Vaikka tuore kuljettajarahastusraportti päätyy hyvään lopputulokseen, niin koko raportin tilkkutäkkimäinen lähtökohta on hölmö. Vähän sama kuin jos housunpolvessa on läpimitaltaan 5 cm reikä, ja siihen tarjoaisi ratkaisuksi 3 cm läpimitallista paikkaa evästyksellä että saahan sillä osan paikattua.
Kuljettajarahastuksen poisto itsessään, ilman muita toimenpiteitä, vaikuttanee rv-liikenteeseen korkeintaan marginaalisesti. Se on, tai sen pitäisi olla, ehdottomasti osa suurempaa toimenpiteistöä. Ei ole järkevää pistää resursseja siihen, että tehdään 70 sivun mittainen raportti, jonka lopputulos noin vähän kärjistettynä on, että rv-liikenne nopeutuu 1% ja tuo säästäisi 1% liikennöintikuluissa, mutta automaatit maksavat enemmän.
Asia on ehdottomasti nähtävä seuraavanlaisen myönteisen noidankehän osana:
Kun kuljettajarahastus poistetaan ja kalusto yhdenmukaistetaan (vähintään yksi matala sisäänkänyti joka vaunussa), pysäkkiaikojen hajonta pienenee olennaisesti. Kun pysäkkiaikojen hajonta pienenee, voidaan liikennevaloetuuksia tehostaa merkittävästi. Tämä ei koske ainoastaan sellaisia valoja, jotka ovat heti pysäkin yhteydessä, vaan vaikutus heijastuu seuraaviinkin risteyksiin. Mitä tarkemmin vaunun kulkua voidaan ennustaa ja mitä vakioidumpaa tuo kulku on, sitä tehokkaammat etuudet ja sitä korkeampi matkanopeus.
Toisin sanoen on niin, että kuljettajarahastus on yksinkertaisesti pakko lopettaa, jotta liikenteen merkittävä nopeuttaminen valoetuuksia tehostamalla on ylipäätään mahdollista.
Tuon kaiken perustelemiseksi ei tarvita 70-sivuista raporttia, vaan puolen sivun esityslistateksti.
Vieläpä paikassa, jossa on lippuautomaatti eikä ole pitkä matka Rautatieaseman automaateille.
Kuka sitä automaattia löytää jostain kaukaa talon takaa ja katoksen alta? Metroasemien ja Lasipalatsin pysäkin automaatteja lukuunottamatta lippuautomaatien sijoituspaikat ovat ihan outoja. Veikkaan, että sijoitusperusteena on ollut se, minne saadaan sähkö helpoiten tai missä ilkivaltaa olisi vähiten eikä suinkaan se, missä matkustajan olisi mukavinta ja helpointa automaattia käyttää.
Messukeskuksen automaatti on jonkun pyörärampin alla piilossa paikassa, jonne kukaan ei takuulla mene edes vahingossa. Elielin automaatin ja 15A:n pysäkin välissä on talo. Kuka 15A:n matkustaja menee huvikseen palloilemaan jonnekin kapakkarakennuksen taakse, jos siellä vaikka sattuisi olemaan lippuautomaatti?
Jos halutaan, että automaatteja käytetään, niiden pitää olla pysäkillä, pysäkkitolpan vieressä.
Voisi olla niin kuin Lontoossa, että keskustan alueella tai paikoissa missä liput on mahdollista ostaa ennakkoon, ei olisi kuljettajalipunmyyntiä.
Tuo on liian monimutkaista. Joko kuljettaja myy lippuja tai sitten ei. Eihän kaikki bussinkuljettajat edes muista, millä pysäkeillä niiden pitäisi pysähtyä, miten ne voisi muistaa, missä ne saa myydä lippuja ja missä ei? Saatikka sitten matkustajaparka, jonka pitäisi ruveta opettelemaan jotain listaa lipunmyyntipysäkeistä ja lipunmyynnittömistä pysäkeistä.
Lisäksi kannatan sitä, että matkakortilla voi ostaa matkoja "velaksi" vaikka 3 euroon saakka - Takaisinmaksu suoriutuisi latauksen yhteydessä -arvolipuista vähentyisi velka ladattavasta summasta ja aikalipussa pitäisi maksaa velka pois ostetun ajan lisäksi. Jos velkaa ei maksaisi, se ei johtaisi toimenpiteisiin mutta matkakorttia ei toki voi käyttää jos siihen ei lataa lisää aikaa/arvoa. Ja uusi kortti maksaa enemmän.
Tämä on käytäntö esim. Bay Arean uudella Clipper-kortilla.
Lisäksi tuohon I-Tuovisen havaintoon 15A-linjan lipunostajista; mun mielestä ei olisi matkustajalta liikaa vaadittu tasarahan varaaminen. Itse kun matkustelen busseilla tai ratikoilla, matkustan kertalipuilla ja aina koitan ottaa tasasumman valmiiksi. Havaintojeni mukaan moni muukin tekee niin, mutta ei tosiaan kaikki. Aikaa palaa ihan turhaan.
Kyllä se on liikaa vaadittu. Niistä 15A:n matkustajista, jotka Elielillä ostaa kertalipun, ei kukaan ole helsinkiläinen. Jos olisi, kertalippu olisi ostettu jo kotipysäkillä tai matka maksettaisiin matkakortilla. Ei-helsinkiläiseltä ei voi olettaa, että hän tietäisi, mitä kertalippu maksaa. Minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä maksaa kertalippu Tallinnassa, Tampereella, Tukholmassa tai ylipäätään missään muuallakaan, eikä ole kohtuullista olettaa, että tuollainen pikkujuttu otetaan selville ennen matkaa. Kyllä se selviää sitten, kun automaatti tai kuljettaja pyytää rahaa.
Jenkeissä on tavanomaista, että bussissa voi maksaa kertamatkan kolikoilla (joskus myös $1 setelillä), mutta vain tasarahalla. Ekstraakin saa tietysti maksaa, jos tasarahaa ei ole. Kokemukseni useastakin kaupungista on, ettei tuo todellakaan jouduta matkantekoa, sillä kertamaksun maksajia on suhteellisesti valtava osa kaikista matkustajista. Harvoin systeemi kuitenkaan aiheuttaa hankaluuksia, sillä kertamaksun suuruus tiedetään ja maksajalla on raha valmiina bussiin noustessa.
Minusta näistä kaikista ehdotuksista paistaa läpi se, että ne ovat sellaisten matkustajien tekemiä, jotka itse käyttävät joukkoliikennettä säännöllisesti ja tottuneesti. Mutta kun kertalippulaisten kanssa haaste on juuri päinvastainen: täytyy kyetä palvelemaan niitä, jotka käyttävät joukkoliikennettä satunnaisesti tai ehkäpä vain jokusen yksittäisen kerran elämässään. Silloin ei voi tehdä matkustajan kykenemisestä ja oivaltamisesta samantyyppisiä oletuksia kuin voidaan tehdä vaikkapa kausilippulaisesta. Kun vielä suht iso osa lipputuloista saadaan kalliista kertalipuista, on kertalippujen myynti nähtävä asiakaspalvelutapahtumana, joka on tehtävä mahdollisimman vaivattomaksi ja helpoksi. Silloin se käytännössä tarkoittaa lipun ostamista joko kuljettajalta tai selkeästä, käyttöliittymältään yksinkertaisesta automaatista (jollainen nykyinen ns. monilippuautomaatti ei todellakaan ole).
