Ei ole kerta eikä kaksi kun olen sydän kurkussa seissyt Munkkiniemen aukion bussipysäkillä odottamassa bussia, joka kulkee noin kerran tunnissa. (Ei toki tasan kerran tunnissa, sellainen aikataulu olisi aivan liian helppo muistaa.) Siinä sitten seistään valkoisen Expressbus-muurin takana miettimässä, josko se 213 viitsii pysähtyä vai ei. Aikamoinen akrobaatti saa olla, että sieltä bussimuurin takaa onnistuu näyttämään pysähtymismerkkiä. Jotkut kuljettajat jäävät sinne jonon perään kuikuilemaan, jotkut vaan posottavat ohi. Matkustajan etu ei ole se, että bussin pysähtyminen on kiinni kuljettajan viitseliäisyydestä tai siitä, sattuuko pysäkillä olemaan muita busseja samaan aikaan.
Propsit tuolle 22:n kuskille siitä, että selvitti asian puhumalla kuntoon. Vaikka pysäkille jätetyn matkustajan käytös oli asiatonta, luulen, että ko. kuski taitaa seuraavalla kerralla katsoa hiukan huolellisemmin sinne pysäkille ennen kuin ajaa ohi. Loppu hyvin, kaikki hyvin?