Kaupunkiliikenne Oy suunnittelee raitiovaunuhankintaa (MLNRV4?)

Valittiin paras yhdestä ehdokkaasta. Kuulostaa absurdilta. On aivan selvää, että kilpailutus on täysin epäonnistunut, jos kelvollisia tarjouksia saadaan vain yksi.
Neljä vuotta kestänyt kilpailutus ja 1 600 vaatimusta on liikaa, vaikka historian (Variotram) painolasti varmastikin vaikuttaa aika paljon. En siis pitäisi kilpailutusta mitenkään onnistuneena, mutta tämä taas ei johdu siitä, että suomalainen yritys (jos Škoda Transtechia sellaisena pitää).

Teoriassa on mahdollista, että Stadlerin tarjous oli kaikista paras, vaikka kaikki kolme tarjousneuvotteluihin osallistunutta yritystä olisi jättänyt vaatimusten mukaiset tarjoukset. Toki tätä ei ole mahdollista todistaa todeksi tai vääräksi.
 
Valittiin paras yhdestä ehdokkaasta. Kuulostaa absurdilta. On aivan selvää, että kilpailutus on täysin epäonnistunut, jos kelvollisia tarjouksia saadaan vain yksi.
Articille kelvollisia tarjouksia saatiin muistaakseni 8 ja lopuksi 3 (Škoda, CAF ja Transtech).
 
Mistä tiedät, että kilpailutuksessa suosittiin yhtään ketään, eikä käynyt niin, että paras valittiin?
Väitettiin, että eri valmistajien kanssa käytiin etukäteen vuoropuhelua, jotta saadaan yhteisymmärrys kriteereistä ja riittävästi kelvollisia tarjouksia. Siltikö vain yksi puolalainen paja maailmassa kykenisi valmistamaan raitiovaunuja, jotka sopivat Helsingin erityisolosuhteisiin? En usko.

Tälläisissä tapauksissa pitäisi suorittaa kilpailutus uudelleen, kun se on epäonnistunut näin pahasti. Usein maailmalla näin tehdäänkin, jos on saatu vain yksi tarjous. Kuumaverisemmissä maissa syntyisi mellakka, jos kansalaisten omista palkoista pidätetyllä yhteisellä rahalla ostettaisiin iso satsi näin kalliita laitteita ja vieläpä niin, että kilpailutusehdoilla rajataan kaikki paitsi yksi ulkomainen toimija pois pelistä.

Ja vielä salataan tietoja - minun mielestäni sana julkinen on aika yksiselitteinen, eikä julkisella rahalla pitäisi tehdä kauppoja, joiden yksityiskohdissa vedotaan vaikkapa liikesalaisuuteen. Julkisuuteen voisi joku tulla kertomaan mm. tarjousten hintaerosta sekä näiden 1600 kriteerin tarpeellisuudesta kansankielellä. Onko nämä kriteerit listattu jossakin? Jos ei hiiskuta mitään, näyttää tämä tavan kansalaiselle korruptiolta - vaikkei sitä Suomessa olekaan;)
 
Vain kaksi suuri yritystä halusi tällä hetkellä valmistaa raitiovaunuja Helsinkiin. Stadler ei ole "vain yksi puolalainen paja".
Ja tosiaankin vielä:
Meillä ei ole vielä tietoa, että minkälaisia raitiovaunua Škoda tarjosi. Sarjan KAOY 403-472 (sekä SRS:lle Itä-Berliiniin menneen vaunun 53) kaltaisista ei ilmeisesti ole kysymys. Niidenhän valmistus loppui.
 
Väitettiin, että eri valmistajien kanssa käytiin etukäteen vuoropuhelua, jotta saadaan yhteisymmärrys kriteereistä ja riittävästi kelvollisia tarjouksia. Siltikö vain yksi puolalainen paja maailmassa kykenisi valmistamaan raitiovaunuja, jotka sopivat Helsingin erityisolosuhteisiin? En usko.
(Yli)pitkällä kilpailutusprosessilla ja etenkin 1 600 vaatimuksella on varmasti osansa tässä, koska eihän se ole kenellekään osapuolelle halpaa. Sinänsä en kuitenkaan pidä täysin mahdottomana, että raitiovaunujen suunnittelua Helsinkiin ei pidetä kovin mielenkiintoisena, kun raidegeometria on lievästi sanottuna hankala. Tosin sekään ei ehkä kuitenkaan ole niin luotaantyöntävä, että vain kahta tarjoajaa kiinnostaisi.

Tälläisissä tapauksissa pitäisi suorittaa kilpailutus uudelleen, kun se on epäonnistunut näin pahasti.
Hankintalain uudistuksen myötä tästä tulee pakollista. Toki ei nyt tähän vaikuta.

Ja vielä salataan tietoja - minun mielestäni sana julkinen on aika yksiselitteinen, eikä julkisella rahalla pitäisi tehdä kauppoja, joiden yksityiskohdissa vedotaan vaikkapa liikesalaisuuteen. Julkisuuteen voisi joku tulla kertomaan mm. tarjousten hintaerosta sekä näiden 1600 kriteerin tarpeellisuudesta kansankielellä. Onko nämä kriteerit listattu jossakin?
Tämä on kieltämättä ikävä puoli, kun hankinnan toteuttaa kunnan sijaan osakeyhtiö, kun julkisuuslaki ei sitä koske. Toki markkinaoikeuden käsittelyn myötä noista tullee pitkälti julkisia.

Stadler ei ole "vain yksi puolalainen paja"
Eikä firma ole edes puolalainen, vaan ratikat nyt satutaan valmistamaan siellä
 
Vain kaksi suuri yritystä halusi tällä hetkellä valmistaa raitiovaunuja Helsinkiin. Stadler ei ole "vain yksi puolalainen paja".
Viimeksi kiinnostuneita on ollut enemmän, miksi epäilet että halukkuutta olisi yhtäkkiä nyt vain kahdella yhtiöllä? Kuinka monen yhtiön kanssa yritettiin saada aikaan vuoropuhelua, ja mistä johtui että vain kaksi kiinnostui? Ei voi tietää, kuinka monta kiinnostunutta olisi ollut väljemmillä kriteereillä - toisaalta ei voi tietää sitäkään, olisiko muilla ollut sopivaa tuotetta.

Meillä on toki tiukkoja kurveja ja mäkiä, mutta onko tosiaan Helsingin rataverkko epäironisesti niin ainutlaatuinen, ettei lähes kukaan halua myydä tai osaa valmistaa meille raitiovaunuja, eikä sopivia osattaisi valmistaa edes Suomessa?
Tämä on kieltämättä ikävä puoli, kun hankinnan toteuttaa kunnan sijaan osakeyhtiö, kun julkisuuslaki ei sitä koske. Toki markkinaoikeuden käsittelyn myötä noista tullee pitkälti julkisia.
Tuollainen verorahoilla pyörivä salainen liiketoiminta pitäisi olla mielestäni kiellettyä. Kaikissa muissa pohjoismaissa on omat avoimuuslakinsa, jotka rajoittavat julkisten osakeyhtiöiden liikesalaisuuksia. Ja esimerkiksi Australiassa, Kanadassa ja Briteissä "Access of Infromation" ja "Freedom of Information" -lait takaavat sen, että jokaisella kansalaisella on oikeus tehdä tietopyyntöjä näille julkisyrityksille ja niiden on vastattava niihin. En oikein käsitä, mitä tavallinen veronmaksaja tai Suomi yhteiskuntana hyötyy nyt esimerkiksi PSKL:n epäavoimuudesta.
Eikä firma ole edes puolalainen, vaan ratikat nyt satutaan valmistamaan siellä
Tiedän, muttei sllä ei ole kansantalouden kannata mitään väliä, tulevatko vaunut Puolasta vai Sveitsistä ja missä maassa Stadlerin pääkonttori on. Silti epäilen, että Suomen olosuhteisiin olisi kykyä tehdä laadukkaita ja kestäviä vaunuja ihan täällä kotimaassakin, kuten ennenkin.
 
Viimeksi kiinnostuneita on ollut enemmän, miksi epäilet että halukkuutta olisi yhtäkkiä nyt vain kahdella yhtiöllä? Kuinka monen yhtiön kanssa yritettiin saada aikaan vuoropuhelua, ja mistä johtui että vain kaksi kiinnostui?
Kiinnostuneita oli aluksi kolme. Tämä oli siis ennen markkinavuoropuhelua, kun minkäänlaisia tarkempia kriteereitä ei ollut vielä laadittu. Eikä kaksi tarjousta kolmelta kiinnostuneelta kuulosta siltä, että kriteerien määrä olisi ajanut kiinnostuneita pois mitenkään erityisen tehokkaasti.
 
Kiinnostuneita oli aluksi kolme. Tämä oli siis ennen markkinavuoropuhelua, kun minkäänlaisia tarkempia kriteereitä ei ollut vielä laadittu. Eikä kaksi tarjousta kolmelta kiinnostuneelta kuulosta siltä, että kriteerien määrä olisi ajanut kiinnostuneita pois mitenkään erityisen tehokkaasti.
Se kolme on aivan hirvittävän pieni luku, kun kyse on vieläpä kohtuullisen isosta tilauksesta. Kiinnostuneita pitäisi aivan vähimmillään olla tuplasti tuon verran.

Miksi ei ollut?
 
Se kolme on aivan hirvittävän pieni luku, kun kyse on vieläpä kohtuullisen isosta tilauksesta. Kiinnostuneita pitäisi aivan vähimmillään olla tuplasti tuon verran.

Miksi ei ollut?
Niinhän se on. Pointtina oli lähinnä, että tuossa vaiheessa mitään tarkkaa kriteerilistaa ei ollut laadittu, eli syy on tosiaan jossain muualla.
 
Kiinnostuneita oli aluksi kolme. Tämä oli siis ennen markkinavuoropuhelua, kun minkäänlaisia tarkempia kriteereitä ei ollut vielä laadittu. Eikä kaksi tarjousta kolmelta kiinnostuneelta kuulosta siltä, että kriteerien määrä olisi ajanut kiinnostuneita pois mitenkään erityisen tehokkaasti.
Viittasin aiemmalla ensimmäiseen Artic-kauppaan, jossa alun perin oli kiinnostuneita ainakin viisi eri merkittävää valmistajaa, mitä muistan ulkomuistista. Mielestäni Articit olivat hyvä valinta, vaikka tuolloin kriteerit junailtiinkin sille sopiviksi (kuten kaikki muut maatkin tekevät, koska se on maan ja sen kansan intressien mukaista eli heidän kannaltaan täysin järkevää).

En usko että on sattumaa, että Saksassa poliisilla on Bemareita, Italiassa Alfa Romeoita, jenkeissä Fordeja, Tšekeissä Škodia ja Ruotsissa Volvoja. Tai että ihan sattumalta ranskalaiset tilaavat junansa aina Alstomilta ja saksalaiset Siemensiltä. Suomi on ainoa niin sinisilmäinen maa, että se lakkauttaa vaikka koko konepajateollisuuden Suomesta, jos EU-direktiivien pilkuntarkka noudattaminen sitä vaatii. Sitten ihmetellään, kun muilla pyyhkii hyvin ja me pysymme ikuisessa taantumassa.

Mitä oleellista on muuttunut, ettei valmistajia kiinnosta enää edes alun vuoropuhelu Helsingin kanssa, eikä muka yhtäkkiä Kajaanissa voidakaan valmistaa Helsingin olosuhteisiin sopivia vaunuja?

Jos miettii vaikka HSL:n kilpailutuksia, niin kolme tarjoajaa on vielä normaali tilanne, jossa kuitenkin syntyy aitoa kilpailua. Kolme hyväksyttyä tarjousta on huomattavasti parempi, kuin yhden valitseminen hinnalla millä hyvänsä.

Voi Stadler olla paraskin vaihtoehto, mutta vielä on näyttämättä toteen, mikä Otanmäen osaamisessa on vikana, eikä tiedetä valittiinko nyt halvempi vai kalliimpi vaihtoehto. Puolassa on toki halpaa tehdä, mutta mikäpä estää ainoaa tarjoajaa pumppaamasta hintaa.
 
Viittasin aiemmalla ensimmäiseen Artic-kauppaan, jossa alun perin oli kiinnostuneita ainakin viisi eri merkittävää valmistajaa, mitä muistan ulkomuistista. Mielestäni Articit olivat hyvä valinta, vaikka tuolloin kriteerit junailtiinkin sille sopiviksi (kuten kaikki muut maatkin tekevät, koska se on maan ja sen kansan intressien mukaista eli heidän kannaltaan täysin järkevää).
Oli alun perin 11 kiinnostuneita valmistajaa, toki ainakin muutama eivät lopuksi halusivat valmistaa HKL:n ns. "unelmaratikka", vaan joku muu malli.
 
Kaupunkiliikenne on reagoinut käytävään keskusteluun uutisella, joka ei kuitenkaan tuo esiin olennaisia lisätietoja. Tarjouskilpailun yksityiskohtien tuominen julkisuuteen ei ole mahdollista, koska nämä ovat tarjoajien liikesalaisuuksikseen määrittämiä. Tässä siis vedotaan nimenomaan tarjoajien liikesalaisuuksiin, mutta en tiedä, onko Kaupunkiliikenne Oy:llä mahdollisuuksia julistaa joitain osia tästä asiasta omiksikin liikesalaisuuksiksi, onhan kyseinen lafka nykyään osakeyhtiö sekin. Jos on, pidän sitä demokratian kannalta erittäin ongelmallisena tilanteena (ollaanhan tässä nyt käyttämässä 271 miljoonaa euroa julkista rahaa) ja yhtenä lisäperusteena sille, ettei HKL:ää minunkaan mielestäni olisi pitänyt yhtiöittää.

Kaupunkiliikenteen uutisessa todetaan myös se tosiasia, että (ainakin virallisesti) kilpailulainsäädäntö edellyttää tarjoajien kohtelemista tasapuolisesti riippumatta tarjoajan kotimaasta. Tässäkin ketjussa on toistettu usein kuultavaa väitettä siitä, että Suomessa noudatetaan EU:n kilpailulainsäädäntöä pilkuntarkasti ja muualla vedetään luovasti kiertäen kotiin päin. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta toisaalta on muistettava, että Kaupunkiliikenteen intresseissä on ennen kaikkea saada kokonaistaloudellisesti edullisin vaunusarja, joka sopii Helsingin olosuhteisiin moitteettomasti. Viimeksihän Transtech taisi olla ainoa (tai ainakin yksi hyvin harvoista), joka tarjosi HKL:n itse kehittämää konstruktiota, joten ei mikään ihme, että Transtechin tarjous vastasi parhaiten HKL:n toiveisiin. Nythän emme tosiaan tiedä, millaisia vaunuja Skoda olisi tarjonnut, missä nämä olisi valmistettu ja millainen konstruktio näissä olisi ollut. Siispä nyt julkisuudessa olevien tietojen perusteella ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että tässä tarjouskilpailussa olisi ylipäänsä ollut jokin mahdollisuus suosia suomalaista yritystä. Se, että tarjoajia oli noin vähän, on toki mielenkiintoinen ja huomionarvoinen mysteeri.

Itsekin pidän tietysti todella harmillisena sitä, että hyviksi todettujen kotimaisten raitiovaunujen valmistus pääkaupunkiseudun tarpeisiin ei jatku ainakaan tällä erää. Laihana lohtuna voi nähdä sen, että nyt tilattavien vaunujen muotoilun sovittamisesta Helsinkiin on vastannut helsinkiläinen Aivan-toimisto. Tämä vähemmälle huomiolle jäänyt seikka löytyi Stadlerin omasta uutisesta. Sentään se perinne siis jatkuu, että helsinkiläiset raitiovaunut muotoillaan yksilöllisiksi Helsinkiä varten.
 
Takaisin
Ylös