Voi herranjestas sentään! Ultrix sentään vastaa asiallisesti asiakysymyksiin, mutta sinä kemkim olet kyllä valinnut kerrassaan mielenkiintoisen linjan rääpiä joitakin sitaatteja sivuuttaen ne sinun esilletuomiasi väitteitä kyseenalaistavat asiakohdat.
Paljon kiitoksia mielenkiintoisesta linkistä tuon vm. -01 oik.yo.:n blogiin! Harmi että tuo kappale lainsäädäntöä, jota itsekin siteerasit, on korvattu - kiitos rikoslain kokonaisuudistustyön vuonna 2003 voimaan astuneen viimeisimmän osapaketin - uudemmalla lainsäädännöllä.
Eikös tämä myönteinen suhtautuminen verovilppiin ole rikokseen yllyttämistä, josta voidaan tuomita rangaistukseen? Ei kannata kuvitella, että jos itse tai tuttavasi ette noudata lakia, niin että muillakin sen noudattaminen olisi yhtä joustavaa, sen mukaan mikä on itselle edullista.
On se nyt kerrassaan käsittämätöntä, että alat kirjoittamani retorisen kysymyksen perusteella vetämään johtopäätöksiä siitä, mille tasolle rajautuu allekirjoittaneen lainnoudattamishalukkuus. Sinä siteerasit Mikrobitin palvelukseen -02 palannutta oikkaria, minä siteeraan tässä seuraavan lyhyen referaatin jälkeen sinulle oik.t. tri Pekka Koskisen oppikirjaa "Johdatus rikosoikeuteen":
Referoidaan aluksi, hyvä kemkim, siten, että rikos yleisen rakenteensa mukaan on tunnusmerkistön mukaisesti oikeudenvastainen, syyllisyyttä osoittava teko. Kun useimmat rikostunnusmerkistöt ovat kirjoitetut silmällä pitäen yhtä henkilöä rikoksen tekijänä, on siksi, jotta rangaistusvastuuseen voidaan asettaa nekin, joihin tunnusmerkistökuvaus sellaisenaan ei sovellu, otettu rikoslakiin säännökset osallisuudesta rikokseen. "Varsinaisen osallisuuden" piiriin (ts. tekijät eivät suoraan joudu tekijänvastuuseen rinnastettavaan vastuuseen teosta) kuuluvat yllytys ja avunanto.
Näin siis Koskinen:
"Yllytystä on rikoksentekopäätöksen aikaansaaminen päätekijässä. Yllyttäjä on rikoksen henkinen alkuunpanija. Yllytyksestä rangaistaan vain, jos päätekijä toetuttaa sen rikoksen, johon yllytettiin, tai sen rangaistavan yrityksen [...] Yllyttäjä vastaa päätekijän rikoksesta vain oman tahallisuutensa rajoissa jne."
Sinun, kemkim, on nyt turha lähteä hakemaan jonkinlaista "halla-ahomaisuutta" tähän keskusteluun: onko yllytetty vai ei; tässä tapauksessa retorisen kysymyksen keinoin, johon ei edes sisälly minkäänlaista käskymuotoa.
Rautalangasta en uskalla alkaa vääntämään, tiedämme kaikki, millä tavoin asiayhteydestään irroitettuja sitaatteja julkisuudessa saatetaan käsitellä. Mutta todetaan, että siteeraamasi esittämäni lause lienee yhtä paljon yllytystä rikokseen kuin hekumointisi WL:n tj. Tehirannan rehdistä ja reilusta olemuksesta, kyseessä ollen kuitenkin vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö. Sinun oikeusfilosofiaasi siteeraten kysynkin siis: onko yllytystä rikokseen todeta omaisuusrikoksista vankeuteen tuomitun henkilön olevan rehti ja reilu yrittäjä? Kannustaako se rikollisuuteen? Ei tietenkään.
Jotkut täällä kuvittelevat, että kaikki muutkin ovat vastuuttomia lurjuksia ja harrastavat verovilppiä.
Minä pystyn asettamaan itseni tällaisen roskan yläpuolelle, mutta sanonpa vain, arvon kemkim: suomalaiseen rikosoikeusjärjestelmään olennaisesti nivoutuu vahva, perusoikeudeksi luettava syyttömyysolettama sekä koko oikeudellisen prosessin läpi kulkeva ns. "favor defensionis"- eli puolustuksen suosimisen periaate. Tämä siksi, ettei syytöntä vahingossakaan tuomittaisi. Jos sanot, että olen vastuuton lurjus ja harrastan verovilppiä, kuten edellä, esität oikeustosiseikan, jonka tueksi sinun on esitettävä todistustosiseikkoja - että siis todella olen verovilppiin syyllistynyt.
Kehoitan sinua nyt vielä kerran ystävällisesti miettimään, mitä kirjoituksesi saattavat todella jonkun hieman laihemmissa liemissä keitetyn kirjoittajan mietteissä aiheuttaa. Ota huomioon ennen kaikkea se, mitä rikoslaki säätää väärästä ilmiannosta taikka kunnianloukkauksesta; ota myös huomioon se, kuinka koventavasti valheellisen vihjauksen esittäminen esimerkiksi nettifoorumilla vaikuttaa teon rikosoikeudelliseen arvosteluun.
Ja ps. "Hyppää kyytiin" ei ole viranomaisjulkaisu
