Halusit nyt ottaa malliksi tuon Kuuban. Ainakin siellä terveydenhuolto on paremmalla tolalla kuin markkinatalousmahti Yhdysvalloissa … vaan siellä osataan nauttia elämän muistakin puolista. Masennuslääkkeitä kuluu varmastikin vähemmän, kun taas Yhdysvalloissa doupataan koko porukka opiskelijoista työntekijöihin erilaisilla lääkityksillä, jotta kestäisivät henkisesti kuluttavaa elämää.
Tuota, mistähän Pravdasta tai Tiedonantajasta tällainenkin kaikkitietävä USA-viisaus on saatu? Meizi on ollut pitkät ajat töissä ko. valtiossa, lukuisia työmatkoja tehnyt siellä ja esim. juuri tuossa pääsiäisviikolla olin muutamissa puhelinkokouksissa tarjousta valmistelemassa sikäläisten pohjoisamerikkalaisten kollegojeni kanssa. Ja eikä kukaan meistä ollut todellakaan millään tavoin ”doupattu erilaisilla lääkityksillä”, vaan erittäin järkevää tarjousta teimme sikäläisen asiakkaan pyyntöön vastataksemme (sillä siis toimittamalla kannattavasti asiakkaan tarvitsemia tietojärjestelmiä pystymme työllistämään omaa suomalaista osastoamme ja myös fiksuja pohjoisamerikkalaisia kollegojamme, ja ainakin kotimaan palkkatuloillamme pystymme jopa maksamaan veroja tämän hyvän yhteiskuntamme pyörittämiseen).
Se onni ei tule ostamalla tavaraa, vaan kulttuurista, yhteisöllisyydestä ja kanssakäymisestä.
Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. Koti, uskonto ja isänmaa luovat meille kaikille sellaisen viitekehyksen, että jopa tämä siteerattu kommentaattori voi tällä arvomaailmalla joskus kasvaa omaa kulttuuritaustaa, perhettä, lähisukua ja muita perusarvoja kunnioittavaksi aikuiseksi ihmiseksi (ilman että tarvitsee jatkuvasti kateellisena halveksia toiselta kulttuuritaustalta menestyneitä ihmisiä tai kansakuntia).
Siksi … vaan tahdin hidastamista ja arvojen uudelleenjärjestelyä.
No joo, ”tahdin hidastaminen”: Jos me osastollamme laiskotellaan ja jätetään tarjous tai projektitoimitus deadline-päivän jälkeen, niin Pelastusarmeijan leipäjonossa ollaan mekin hyvin pian.
Muuten emme kestä pidemmän päälle…
Joo, hei haloo, jos ei kestä täysin normaalia työelämää, niin toki... Kyllähän me keski-ikäiset nykyisin jo muutenkin maksetaan kaikenlaisten alle 30-vuotiaiden eläkkeitä ynnä muita tukiaisia (eipä tällaista vaan ollut meizin saatikka fazin nuoruudessa…)
Tasapainoinen sekatalous ja demokratia on osoittautunut ainoaksi hyvin toimivaksi järjestelmäksi. Unelmayhteiskuntani olisi Sveitsin kansalaisdemokratia yhdistettynä ruotsalaiseen anteliaaseen hyvinvointivaltioon.
Juu, tässä olen vaihteeksi jopa osittain samaa mieltä. Kunhan vain muistamme ne tosiasiat, että Sveitsin varallisuudesta huomattava osa johtuu sikäläisestä luotettavasta pitkäjänteisestä pankkitoiminnasta (joskin tämä vakaa talletussuoja on varmaan joidenkin mielestä sikamaista riistokapitalismia, mutta kyllä natsien ohella myös ne ihaillut ryssäsosialistit ovat sinne ehtineet megaruplia piilottaa). Ja pitää muistaa myös, että Ruotsi ja Sveitsi ovat aika poikkeuksellisesti Manner-Euroopassa pystyneet olemaan sotia käymättömiä ja miehittämättömiä maita vuosisatojen ajan. (Sen sijaan joku itänaapurin työläisparatiisin sosialisti Josef Stalin ei meitä Suomea, Baltiaa tai Puolaa jättänyt rauhaan, mutta taisteltu on, emmekä ole kuolleet niissä reaalisosialismin huippusaavutuksiin kuuluvissa Siperian vankileireissä. Tai siis kun tuntee henkilökohtaisesti joitakin reippaita kavereita, jotka DDR:n tai Eestin urhoollisten tarkka-ampuja-rajavartijoiden sarjatuliaseiden alta pääsivät aikoinaan vapaaseen maailmaamme, niin ei kyllä vain voi ikipäivänä ymmärtää mitään ”sosialismin” ihailua.)
Riippuu, mitkä ovat kollektiivin arvot. Suomen tyyppisessä valtiossa ihmisten kunnian nälkä on niin suuri, että eivät ihmiset suuremmissa määrin kehtaa jäädä tekemättä mitään, vaikka töitä tekemällä ansiot olisivatkin samat tai jopa vähäisemmät… Luulen, että monet tekevät töitä toteuttaakseen itseään ja saadakseen mainetta, kunniaa ja arvostusta…
Tuota, kyllä me suuri enemmistö teemme töitä (niin tätä maailmaa omalta pieneltä osaltamme paremmaksi rakentaaksemme) mutta kuin myös palkkatuloa eli korvausta työstämme ansaitaksemme, jotta perheemme elätämme, asuntokulumme maksamme jne.
Markkinatalouden vika on, että se keskittyy vain yhteen ihmisen monista puolista, eli rahan nälkään.
Ja tuota taas, onpa Kemkim:n asenne vain niin pahantahtoisen yksisilmäinen: Sillä ainakin oma isoäitini (joka on 1918 teloitetun punavangin leski) ompeli ahkerasti ja möi töitään Viipurin torin markkinoilla (siis vuoteen 1939 asti). Enkä voi ikipäivänä kuvitellakaan, että tässä markkinataloudessa olisi kyse ollut jostain ”rahan nälästä”. Sillä tällaisessa Kemkim:n vihaamassa ”markkinataloudessa” oli vain yksinkertaisesti kyse siitä, että käsityöläinen pystyi myymään töitään niitä tarvitseville asiakkaille ja saadulla tuloilla pystyi elättämään perheensä.
Sosialismi ratkaisisi tämän ongelman siten, että kun kaikki saisivat saman verran rahaa … Jotkut pitävät käden töistä, he tekisivät näitä käden töitä ja olisivat tyytyväisiä.
Niinpä. Suomessahan on jo ainakin 70-luvulta asti ollut tilanne, että AY-liikkeen ”saavutusten” vuoksi esim. putkimiehet tai betoniraudoittajat ovat tuntipalkoissa ansainneet paljon enemmän kuin me pidemmän koulutuksen vuoksi useita työvuosia uhranneet. Mutta ainakin kun useita lähipiirin suuria remonttihommia on päivittäiseltä lähietäisyydeltä päässyt seuraamaan, niin onneksi markkinatalous toimii: Eli eihän enää suomalaista rakennustyömiestä näy tai kuulu (kun se työ on niin takuuylipalkattu ja ammattimiehen työtehtävät tasan tarkkaan TES-rajattu), mutta Soomelahen eteläpuolen isamaa-kodumaastahan nämä ahkerat ja työtäpelkäämättömät tekijät kaikki nykyisin tulevat (jotka käytännön kokemuksesta varmaankin jakaisivat kommentoidun kirjoittajan kanssa kaikki ihanat unelmat sosialismin autuudesta, kuten esim. satojen tuhansien virolaisten pakkokuljetuksista Siperian kuolemanleireille tai niukkuudesta, kurjuudesta ja yksipuolisesta reaalisosialismipropagandasta, johon sentään pientä lohtua toi Soome-TV).
Joku ryhmä ihmisistä tykkäisi vain olla löhöillä ja pössytellä pilveä. Heilläkin olisi oikeus elämäntapaansa ja he toisivat yhteisöön oman persoonallisen ripauksensa. He voisivat päivät pitkät kokoontua yhdessä viettäen hippielämää, keksiä yhteisöllisiä ideoita ja järjestää mielenkiintoisia tapahtumia.
Haloo moderaattorit! Tämä palsta ei kai ole mikään narkomaniaan yllyttävä verkkokeskustelusaitti? Ennen kuin poliisi tarttuu tähän, voitteko tehdä tarvittavat toimenpiteet?
Voisiko yllä oleva utopia toimia? Joku voisi esittää väitteen, että mitä tapahtuisi, jos ihmiset eivät olisikaan enää 8 tuntia päivässä töissä. No, nykyään ihmiset ovat kärjistetysti sanoen joko 100 % työelämässä tai 0 % työelämässä.
Herra Kemppainen, ihmettelenpä mistä tekin palkkanne saatte, perheenne elätätte, asuntonne maksatte ja tunnetteko te ollenkaan työelämän todellisuutta? Omalla osastollani on käyty erittäin raaka YT-neuvotteluprosessi, jonka tuloksena nyt alkuvaiheessa omassa työtilassamme me viisi IT-kaveria emme todellakaan ole ”100%/0%” töissä. No, tai siis meizillä on tilauskannan projektien vuoksi vielä syksyyn asti 100% työllisyys, mutta kaikki muut työhuonetoverini ovat kolmipäiväiseksi lyhennetyllä työviikolla. Ja teistä kukaan ei vain voi tietää tätä syyllisyyden tunnetta, kun minä tilamme ainoana täyttä palkkaa ansaitsevana tiedän kuitenkin tasan tarkkaan kollegojeni asuntovelkasitoumukset, perheen elättämisen talousvaatimukset jne. Eli ei se 60% palkanansaitseminen ole todellakaan mitään herkkua, vaikka Herra Kemppainen tällä tavoin omissa pilvilinna-pössyttely-utopioissaan kuvitteleekin.
Kun jokainen tekisi sen verran yhteisön hyväksi kuin huvittaa …. ja ihmiset voivat keskittyä elämästä nautiskeluun
Joo, onpahan jo niin moneen kertaan luettu, että Herra Kemppaisen ympyröissä sitä töissä käydään juuri sen verran kuin huvittaa ja bilettämiseltä ehtii ja rahaa sataa taivaasta ja sähköä tulee töpseleistä ilman inhottavia voimalaitoksia ja joukkoliikenteen pitää olla ilmaista jotta siellä on pysyvä pummien hoitolaitos jne. jne. jne.
Markkinatalous ei silti maksa tästä palkkaa…. Sama koskee kotityötä ja vapaa-ajan töitä, joita ei lasketa lainkaan työnteoksi, vaikka niiden vapaaehtoisesti tekemättä jättäminen johtaisi tarpeeseen palkata kalliita tekijöitä.
No kerrankin joku järkevä ajatus. Kun itse pitää oman kotinsa ja pihansa kunnossa, hoitaa talkootyöt ym. ja on ihan itse oma mökkitalkkarinsa, niin eipähän tarvitse maksaa noita sikamaisen kalliita sotu- ja veromaksuilla kuorrutettuja palkkoja (koska siis kotitalousvähennyksestä huolimatta ns. suora palkkaus on edelleen yleensä kannattavin toimintatapa).
Siviilipalvelus myös on tällainen tapaus… Toinen on yhteiskunnan velvoittama pakkotyöläinen, eli siviilipalvelusmies. Hän tekee lähes korvauksetta samaa työtä … Yhteiskunnan kannalta siis tulisi edulliseksi pakottaa kaikki ihmiset korvauksettomaan velvollisuustyöhön… Nykyinen järjestelmä ei ole siksikään kestävällä pohjalla, kun se syrjii vähemmistöä (eli miehiä) ja enemmistö (naiset) välttyy velvollisuudelta.
Voi taas… Jos maata puolustaneet sankarimme Summassa, Taipaleessa, Raatteen tiellä, Tienhaaran tai Talin-Ihantalan taisteluissa olisivat vain omanneetkin juuri Herra Kemkim:n asenteen, niin eipähän juurikaan olisi edes pääsyä spekuloimaan tällaisilla asioilla. Sillä Herra Kemppainen, jos tätä meidän muiden puolustustaisteluamme ei olisi käyty ja Suomi olisi teidän toiveidenne mukaisesti osa SNTL:n työläisparatiisia, niin ns. sivareitahan ei ko. valtiossa edes koskaan ollut (tai siis Siperian kasarmeissa Herra Kemppainenkin olisi saanut kohtuullisen ansaittua ns. IsonVeljen kuritusta ja simputusta). Nimittäin eivät ne SA-INT kuukaudet ole meille muillekaan olleet mitään korkeapalkkaista luxusduunia, mutta ei se meille ole ollut niin vaikeaa hoitaa omat velvollisuudet yhteisen hyvän puolesta.
