Mitenkäs tähän maalaisjärkikuvioon uppoaa matkustajan matkustusmotiivien arviointi/arvailu? Eikös asiakkaita kuitenkin pitäisi kohdella tasapuolisesti.
Sain tästä tilanteesta suoraan kiitosta ja myötätuntoa muilta matkustajilta.
Kuten sanoin: tuolloin oli kyseessä todennäköisesti töihin aamuvarhaisella kiirehtivä henkilö. Katsoin, että tuossa tilanteessa ei ole kenenkään etujen mukaista pistää häntä etsimään rahanvaihtopistettä jostain Itäväylän varrelta (tuolloin olin vieläpä juuri tilittänyt ennen työvuoroni alkua, jolloin rahastuskassa on pienimmillään). Totesin hänelle, ettei minulla ole nyt mahdollisuutta antaa viisikymppisestä takaisin, mutta hän saisi tulla tämän kerran kyytiini. Kerroin myös, ettei kuljettajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan 20 euroa suurempaa seteliä. Hän ymmärsi sen, kuten myös sen kun sanoin hänen ottavan vastuun, jos matkalippujentarkastajat nousevat kyytiin (bussissani oli lähes "tuulilasikuorma"). Mikäli oikein muistan, hän sai jostain lopultakin pienempää rahaa ja tuli lopulta maksamaankin.
Mutta se jos oltaisiin oltu vaikkapa Pasilan aseman edustalla, niin homma olisi ollut toinen, sillä siellä on mahdollisuus vaihtaa isoja rahoja pienemmäksi ja pääsääntöisesti en ota sellaista rahaa vastaan. Tämänkin asian yritän toteuttaa ja neuvoa matkustajaa niin, että hän ymmärtää asian loukkaantumatta.
Täytyy kyllä todeta Helsingin alueen bussimatkustajien olevan sen verran valistunutta nykyään, että viiskymppisellä yritetään maksaa todella harvoin. Jonkinverran kysellään myös korttimaksamista (luotto- ja maksukortit) ja niissä tilanteissa asiakas on usein selvästi harmistunut, kun käy ilmi, ettei niillä voi maksaa, eikä käteistä rahaakaan löydy.
On vielä pari asiakasryhmää, joita kohtaan olen melkoisen joustava ja ymmärtäväinen: vanhukset ja lapset. Minulla ei ole sydäntä jättää lasta pysäkille jonkin lippuasian vuoksi. Myöskin vanhuksia pitää bussinkuljettajankin ajatella ja auttaa suurella sydämellä ja yleensä onkin, että he ovat niitä kaikkein tunnollisimpia maksajia. Mutta kun heidän korkea tahtoo monesti tehdä tepposiaan.
Pätkääkään bussien rahastusjärjestelmistä tietämättä tuli mieleen vain sellainen seikka, että napsahtaisiko tuosta nyt kuskin korvattavaksi muuta kuin se osuus, joka tällä väärällä viiskymppisellä on maksettu. Jos kerran setelikin voidaan jäljittää tiettyyn kuskiin, niin ei kai se mikään ylivoimainen tehtävä ole kaivaa järjestelmistä myös sitä minkä hintainen reissu sillä ollaan maksettu. Jolloin siis bussifirman tappio olisi vain tämä ostettu matka, joka voitaisiin tämän viiskymppisen sijasta kyniä kuskilta.
Onhan siinä tietysti se ongelma, että jos niitä viiskymmpisiä on kertynyt useita, niin niiden kohdistaminen tiettyihin ostotapahtumiin on mahdotonta. Tässähän voitaisiin mennä sitten ihan bussifirmasta riipuen joko worst - tai best skenaarion (kuskin kannalta) mukaan. Joka tapauksessa tuo korvattava summa todennäköisesti olisi lähempänä juurikin kertalipun hintaa kuin 50 euroa. Vai kuinka todennäköistä on että väärällä setelillä maksetaan esim. isomman porukan matka?
Josta päästäänkin aasinsillalla seuraavaan. Minkälainen ohjeistus on siitä kuinka monta matkustajaa pitää maksaa sisään että viiskymppinen on käypää valuuttaa, kaksi ei taida ihan vielä riittää?
Lyhyesti HSL-liikenteestä:
"Kun ostat lipun kuljettajalta, varaa sitä varten sopivaa rahaa, mieluiten tasaraha. Kuljettajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan 20 euroa suurempaa seteliä."
Niinpä minullakaan ei ole ollut kaksikymppisiä suurempia seteleitä tilitettävänä nykyisen työsuhteeni aikana. Nykyäänhän kuljettajatilitykset hoidetaan automaateilla, jotka kyllä ottavat myös isompia seteleitä vastaan, mutta erään liikennöitsijän tilityspisteen luukkulla (ennen noita automaatteja) luki, ettei suurempia kuin 50 euron seteleitä oteta vastaan tilityksessä.
Muiden liikennöitsijöiden tai liikennealueiden käytännöistä en tiedä.
