Liikennelupajärjestelmä remonttiin

Mikko Laaksonen · 5 Lokakuu 2009

EU:n palvelusopimusasetus ja joukkoliikennelakiehdotus sallivat tulevaisuudessa käyttöoikeussopimus (konsessio) - mallin, joka muistuttaa liikennelupaa siten, että liikennöitsijällä on yksinoikeus tietyn alueen liikenteeseen ja liikennöitsijä suunnittelee reitit ja aikataulut. Liikenöitsijä pitää lipputulot. Viranomainen määrittelee vähimmäispalvelutason ja maksaa tarvittavan tuen. Käyttöoikeussopimukset kilpailutetaan.

Oma mielipiteeni on, että tällaiset sopimukset mahdollistaisivat niin haluttaessa useiden liikennelupamallin hyvien puolien säilyttämisen erityisesti sellaisilla alueilla, joilla tavoitteena on nykyisenkaltaisen palvelutason säilyttäminen ja pieni parantaminen. Suureen riskinottoon joukkoliikenteen matkamäärän kasvattamiseksi ne eivät sovellu.

LateZ · 6 Lokakuu 2009

Nähdäkseni pienten kaupunkien ja ympäröivän maaseudun liikenteessä ostoliikenteeseen siirtyminen voisi tuoda ehkäpä eniten positiivisia vaikutuksia. Monin paikoin liikenneluvin ajettavan liikenteen osuus on kutistunut erittäin pieneksi. Sen sijaan ajossa on kuntien ostoliikennettä koululaislinjoilla, läänin ostoliikennettä, tilausajona ajettavia koulukyytejä sekä erilaista palveluliikennettä. Liikenteessä on suuri määrä kalustoa, joka on usein tehottomassa käytössä. Yhteiskunnalle liikenteestä aiheutuvat kustannukset ovat monen mutkan takana. Lääni maksaa, kunta maksaa, ostoliikenne- ja linjalupavuoroille maksetaan lipputukia.

Oikea lähtökohta olisi ottaa koulukyytiaikaan tarvittava minimikalusto lähtökohdaksi. Nykyisten kuljetusrajojen lisäksi pitäisi ottaa huomioon alle 5 km:n koulukyytirajan alittavat oppilaat, joille pitäisi tarjota mahdollisuus edulliseen hintaan osallistua koulukyyteihin. Samoin lukiolaisten ja ammattikoululaisten kyytitarpeita pitäisi ottaa enemmän huomioon, koska koululaiskuljetuksia laajentamalla ne voitaisiin täyttää kohtuullisen alhaisin kustannuksin.

Paikallinen liikenne pitäisi suunnitella paikalliseen tarpeeseen. Tämän edellytyksenä on koko kaupunkiseudun kaikkien yhteiskunnan kuljetustarpeitten selvittäminen ja niiden toteuttaminen joustavimmalla ja tehokkaimmalla tavalla joukkoliikenneautoilla tai takseilla. Suurimmat hyödyt jäävät saavuttamatta, mikäli suunnittelu tehdään liian korkealla tasolla eikä paikallisiin tarpeisiin pystytä vastaamaan.

Kilpailutus pitää toteuttaa pieninä paketteina aidon kilpailun aikaansaamiseksi. Eri puolilla maata on paljon erikokoisilla autoilla liikennöiviä tilausajoyrityksiä linjaliikennettä harjoittavien lisäksi. Myös taksit sopivat moneen ajoon. Pieni yritys on usein kiinnostunut ostoliikenteen tuomasta säännöllisestä tulosta. Valmiutta tarjota kovin montaa tai kovin isoa kohdetta ei silti välttämättä ole. Parempi on ostaa auton tai parin liikenne kerrallaan sen sijaan, että ajot kilpailutettaisiin linjoittain.

Pikkubussilla tai taksilla voisi vaikkapa ajaa varhain aamulla hiljaista, mutta tarpeellista paikallisreittiä, 7:30-9:00 jonkin ala-asteen koulukyytejä, aamupäivästä ateriakuljetuksia vanhuksille, alkuiltapäivästä ala-asteen koulukyytejä, 16:00 päivän viimeinen vakiovuoro läheiseen pikkukylään, jotta neljään asti koulussa olleet keskiasteen oppilaat pääsevät kotiin ja iltakuudesta kymmeneen kaupungin paikallisliikenteen hiljaista linjaa. Viikonloppuna sama auto voisi ajaa paikallisliikennettä. Isojen autojen tehtäväksi jäisi ajaa silloin, kun matkustajia on riittävästi.

Puhdas ostoliikenne lienee ainoa malli, jolla tähän päästään.

Ilmari Syrjälä · 22 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Miska sanoi:
Se, että liikenneluvat eivät vastaa liikenteen käytännön toteutusta, on melko yleistä. Esimerkiksi Turku - Tampere ja Tampere - Jyväskylä -pikavuorot voivat olla eri luvassa, vaikka käytännössä matka jatkuukin samalla autolla ja vuoro aikatauluunkin on merkitty suorana. Toisaalta joissain tapauksissa luvassa suoraksi merkitty vuoro onkin todellisuudessa vaihdollinen.

Mitenkäs yleistä tommoinen kikkailu oikein on? Ja valvooko lupien noudattamista kukaan?

Noita matkustajien otto- ja jättörajoituksia on joskus perusteltu sillä, ettei samalla tiellä (matkustajan kannalta ehkä sopivampaan aikaan) kulkeva kaukoliikennevuoro söisi paikallisemmalta liikenteeltä matkustajia.

Onko todellisuudessa vain kyseessä suojakartellien rakentaminen sopivasti voiteleville liikennöitsijöille? (Pitäisiköhän tutkia, kenen rahtina mikäkin lautakuorma on kulkenut?

Onpa todella "itsekannattavaa" liikennettä! Ei ole kovin rehellistä yritystoimintaa, jos luvilla on merkitystä vain silloin, kun firmaa itseään sattuu huvittamaan.

Piiloutuvatko Linja-autoliitto ja lupaviranomaiset pensaaseen ja leikkivät tietämätöntä? Vuosikymmeniä jatkunut lupajärjestelmän puoltaminen joutuu outoon valoon, jos Miskan väite pitää paikkansa.

tkp · 23 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Ilmari Syrjälä sanoi:
Piiloutuvatko Linja-autoliitto ja lupaviranomaiset pensaaseen ja leikkivät tietämätöntä? Vuosikymmeniä jatkunut lupajärjestelmän puoltaminen joutuu outoon valoon, jos Miskan väite pitää paikkansa.

Miska sanoi:

Esimerkiksi Turku - Tampere ja Tampere - Jyväskylä -pikavuorot voivat olla eri luvassa, vaikka käytännössä matka jatkuukin samalla autolla ja vuoro aikatauluunkin on merkitty suorana. Toisaalta joissain tapauksissa luvassa suoraksi merkitty vuoro onkin todellisuudessa vaihdollinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Mikähän tuossa Miskan väitteessä on sellaista minkä takia pitäisi piiloutua pensaaseen? Jos Turusta Jyväskylään ajettava vuoro ajetaan samalla autolla päästä päähän, vaikkain eri luvalla, niin eikö se ole vain hyvää palvelua? Vai pitäisikö Tampereella käskeä purkulaiturissa kaikki ulos autosta ja sanoa jatkaville matkustajille että kävelkää tuohon 10 metrin päähän laituriin kuusi että jatketaan sieltä eri luvalla? ja Mutuna sanoisin että liikennelupa itsessään ei vaadi että koko matka pitäisi ajaa samalla autolla. Viisaammat saa toki korjata jos olen väärässä.

Jussi · 23 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

tkp sanoi:
Mikähän tuossa Miskan väitteessä on sellaista minkä takia pitäisi piiloutua pensaaseen? Jos Turusta Jyväskylään ajettava vuoro ajetaan samalla autolla päästä päähän, vaikkain eri luvalla, niin eikö se ole vain hyvää palvelua? Vai pitäisikö Tampereella käskeä purkulaiturissa kaikki ulos autosta ja sanoa jatkaville matkustajille että kävelkää tuohon 10 metrin päähän laituriin kuusi että jatketaan sieltä eri luvalla? ja Mutuna sanoisin että liikennelupa itsessään ei vaadi että koko matka pitäisi ajaa samalla autolla. Viisaammat saa toki korjata jos olen väärässä.

Ja toki täytyy myös muistaa, että yksikään matkustaja ei matkusta liikenneluvalla, vaan linja-autolla. Matkustajan kannalta on siis ihan sama vaikka joka pysäkkivälille olisi oma lupansa.

LateZ · 23 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Jollain tapaa ongelmallisinta on se, että sinänsä kannattavia pitkiä linjoja jaetaan usealle luvalle tukien toivossa. Sittenpä linjan latvat voidaan ilmoittaa kannattamattomiksi. Jos joku ne intoutuu ostamaan, ainoastaan entinen liikennöitsijä voi tarjota ne mielekkäästi ja sopuhintaan. Eräissä tapauksissa uusi liikennöitsijä on voittanut noita latvoja edullisella tarjouksella, muttei ole ollut kiinnostunut mistään yhteistyöstä vanhan liikennöitsijän kanssa. Tuloksena on se, että yhteys on säilynyt periaatteessa, mutta mitään sopimusta suorista lipuista ei ole ollut. Myöhästymistapauksissa ei aina ole odotettu eikä yhteys ole selvinnyt oikein mistään tietolähteestä. Välillä tämä toki on järkevää. Jos vaikkapa kaukovuoro jatkaa sivun paikallisliikenteessä, on ihan hyvä mahdollistaa paikallisliikenteen kehittäminen ja muuttaminen sillä, että suora vuoro on vain lisäpalvelu eikä yritys ole sidottu siihen.

Toinen ostoliikennevedätyksen muoto on ilmoittaa meno- tai paluuvuoro kannattamattomaksi. Jos se sattuu olemaan jossain määrin käytetty vuoro, useimmiten sen kilpailutetaan. Yllättäen liikennöitsijä, jolla on sopiva paluusivu luvilla, voittaa lähes aina.

Tällainen kikkailu on ollut arkipäiväistä ja varsin läpinäkyvää. Silti Lääninhallitukset eivät ole yleensä tehneet mitään sen estämiseksi. Mikään laki ei pakota ostamaan vanhaa vuoroa sennäköisenä kuin se on ennen ollut ja sopivilla aikataulumuutoksilla ja ostoilla kilpailukohde olisi saatu sellaiseksi, että kaikilla tarjoajilla olisi samat lähtökohdat ja aitoa kilpailua syntyisi.

Ilmari Syrjälä · 23 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Ongelmana on toisaalta juuri tuo kikkailu tukien toivossa, toisaalta muu pätkälupien yhdistelyn aiheuttama kilpailun vääristäminen. Luvanvaraisessa toiminnassa pitäisi toimia avoimesti. Sitä paitsi matkustaja maksaa niitä tukirahojakin veroissaan.

Kun ne pätkäluvat ovat jollakin liikennöitsijällä, niin toinen liikennöitsijä ei välttämättä saakaan anomaansa lupaa, vaikka ilmoittaisi rehellisesti ajavansa koko pitkän linjan yhtä mittaa. Tuolle rehelliselle liikennöitsijälle saatetaan iskeä joillekin osuuksille rajoituksia matkustajien ottamiseen ja jättämiseen. Tai lupaa ei ehkä myönnetä lainkaan.

Liikennelupa ei ole mikään myönnytys, että aja jos huvittaa ja miten huvittaa. Suomessa linjalupiin on liittynyt myös velvoite ajaa luvan mukaiset vuorot. Muutenhan matkustaja ei voisi enää luottaa muuhun kuin omaan yksityisautoonsa.

Admiral Observer · 23 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Ilmari Syrjälä sanoi:
Ongelmana on toisaalta juuri tuo kikkailu tukien toivossa, toisaalta muu pätkälupien yhdistelyn aiheuttama kilpailun vääristäminen. Luvanvaraisessa toiminnassa pitäisi toimia avoimesti. Sitä paitsi matkustaja maksaa niitä tukirahojakin veroissaan.

Ei luvilla kilkkailla ”tukien toivossa”. Kun jokin osa linjaa ei vain enää kannata, sitä yleensä tarjotaan ostettavaksi eli tuettavaksi liikenteeksi. Jos sitä ei osteta, se supistetaan. Supistamisanomuksen/ostettavaksi liikenteeksi tarjoamisen yhteydessä lupaviranomaiselle on toimitettava matkustusprofiilia ynnä kannattavuuslaskentaa. Mikäli nämä osoittavat liikenteen kannattavaksi, ei sitä osteta. Eikä liikennöitsijä edes välttämättä saa lupaa supistaa kyseistä liikennettä (esimerkiksi M-P 15.15 Tampere-Kauhajoki oli Veolialla tarkoitus supistaa Mouhijärvelle, Laviaan asti joutuvat toistaiseksi ajamaan).

Ilmari Syrjälä sanoi:
Kun ne pätkäluvat ovat jollakin liikennöitsijällä, niin toinen liikennöitsijä ei välttämättä saakaan anomaansa lupaa, vaikka ilmoittaisi rehellisesti ajavansa koko pitkän linjan yhtä mittaa. Tuolle rehelliselle liikennöitsijälle saatetaan iskeä joillekin osuuksille rajoituksia matkustajien ottamiseen ja jättämiseen. Tai lupaa ei ehkä myönnetä lainkaan.

Matkustajien otto- ja jättörajoitukset ovat lakanneet olemasta 1.1.2009 alkaen.
Mikä tekee liikennöitsijästä ”epärehellisen” jos liikennöitsijä rakentaa hallitsemistaan liikenneluvista matkustajia parhaiten palvelevia kokonaisuuksia? Jos liikennöitsijällä on lupa arkiliikenteeseen Tampereen ja jonkin lähikunnan keskustan kanssa sekä koulupäivälupa tästä kunnasta kunnan haja-asutusalueelle, niin on kai järkevää, että näistä luvista syntyy yksi vuoro, jossa Tampereelta pääsee arkisin tähän kunnan keskustaan ja kunnan koulupäivinä myös suoraan sinne haja-asutusalueelle? Vai pitäisikö nämä täysin yhdistettävät ajot ajaa kahdella autolla ja hyppyyttää asiakkaita toiseen autoon tässä naapurikunnassa?
Suurin osa luvista lienee kokonaisia linjoja, mutta erinäisten liikenteen tarpeiden muuttumisen myötä on syntynyt ”sälälupia”. Ei tähän liity mitään sen erityisempää. Suurimmalla osalla liikennöitsijöitä liikenneluvat lienevät enemmän tai vähemmän samanlaisessa tilassa. Viranomaisethan kuppaavat kaikista lupakäsittelyistä 3-numeroisen luvun rahaa, joten lupia ei ilman tarkoitusta muuteta.

Ilmari Syrjälä sanoi:
Liikennelupa ei ole mikään myönnytys, että aja jos huvittaa ja miten huvittaa. Suomessa linjalupiin on liittynyt myös velvoite ajaa luvan mukaiset vuorot. Muutenhan matkustaja ei voisi enää luottaa muuhun kuin omaan yksityisautoonsa.

Näinhän se on ollutkin. Luvassa on liikennevelvoite, joka liikennöitsijän tulee toteuttaa. Se, onko lupa kokonaisuudessaan yksi, yhtenäisenä ajettava linja/koostuuko linja yhdestä ainoasta luvasta vai onko se monen eri luvan muodostama kokonaisuus on taas täysin liikennöitsijän (loppukädessä käyttäjien eli asiakkaiden) päätettävissä. Yleisimmin tämän määrittää se, mikä on matkustajien tarve.

Jouni Seilonen · 24 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Admiral Observer sanoi:
Matkustajien otto- ja jättörajoitukset ovat lakanneet olemasta 1.1.2009 alkaen.

Täälläpäin tämä on näkynyt siinä, että Salmelan aikataulussa ei enää näy otto/jättö-rajoituksia Oulu - Ii -välillä. Toivottavasti iiläiset ovat huomanneet, että nopeaa moottoritiekyytiä on tarjolla aiempaa enemmän.

Compact · 25 Lokakuu 2009

Vs: Tampere-Pietari pikavuoro

Ilmari Syrjälä sanoi:
Liikennelupa ei ole mikään myönnytys, että aja jos huvittaa ja miten huvittaa. Suomessa linjalupiin on liittynyt myös velvoite ajaa luvan mukaiset vuorot. Muutenhan matkustaja ei voisi enää luottaa muuhun kuin omaan yksityisautoonsa.

Olenpa itse joutunut joskus tilanteeseen, että Mäkelän Liikenteen (Mänttä-Vilppula -reitillä) on linjaluvan mukainen linja-autovuoro ollut tyystin peruttu eikä mitään korviketta ollut ja ainoa ratkaisu oli sitten ottaa paniikissa pirssi omaan piikkiin, että ehdin päivän viimeiseen jatkoyhteykseen junalle. Ja myös kokemuksena eräällä toisella kerralla Mäkelän Liikenteen vastaavista linjalupavuoroista oli, että linja-auton sijasta paikalle tulikin taksi, joka vei Lalli-hinnalla määränpäähän. Olipahan tuuria, että hoksasimme matkaryhmässämme silloin, että taksin ilmestyminen pysäkin tuntumaan tarkoittaa samaa kuin Mäkelän bussi! Suhari oli ohjeistettu vain, että aja reitti läpi, ei sieltä ketään kuitenkaan tule.

Mäkelä oli hakenut ko. linjaluvalleen päättymistä, ja alun perin liikenneneuvoksen mielessä jo pelkkä "ajatus" lakkauttamisesta kai antoi oikeuden jättää luvan vielä voimassaollessa reissunpäällä olleet matkustajat nallina kalliolle.

Todennäköisesti näitä vastaavia tapauksia ajamattomista linja-autovuoroista on ollut ja on edelleenkin ympäri Suomea sekä myös, että vuoroja on ajettu ja ajetaan takseilla enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Linja-autolla matkustaminen on suuri seikkailu ja erikoisemmille reiteille kannattaa ottaa mukaan "rauhoittavia". Nykyään on onneksi kännykät ja "eniro, kuinka voin auttaa", joka kertoo korviketaksiaseman numeron.

Ilmari Syrjälä · 27 Lokakuu 2009

Lupien yhdistely ja kuljetusrajoitukset

Admiral Observer sanoi:
Ei luvilla kilkkailla ”tukien toivossa”. Kun jokin osa linjaa ei vain enää kannata, sitä yleensä tarjotaan ostettavaksi eli tuettavaksi liikenteeksi. Jos sitä ei osteta, se supistetaan.

Entäs jos jonkun toisen mielestä koko linja kannattaa? Hän ei kuitenkaan saa lupaa, kun "kikkailija" pitää hallussaan sekä luvan että loppupätkän tukiliikenteen.

Järjestelmään sisältyy sellainen perusvirhe, että menee puurot ja vellit sekaisin. Tuetun linjaosan matkustajat eivät matkusta pelkästään tuettua pätkää, vaan monesti jatkavat myös "kannattavalla" osalla. Kannattavuus perustuukin siis osittain noihin "tuettuihin" matkustajiin. Vaikka tuki maksetaankin "kannattamattomasta" matkaosuudesta, niin ilman sitä jäisi osa matkustajista pois myös "kannattavalta" osuudelta.

Rehellistä ja avointa olisi järjestelmä, jossa koko linja on ostoliikennettä.

Admiral Observer sanoi:
Matkustajien otto- ja jättörajoitukset ovat lakanneet olemasta 1.1.2009 alkaen.

Tämä on hyvä uutinen, mutta koskeeko myös ulkomaille jatkuvia linjoja? Siitähän tämä ihmettely äskettäin lähti.

Admiral Observer sanoi:
Mikä tekee liikennöitsijästä ”epärehellisen” jos liikennöitsijä rakentaa hallitsemistaan liikenneluvista matkustajia parhaiten palvelevia kokonaisuuksia?.

Ei matkustajia tietenkään pidä hyppyytellä ulos ja sisään kunnan, läänin eikä valtakunnankaan rajalla. Epärehellistä touhua on se, jos liikennöitsijä saa kuljettaa myös paikallismatkustajia kahdesta luvasta kikkailemallaan yhdistelmälinjalla (kotimaan linja rajalle jatkuu nimellisesti toisena linjana rajan yli), mutta toinen ei saisi kuljettaa valtakunnan sisäisiä matkustajia koko matkan kattavalla luvalla. Sellaistahan epäiltiin. Oliko tuo epäilys oikea vai väärä?

Admiral Observer sanoi:
Se, onko lupa kokonaisuudessaan yksi, yhtenäisenä ajettava linja/koostuuko linja yhdestä ainoasta luvasta vai onko se monen eri luvan muodostama kokonaisuus on taas täysin liikennöitsijän (loppukädessä käyttäjien eli asiakkaiden) päätettävissä. Yleisimmin tämän määrittää se, mikä on matkustajien tarve.

Kenen tarve määrittää silloin, kun kaikki kyseeseen tulevat luvat eivät olekaan samalla liikennöitsijällä? Jos lupia kerran voi yhdistellä tai katkoa mielin määrin, niin voiko niitä yhdistellä myös liikennöitsijöiden kesken ihan miten sattuu? Kumpi saa päättää, jos "kilpailevat" liikennöitsijät ovat eri mieltä? Matkustajalta tuskin kysytään.