeihin, joihin tilataan satoja tai jopa tuhat vaunua. ”Siinä meidän 63 vaunun tilauksemme ei ole erityisen houkutteleva.”"
Kummalla on mennyt nollat sekaisin, toimittajalla vai Heikkilällä? Ei maailmassa ole koskaan tehty yhtäkään tuhannen raitiovaunun tilausta. Euroopassa sadan vaunun kertatilauksia, optiot huomioitta, on tällä vuosituhannella tehty yhden käden sormin laskettava määrä.
Maailmassa kaikkein korkein määrä, 300 vaunua, on Moskovassa tilattu venäläiseltä toimittajalta. Se on muuten aikamoisen tehokas kauppa, 2,5 vuodessa toimitettiin kaikki 300 vaunua. En tiedä, miten ne vaunut siellä Moskovassa toimivat.
Helsingin 63 vaunun kauppa on, tai sen pitäisi olla ellei tilaaja sitä jotenkin sössi, aivan erityisen houkutteleva. Vertailuksi voi katsella vaikka Upsalan pientä kauppaa, josta on tietoa täällä ketjussa.
Väite: "Heikkilän mukaan 30 vuotta valittiin, jotta kilpailuun saataisiin mahdollisimman monta valmistajaa. 40 vuoden vaatimus olisi karsinut tarjoajia."
Voi olla, että väite sinänsä ei ole epätosi, mutta miten meni noin niin kuin omasta mielestä, kun tarjouksia tuli se yksi ainoa hyväksytty kappale?
Väite: "Suomen ja Helsingin markkina on pieni ja haastava. Kaikki haluavat toimittaa vain sitä, mitä ovat toimittaneet aikaisemminkin.
"Valmistajat eivät halua mitään haasteita tai vaikeita pohjoisia olosuhteita, eivät omituisia raideleveyksiä eivätkä mitään erikoisia käyttöikävaatimuksia. Ajattelin, että meidän kannattaa valita taistelumme”"
Helsingin markkina on kyllä haastava, muttei pieni. Optioineen tuo kauppa on itse asiassa merkillepantavan suuri.
Edellisessä, vuoden 2011 tilauksessa kukaan ei saanut toimittaa sitä, mitä olivat toimittaneet aikaisemmin. Tai ei sitä suoraan kielletty, mutta siitä sai aika huonosti pisteitä. Jos halusi kisan voittaa, piti toimittaa sellaista, mitä ei missään päin maailmaa ollut vielä tehty eli ns. Helsinki-vaunu HKL:n piirustusten mukaan. Sellaisen vaunun halusivat vuonna 2011 toimittaa ainakin Transtech, Pesa ja CAF. Se vaunu on myös toiminut hyvin ja koko konsepti lähti yleistymään maailmalla. Sellaisiakin vaunuja olisi siis voinut halutessaan tilata lisää – miltä tahansa valmistajalta.
Lisäksi väitteen "Kaikki haluavat toimittaa vain sitä, mitä ovat toimittaneet aikaisemminkin." kanssa on aika iloisesti ristiriidassa pari kappaletta alempana uutisessa oleva kohta: "Uusi vaunumalli ei välttämättä toimi ensimmäisellä yrityksellä täydellisesti Helsingin oloissa – erityisesti, koska vastaavaa mallia ei ole käytössä missään päin maailmaa."
Jos valmistajat eivät halua vaikeita pohjoisia olosuhteita, niin niillehän me emme mitään voi, joten tuo on aika outo ja turha kommentti. Jos sillä on tarkoitus perustella saatujen tarjousten pientä määrää, voi pohtia, miksi Tampereelle ja Upsalaan saatiin tarjouksia paljon enemmän. Tai Helsinkiin vuonna 2011.
Se tuli jo sanottua, että raideleveytemme ei ole omituinen vaan standardi.
Valmistajat varmaankin haluavat mahdollisimman lyhyen käyttöikävaatimuksen, mutta jos 40 vuoden vaatimus onnistui vuonna 2011 ja kisaan saatiin useita tarjouksia, alunperin 16, niin on vaikea nähdä, miten raitiovaunut olisivat 15 vuodessa muuttuneet niin heikkotekoisiksi, että se vaatimus ei enää onnistuisi – semminkin kun homma ei nyt onnistunut sillä 30 vuoden vaatimuksellakaan.
HKL on 1970-luvulta saakka tilannut kaiken kiskokalustonsa, raitiovaunut ja metrojunat, 40 vuoden käyttöiälle. Paitsi nyt.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin surullinen siitä tavasta, jolla tämä vaunukauppa on hoidettu. Se kertoo korutonta tarinaa PSKL:n ammattitaidosta ja on häpeällinen tahra Helsingin raitioteiden historiassa, siitäkin huolimatta, että voittajaksi lopulta valikoitui Stadlerin vaunu, joka epäilemättä on tarjotuista vaihtoehdoista paras.
Olen myös pahoillani sekä Stadlerin että Škodan puolesta.
Stadler on voittanut, mutta hirmumyrskyn keskellä. Ulkopuolelle näyttää siltä, että PSKL on auttanut Stadleria voittamaan, ihan kuin se ei olisi siihen itse kyennyt. Olisin suonut heille lämpimämmän tervetulotoivotuksen Helsingin ratikkamarkkinoille. Stadler on laadukas firma ja heidän tarjoamansa vaunu tämän kilpailun ehtojen puitteissa paras.
Škoda puolestaan ei ole PSKL:n vaatimusten vuoksi saanut tarjota hyväksi todettua vaunukonseptiaan, Articia, joka on toiminut meillä jo 13 vuotta ja jota olisi voinut – nyt kun pikaraitioteiden 15 m kaarresädevaatimuksesta on luovuttu – venyttää vantaalaiseen pikaraitiovaunumittaankin, aivan kuten Stadler on tehnyt eli toimittaa samanlaisella teknisellä ratkaisulla kahden pituista vaunua, joiden minimikaarresäteet eroavat.
Ja lopuksi: aiemmin mainittu Ollipekka Heikkilä ei ole sukua Heidi Heikkilälle eli nepotismia ei tarvitse pohtia.