Keskustelu alkoi nyt käsitellä raskasta raideliikennettä eikä raitioteitä jotka ovat eri asia. Matalalattiaraitiovaunulla ei ole mitään tekemistä matalalattiajunan kanssa. Norjassa ja Ruotsissa junanvaunut ovat suurin piirten yhtä leveät kuin Suomesssa niiden vaunujen osalta jotka eivät liiku keski-Euroopassa. Ruotsalaiset sähkö- ja dieselveturit rakannettiin kapeammiksi vientimahdollisuuksia varten.
Voidaan palata kaupunkiraideliikenteen ja siitä vielä raitioteiden pariin.
Suomessa on raideleveydestä tehty itseään suurempi asia, koska se on palvellut muutamien tahojen ideologisia päämääriä. Tekniikan kannalta nämä puheet ovat höpöhöpöä, mutta uppoavat hyvin maallikkoihin, joita ovat myös poliittiset päättäjät.
Muutama esimerkki asiasta. Japanissa rautateiden raideleveys on 1067 mm. Japaniin ostettiin rautateiden alkuaikoina kalustoa, joka oli tehty 1435 mm:lle. Pyöräkerrat vaihdettiin 1067 mm:iin ja se oli siinä. Tallinnassa on raitiotien raideleveys 1067 mm. Sinne on ostettu viime vuosina runsaasti käytettyjä raitiovaunuja Saksasta 1435 mm:n järjestelmistä. Vaunuihin on vaihdettu telit, jotka ovat samanlaisista vanhoista ja romutetuista tallinnalaisista Tatran vaunuista. Neuvostoliitto sai sotasaaliiksi runsaasti höyryvetureita Saksasta. Näihin vetureihin valettiin ja vaihdettiin uusia vetopyöriä alkuperäisille akseleille, kun veturit muutettiin 1524 mm:n raideleveydelle. Neuvostoliitossa nämä veturit olivat käytössä vuosia sen jälkeen, kun Saksa oli hävittänyt omansa. Suomessa oli kaksi höyryveturisarjaa (Hv1 ja Hv2), jotka olivat muuten identtisiä, mutta toinen niistä oli tehty kavennetulle aluskehykselle, jotta siihen olisi voitu vaihtaa 1435 mm:n pyöräkerrat. Suomessa oli myös kaksi höyryveturisarjaa (Hr2 ja Hr3), jotka ostettiin Ruotsista ja muutettiin 1524 mm:n raideleveydelle.
Raitioteiden kohdalla on ollut koko niiden elinajan niin, että valmistajat ovat tehneet samoja vaunuja kaikille asiakkaille. Raideleveys on ollut suunnilleen yhtä vaikea asia kuin pintamaalin väri, joka myös kysytään asiakkaalta ja tehdään asiakkaan tahdon mukaan. Stadin Ratikat ajaa yli 100-vuotiaalla pikkuruotsalaisella. Samanlaisia ja yhtä vanhoja vaunuja on ajossa Göteborgissa ja Norrköpingissä, kummassakin kaupungissa vaan 1435 mm:n raideleveydellä.
Raideleveyksillä on historiansa, mutta muuten millimetrien määrä ei ratkaise juuri mitään. Kapearaiteisia rautateitä tehtiin aikanaan siksi, että oli halvempaa tehdä kapeampi ratapenger kuin leveä. Erilaisia raideleveyksiä tehtiin poliittisista, sotilasstrategisista ja kilpailullisista syistä. Venäjän tsaari halusi suuremman rautatien kuin mitä oli Euroopassa, siksi viisi jalkaa eli 1524 mm. Monissa maissa rautatieyhtiöt tekivät toisistaan poikkeavia raideleveyksiä, jotta kilpailija ei voi tulla millään verukkeella vaatimaan pääsyä omalle radalle. Suomi olisi halunnut tehdä rautateistä kapearaiteisen, jotta venäläiset eivät pääse sotajunillaan Suomeen. Kun tsaari kielsi, asia hoidettiin tavalla, jota tsaari ei ymmärtänyt: tekemällä vaunut kapeammiksi kuin Venäjällä.
Eikä tätä vaunun leveyttä taideta ymmärtää edelleenkään. On vähän raitioteitä, joilla vaunun leveys on 2650 ja raideleveys vähemmän kuin 1435. En tiedä Euroopasta kuin Trondheimin. 1000+2500 löytyykin sitten useampia. Mutta yksi maailman tehokkaimmista – kaikilla mittareilla – metro- ja paikallisjunajärjestelmistä on Tokiossa. Kolmea linjaa lukuunottamatta raideleveys on 1067 mm. Junien nopeus on 110 km/h. Yleinen kokoonpano 8 vaunua, runsaasti ajetaan myös 10 vaunun junia, pituus 200 metriä. Vaunujen leveys on 2850 mm.
Kokemuksesta voin vakuuttaa, että kulku on Tokion kapearaiteisella parempaa kuin HKL:n leveäraiteisella ja hitaammalla metrolla.
Tokion junat ovat korkealattiaisia. Mutta matalalattiaraitiovaunujen ongelmat ovat määrällisesti eniten 1435 mm:n vaunuissa, koska niitä on tehty eniten. Raideleveys ei siis pelasta, koska ongelmien syyt eivät ole raideleveydessä vaan vaunujen ja telien rakenteissa.
Antero