Juttu päivän Hesarissa:
Kruunuvuorensilta nostaisi Helsingin joukkoliikennelipun hintaa kympillä
Jutussa kovasti ollaan jakamassa siltayhteyden kustannuksia HSL:n matkustajille ja veronmaksajille. Sanaakaan ei puhuta rakennusoikeuksista saatavista tuloista. Mistähän päin Hesarin toimituksessa tulee... ja miltä tämä lehtijuttu näyttäisi, jos oltaisiin rakentamassa metroa?
Mistähän tuulee, sitä ihmettelin minäkin. Objektiivisesti katsottuna ei välttämättä mistään. Toimituksessa on vain keksitty pohtia, että jos on vähän rahaa, paljonko tarttisi nostaa lippujen hintoja, että saataisiin tarpeeksi rahaa kerätyksi.
Mutta voi asian nähdä toisinkin. KSV:n virkamies totesi taannoin muistaakseni Facebookissa, että Kruunuvuorenrannan rakennusoikeudet olisi pääosin jo myyty. Siis jo nyt, ilman siltaa, ja siten varmaankin alehintaan siihen nähden, että tontit ovat 15 minuutin päässä Aleksanterinkadusta. Toisaalta silloin, kun Kruunuvuorenrannasta ja ratikkasillasta sen liikenneyhteytenä päätettiin, rakennusliikkeen edustaja totesi minulle, ettei alue kiinnosta rakentajia, jos ratikkasiltaa ei tule. Hyvin ymmärrettävää, sillä rakentamiskustannukset ovat samat, mutta myyntihinta aivan toinen sillan kanssa kuin ilman.
Rakennusliikkeiden kannalta on eduksi, että kaavoitus ja tontinluovutukset etenevät, mutta siltahanke on jumissa. Sillä tässä tilanteessa tonttisopimukset tehdään halvalla. Mutta sitten, kun tontit on kaupattu, on tärkeätä saada siltahanke liikkeelle. Sillan pitää olla vähintään tekeillä silloin, kun asuntoja ja liiketiloja ryhdytään myymään. Ja jotta ajoitus onnistuu, nyt on aika alkaa hellittää sillan vastustamisesta. Mutta uskottavuuden vuoksi on tietenkin luovittava taidokkaasti siten, ettei nyt ihan suoraan kumota kaikkea sitä, millä siltaa tähän asti on jarrutettu.
Salaliittoteoria? No jos niin haluaa nähdä. Mutta onhan kaikki voinut tapahtua ilman salaliittosuunnitelmaakin. Kun yksi asukasaktivisti, muutama poliitikko ja joku niiden hyvä kaveri mesovat siltaa vastaan kukin oman etunsa vuoksi, rakennusliikkeille riittää olla tekemättä mitään. Niitähän alkaa asia kiinnostaa vasta sitten, kun kaavoitus etenee siihen pisteeseen, että silta pitäisi jo
2008 tehdyn valtuustopäätöksen mukaan tehdä. Ja onhan HS seurannut Kruunuvuorenrantaa ja sen toinen toistaan ihmeellisempiä suunnitelmia ratikan pään menoksi. Joten ei ole kovin omituista, jos toimitus nyt keksii tällaisen rahoitusidean.
Merkittävintä minusta jutussa on se, mitä juttu kertoo vallitsevista asenteista. Joukkoliikenne on ylimääräinen erikoisasia, jolle on keksittävä erikoisrahoitus. Autoilun tunnelit, sillat, eritasoliittymät ja parkkiluolat ovat itsestäänselvyys, joiden mielettömiä kustannuksia ei tarvitse perustella ja ne voidaan aina rahoittaa verotuloista. Asiaa on juuri pohtinut
Teemu Pyyluoma blogissaan.
Tässä alkaa näkyä käytännössä se, mihin Länsimetro Oy -kuvio on johtanut ja johtaa. Yhtiömuotoinen ja liian kallis eli Espoon maksukyvyn ylittävä hanke saa joukkoliikenteen näyttämään kalliilta ja ohjaa joukkoliikenteen infrakustannukset erilleen liikennejärjestelmän kokonaisuudesta. Kun joukkoliikenteeseen on pääsylippu mutta autolla pääsee kadulle ilman maksua, on olemassa keino periä metron suuria kustannuksia niiltä, jotka metroa käyttävät. Samalla tavalla olisi perusteltua, että naapurikunnan autoilijat maksaisivat myös katujen käytöstä kaupunginrajan toisella puolella. Mutta kun ei ole sitä autolippua, jonka hintaan katukulut ositettaisiin.
Samalla tavalla muuten vääristyy kustannusmielikuva joukkoliikenteen sisällä. Jos kerran raideliikenteen väyläkulut ositetaan kuntarajojen yli käytön perusteella, miksi jätetään osittamatta bussiliikenteen väyläkulut? Eivät bussikaistat, pysäkit, reittikadun raskaampi katurakenne ja kasvaneet ylläpitokulut ilmaisia ole. Mutta ne nyt vain on niin helppo piilottaa autoilun loputtomien kulujen sekaan ja unohtaa järjestelmävertailuissa.
Antero