Toki HSL:llä olisi petrattavaa tiedotuksessa, mutta luulen kuitenkin, että melko harva olettaa pääsevänsä Kehäradan kautta Helsingin sisäisellä lipulla. Reittioppaassa on kuitenkin sellainen bugi, että jos valitsee lippuvyöhykkeeksi Helsingin sisäisen lipun Malminkartanon ja Puistolan välisellä matkalla, ehdottaa Reittiopas silti yhteyttä P-junalla. Mitäköhän tarkastaja sanoisi, jos perustelisi matkustamistaan Helsingin sisäisellä HSL:n reittioppaasta löytyvällä tiedolla?
Minä katson asiaa kuluttajansuojan kannalta ja totean, että on luvattu yhtä mutta tarjotaankin toista. Normaalissa kaupankäynnissä on sanktiot siitä, että luvattua tuotetta on oltava kaupan ja luvattuun hintaan, mutta ei taaskaan koske julkista palvelua.
Kehärataa on perusteltu erinomaisena poikittaisyhteytenä, joka nyt melkein tyhjentää kehätiet, kun niin kätevästi pääsee idästä länteen ja päinvastoin. Tällä perusteella hankkeeseen laitetaan liki 800 miljoonaa kansalaisten rahaa. Mutta sitten kun on aika lunastaa lupauksia, niin eipäs.
Jos ja kun kerran Helsingin sisäiset matkat maksavat jotain, ja hinnoittelu perustuu matkan alku- ja lähtöpisteiden sijaintiin, ei reittiin ja sen pituuteen, niin silloin on palvelun tuottajan eikä asiakkaan ongelma, jos juna kulkee toisen tariffialueen kautta. Lisäksi asiakkaiden kierrättäminen Pasilan kautta Puistolan ja Malminkartanon välillä on palveluntarjoajan kannalta typerää. Näiden asemien pohjoispuolella on tarjolla mittavaa ylikapasiteettia kun taas Pasila on reitin ruuhkaisin asema. Ei ole järkeä kierrättää ihmisiä Pasilaan lisäämään ruuhkautumista.
Eikä mikään estä kehäradalle vaikka erityishinnoittelua. Onhan ratikkalippukin eri hintainen kuin rinnalla kulkevan bussin lippu samalle matkalle. Siten voidaan päättää, että kehäradalla saa kulkea Helsingistä Helsinkiin Helsingin lipulla. Väärinkäyttöä voidaan valvoa aivan samalla tavalla kuin muutakin avorahastettua joukkoliikennettä.
Matka Malminkartanosta Puistolaan on muuten ainakin päiväsaikaan pari minuuttia nopeampi Pasilan kautta I + K -kombolla.
Ehkä, mutta näiden hankkeiden arvioinnissa käytetty koettu matka-aika ei ole nopeampi. Jos nämä koetun matka-ajan kertoimet jätetään pois, Kehäradan tapaisten hankkeiden perustelu käy todella hankalaksi. Tosin eipä näillä perusteluilla ole suurhankkeiden kanssa ollut juuri väliksi.
Toivottavasti tulee ja pian lippuautomaatteja asemalle, kun myynti junissa lakkaa.
Onko automaattien puute todellinen ongelma? Varsin tavallinen käytäntö on, että junassa on henkilö, joka myy lippuja. Se on toiminut hyvin jo 1800-luvulta lähtien. Onhan lipuntarkastajakin yhdenlainen lippukauppias. Mutta jos järjestelmä rakennetaan niin, että (hyvästä syystä) ei ole lippuautomaatteja, mutta ei myöskään lipunmyyntiä kioskeista eikä lipunmyyjältä junasta, niin silloin on reilua pitää myös tarkastajat poissa junasta. Muutenhan asia on niin, että Kehäradan junalippu maksaa noin satasen – jos onnistuu kohtaamaan ”lipunmyyjän”.
Helsinki on täynnä lippuautomaatteja, jotka myyvät lippuja autoilijoille. Laite lienee kansainvälisesti yleinen aparaatti, joka osaa myydä eri kaupungeissa eri hintaisia ja erilaisia lippuja. Näitä laitteita ei olla hävittämässä tai uusimassa autoilijoiden pysäköitilippujärjestelmän muutoksen vuoksi, joten jos on halua, niin näitä saa aivan varmasti käyttöön kehäradalle. Olen aivan varma, että laitteen saa pränttäämään kuittirullapaperilleen myös sen näköisiä lippuja, että ihminen ymmärtää ne HSL:n joukkoliikennelipuiksi.
Ei nämä nyt niin vaikeita asiota ole.
Antero
