Vs: Putkinäköä
Vaan entäs sitten, kun samalla lisätään myös palvelutasoa?
Silloin pitäisi tietää, mitä mikäkin oikeasti vaikuttaa. Sitä ei kerro ennusteprosessi, joka ei ole todellisuus vaan hyvin yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta.
Viittaamani Hass-Klaun teos on ainoa tuntemani tutkimus, jossa on systemaattisesti ja tieteellisesti pätevästi jäljitetty todellisia palvelutasovaikutuksia sen perusteella, miten ihmiset todellisessa tilanteessa toimivat (revealed preference). Eli on tutkittu, ”mitä teit kun”. Muut tutkimukset ovat stated preference -tutkimuksia eli tyyliin: ”mitä tekisit jos”.
Esim. tuo Jotu-ohjelmassa julkaistu raportti on sitä mieltä, että vaihtoaika (joka sisältää sekä vaihtoon kuuluvan kävelyn että odottamisen) ei ole merkittävimpien palvelutasoon vaikuttavien tekijöiden joukossa.
Ilmankos vuorovälien sovittamisella ei olekaan mitään väliä. Vaan miksi sitten metrolla pitäisi ajaa 2 min vuoroväliä, joka lyhentää odotusaikaa?
Vastaan itse: Siksi, että ainoa merkittävä palvelutasoasia on matka-aika, ja yksinkertaisen matematiikan mukaan vuorovälin lyhentäminen lyhentää aina matka-aikaa. Vaihtaminen ylipäätään taas vaikuttaa siten, että siihen kuluu aikaa ja matka-aika pitenee ja palvelutaso siis huononee.
Asiallisesti katsottuna tuo raporttikin toteaa, että palvelutasoon vaikuttaa useita laadullisia tekijöitä, joita ei oteta arvioinneissa huomioon eikä niitä osata arvottaa. Yhtenä syynä se, että palvelutasoa on mitattu vain aikana, eikä kaikkia palvelutasoon ja ihmisen valintaan liittyviä asioita voi mitata aikana - tai rahana.
Väite metron korkeasta palvelutasosta perustuu väitteeseen siitä, että palvelutasoa ovat vain vuoroväli ja matkanopeus. Esimerkiksi se, että metro kulkee tasaisemmin kuin bussi ei suoranaisesti merkitse mitään. Käytetyssä ennustejärjestelmässä kyllä bussilla ja metrolla on eri valintatodennäköisyysarvo, mutta toisaalta bussilla ja raitiovaunulla on sama, joten raide- ja kumipyörien eroa ei ole edes pyritty esittämään.
Liityntäliikennejärjestelmän esittämiselle on tietenkin eduksi, ettei oteta huomioon niitä palvelutasotekijöitä, joita liityntäliikenteessä on ja jotka heikentävät palvelutasoa ja vähentävät joukkoliikenteen käyttöä.
Antero