Mannerheimintien liikenteen nopeuttaminen

...cut-and-cover on vain erittäin, erittäin vaativaa. Ja kallista....

Düsseldorfin Wehrhahn-Linien tunnelityömaahaan. Itse en valitettavasti tiedä siitä mitään, paitsi että kyseessä on nykyisen ratikkalinjan muuttaminen stadtbahn-tunneliksi. ...: http://www.duesseldorf.de/wehrhahnlinie/index.shtml

Täyden pintaliikenteen nimeen vannovilla on minusta selittämistä kun joukkoliikenteen ihmemaassa Saksassa käytetään 650m€ ratikan kaivamiseen maan alle. Tuo Düsseldorfin tunneliosuus kulkee keskustan halki ja on pituudeltaan 3,4km.

Noin ajatusleikkinä; 3,4km riittäisi Unioninkadun ja Liisankadun risteyksestä Unioninkatua pitkin Pohjois-Espalle, siitä Stokkan kulmalle (jossa tunnelista liittymä etelään), ja edelleen Manskua pohjoiseen aina Kisahallin pohjoispäätyyn. Tuollainen U-tunneli lisäisi mukavasti vauhtia ja kapasiteettia keskustan pahimpaan ruuhkapaikkaan ja nopeuttaisi Manskun liikennettä. Samalla tulisi tosin poltettua ratikkaliikenteen investointibudjetti seuraavaksi 50 vuodeksi... eli jos rahaa olisi, se kannattaisi Helsingin erikoisolosuhteissa ehkä kuitenkin käyttää muualle.
 
Mene hyvä ihminen Espooseen tai Pjongjangiin, jos haluat jalankulkijoille alikulkuja. Eivät sellaiset kuulu ihmisenkokoiseen, kunnolliseen korttelikaupunkiin, joka on olemassa kaupunkilaista varten.

Minusta Mannerheimintie, ts. 6-kaistainen suorahko bulevardi, edustaa poikkeuksellisen huonosti ihmisenkokoista, kunnollista korttelikaupunkia. Se on selvästikin enemmän raskaan liikenteen väylä kuin katu, jolla on kiva kävellä. Eihän Manskun molemmin puolin edes ole mitään korttelikaupunkia suurimmalta osin. Esimerkiksi Runeberginkatu Töölön läpi edustaa kunnollista korttelikaupunkia aivan eri tavalla - eikä sitäkään voi verrata mihinkään keskiaikaiseen kaupunkikeskustaan.

Minusta raitiovaunut kuuluvat luikertelemaan kaduille ihmisten ja muun liikenteen joukkoon nimenomaan kunnollisessa korttelikaupungissa. Silloin ne vain eivät oikein voi olla kovin nopeita. Hitaus taas ei juuri haittaa kun matkat ovat lyhyitä. Raskaasti liikennöidyillä väylillä taas sopisi käyttää muitakin rakenneratkaisuja apuna matkanopeuden kasvattamiseen ja väylän kuormituksen lievittämiseen.

Mansku Töölöntullin ja Postitalon välissä lienee jokseenkin ainoa osuus, jossa ratikan tunnelointiratkaisuilla voisi saada merkittävää kokonaisetua. Postitalon eteläpuolella alkaa korttelikeskusta, jossa ratikka kuuluu kadulle ja Töölöntullin pohjoispuolella alkaa olla tilaa kadullakin ja reitit muutenkin jakautuvat kolmeen suuntaan.
 
Täyden pintaliikenteen nimeen vannovilla on minusta selittämistä kun joukkoliikenteen ihmemaassa Saksassa käytetään 650m€ ratikan kaivamiseen maan alle. Tuo Düsseldorfin tunneliosuus kulkee keskustan halki ja on pituudeltaan 3,4km.

Ei cut-and-cover tosiaan järin halpaa ole. Vertailun vuoksi Petueltunnel Münchenissä maksoi 205 M€, 10 vuotta sitten, ja sillä rahalla saatiin n. 2x1.5 km vähintään 2-kaistaista tietunnelia ja erinäisiä liittymäjärjestelyitä.

Esimerkit osoittavat, että kaupunkien liikenneinfran parantamiseen tavataan muualla investoida ihan merkittäviä summia. Äkkiseltään Saksan suurempi väkiluku näyttäisi selittävän, miten Saksalla on moiseen varaa. Toisaalta, kun Saksassa on kymmeniä suurkaupunkeja, ei väestöä per "kallis liikenneratkaisu" kuitenkaan ole mitenkään mahdottomasti.

Voisipa olla sellaistakin mieltä, että vuosikymmenien vastahankaisuus kaikille liikenneinvestoinneille pk-seudulle johtaa siihen, että seuraavan 20-30 vuoden aikana liikennejärjestelyihin palaakin rahaa ihan merkittävästi. Kuten sanottu, en oikein usko, että Manskunkaan tilannetta merkittävästi parannetaan liikennevaloja tuunaamalla.

---------- Viestit yhdistetty klo 1:56 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:51 ----------

...Ja näin puolustitkin itse sitä pintaliikennettä ;)

"Pinta", jota tarvitaan pintaliikenteen toteuttamiseen alkaa olla vähän kortilla Helsingin keskustassa. :D

Helppohan se jonnekin Pohjanmaan lakeuksille olisi pintaliikennettä rakentaa, eikä edes maksaisi paljon.
 
Pintaa riittää kyllä. Olemassaolevilta kaduilta voidaan ottaa edullisin kustannuksin olemassaolevaa tilaa parempaan käyttöön. Politiikka ei vain rationalismia seuraa, ja puolustaa järjetöntä autoiluhuumaa.

Ainoa vaikea ongelma on se, miten politiikkaan saadaan tarvittava järki sallimaan järkevä liikennesuunnittelu. Meillä ei ole varaa olla suosimatta ripeää, massiivisia matkustajamääriä palvelevaa raitiovaunua.
 
Pintaa riittää kyllä. Olemassaolevilta kaduilta voidaan ottaa edullisin kustannuksin olemassaolevaa tilaa parempaan käyttöön. Politiikka ei vain rationalismia seuraa, ja puolustaa järjetöntä autoiluhuumaa.

Ainoa vaikea ongelma on se, miten politiikkaan saadaan tarvittava järki sallimaan järkevä liikennesuunnittelu. Meillä ei ole varaa olla suosimatta ripeää, massiivisia matkustajamääriä palvelevaa raitiovaunua.

On aika masentavaa lukea näitä kommentteja joissa tyrmätään rakentavia ideoita. Ei Petteri esim kiusallaan kirjoita että joko raitiotietunneli tai pisararata pitäisi saada, koska Mannerheimintien liikenne vetää todella huonosti ruuhka-aikaan ja siitä kärsii sekä joukkoliikenteen että omalla autoillaan liikkuvat että jakeluliikenne. Siitä huolimatta että sekä raitiovaunuilla että busseilla on omat kaistat joihin muilla liikennemuodoila ei pitäsi ola asiaa. Ympäristö on haasteellinen ja Helsinki on laskentatavasta riippuen 2-3 kertaa suurempi kaupunki kuin Karlsruhe, Strasbourg tai Freiburg tai Basel. Helsinki on Düsseldorfin, Stuttgartin tai Oslon tai Rotterdamin kokoluokan kaupunki, eikä jää paljon jälkeen Amsterdamista tai Kööpenhaminasta joissa on monta kertaa laajemmat raskaan raideliikenteen verkot.

Foorumin kirjoittajien enemmistö näkee Helsingin kantakaupungin termospullona jonne ei virra väkeä muualta ja josta ei lähdetä minnekän, ja perustelee sen että ei tarvita mitään dramaattisia muutoksia sillä. Helsingin kantakaupunki kasvaa koko ajan, myös Helsingin niemen osalta. Jätkäsaareen rakennetaan, samoin Töölänlahden ympäristöön. Se lisää liikennettä , sekä joukko että autoliikennettä. Ei autoilijoille voi sanoa että älkää tulko tänne. Autoilijat tulee. Ainoa tapa lieventä haittoja on kerätä autoilijoilta rahaa tietullien muodossa. Niillä rahoila voidaan rakentaa infraa joka kestä kasvupaineita.

t. Rainer
 
Täyden pintaliikenteen nimeen vannovilla on minusta selittämistä kun joukkoliikenteen ihmemaassa Saksassa käytetään 650m€ ratikan kaivamiseen maan alle. Tuo Düsseldorfin tunneliosuus kulkee keskustan halki ja on pituudeltaan 3,4km.
Euroopassa on noin 250 ratikkakaupunkia. Se, että kahdessa tai kolmessa niistä (Düsseldorf, München, Karlsruhe) tehdään kallista tunnelia ei todellakaan ole osoitus siitä, että tunnelin kaivaminen on ainoa oikea ratkaisu ja juuri siitä pitää ottaa mallia. Eli parin kolmen tunnelin vuoksi ei pitäisi ottaa mallia niistä ratkaisuista, joita on kymmenkertaisesti enemmän. Pikemminkin väitän, että tässä on kolme varoittavaa esimerkkiä siitä, miten ei pidä tehdä. Ja on pelkästään hyvä, että jossain muualla tehdään ja maksetaan tällaisia virheitä, jotta me voimme ottaa niistä opiksi toisten kustannuksella.

Kun katsotaan kaupunkiliikenteen historiaa, löytyy pari trendiä liittyen tunneleihin. 1900-luvun alussa kun Euroopan oikeisiin suuriin kaupunkeihin tehtiin metrot sekä 1970-luku, jolloin Saksassa kokeiltiin Stadtbahnin periaatteita ja oli metrorakentamisen toinen aalto Euroopassa.

1900-luvun alussa ei ollut autoja, vaan kadut olivat täynnä jalankulkijoita ja hevosvetoisia vaunuja. Liikenteen kapasiteetin nostamiseksi ei ollut muita teknisiä ratkaisuja kun tunnelit tai ilmaradat. Ja molempia tehtiin.

1970-luvulla tunneleilla väisteltiin autoja. Kymmenessä vuodessa opittiin, ettei tunneleilla saavutettu mitä tavoiteltiin. Ne tekivät joukkoliikenteestä kallista ja heikensivät sen saavutettavuutta. Tilan tekeminen autoille näivetti keskustoja edelleen. Seuraava tunnelibuumi olikin ei-tunneleita, joka oli ja on esimerkiksi ranskalaisen menestyneen raitiotiesuunnittelun lähtökohta. Tunneleita tehdään siellä täällä, mutta yksittäiset tunnelihankkeet ovat poikkeus. Niistä on hyvä ottaa opiksi ja laittaa kuntoon pintaliikenne.

Mannerheimintiestä voi todeta, että se ei ole mitenkään hankala katu. Pikemmin poikkeuksellisen helppo. Toisin kuin kaupunkien pääkadut yleisesti, Mannerheimintie on korttelirakenteen reunalla. Musiikkitalon jälkeen seuraava poikkikatu itäpuolella on vasta Oopperan jälkeen. Siitäkin edelleen itäpuolella on katuliittymiä harvakseen. Manskun ainoa ongelma on kadun pinnan tehoton käyttö, kun siinä ajetaan tyhjiä busseja ja nysämäisiä ratikoita. Ainoa ”tehokkaasti” käytetty kaista on autokaista, jolla kulkeva henkilömäärä on henkilöautoilun maksimissa.

Katutasossa on käyttämätöntä kapasiteettia niin paljon, ettei ole mitään perusteluita lähteä tunnelin kaivamiseen. Pintaliikenteen järkeistäminen on käytännössä ilmaista verrattuna mihinkään eritasohankkeeseen. Ja tietenkin on myös aihetta pohtia arvovalintoja: Mihin miljardiluokan tunnelihankkeella pyritään? Saamaan lisäkaistoja autoille ja siten syitä louhia uusia parkkiluolia keskustaan? En näe mitään hyvää, mitä voi saavutta tunnelilla mutta pintaliikenteen järkeistämisellä ei voi saavuttaa.

Antero
 
[...]tunneli[...]

Odotan edelleenkin innolla sitä jännittävää sisäpiirin tietoa, jota sinulla selvästikin on tunnelirakennusalalta.

Tähän mennessä en ole lukenut mitään järkevää perustelua Mannerheimintien ratikoille tunnelissa. Oletan siis, että petterin ja kompuran jankutus ainoasta oikeasta ratkaisusta, metrotunnelista, liittyy johonkin ihan muuhun kuin joukkoliikenteeseen.

---------- Viestit yhdistetty klo 9:49 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 9:42 ----------

Minusta Mannerheimintie, ts. 6-kaistainen suorahko bulevardi, edustaa poikkeuksellisen huonosti ihmisenkokoista, kunnollista korttelikaupunkia.

Kaipailit kantakaupunkiin tilaa pintaliikenteelle. Eikö 6-kaistaisesta bulevardista muka sitä irtoa? Se nyt vain on niin, että oli tilanne muualla maailmassa mikä tahansa, Helsingissä ei tarvita eikä kaivata keskustaan mitään kaupunkimotaria. Mansku toimisi parhaiten puistobulevardina Erottajalta aina Ruskeasuolle saakka. Suurimmalle osalle nykytilanteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne raukat, jotka tuskailevat puolen tunnin jonossa citymaasturissaan matkalla Etelä-Helsinkiin, saavat sitä tuskailla myös tulevaisuudessakin, jos pikaratikka kauniissa kaupunkimaisemassa ei miellytä.
 
Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä jatkuvasti esilletuoduissa kaupungeissa, kuten Mannheim/Ludwiegshafen/Heidelberg, Freiburg, Strassbourg, Karlsruhe, Basel jne. Kyseisissä kaupungeissa on liikenne järjestetty niin laadukkaasti Helsinkiin verrattuna, ettei voi muuta kuin kadehtia.

Näin on ja Helsingillä on paljon tekemistä päästä samalle tasolle. Silti näissäkään kaupungeissa ei saavuteta kovin suuria linjanopeuksia keskeisillä alueilla. Ei ole tarvettakaan, kun etäisyydet ovat kohtuullisia ja rakenne tiivis. Kyseenalaistan siksi edelleen mahdollisuudet saavuttaa Mannerheimintiellä esimerkiksi 25 km/h keskinopeus, mistä puolestaan seuraa tiettyjä rajoituksia järjestelmän laajuudelle keskustayhteyksien hoitajana.

Esimerkiksi Baselin järjestelmän nopeat seutulinjatkaan eivät ulotu kuin noin 10 kilometriä keskustasta. RNV-alueen vanhat paikallisrautatielinjaukset ja Karlsruhen päärataverkko kantavat tietenkin pidemmälle. Katujärjestelmillä näin pitkiä matkoja ei voitane palvella. Jos tiivistä rakennetta riittää, voidaan kuitenkin tarjota lyhyempien matkojen palvelua laajemmallakin alueella.

Keskustelu täällä on sikäli ohi huutamista, että petterin argumentin mukaan Mannerheimintiellä ei voida liikennöidä hyvin nopeasti. Vasta-argumenttien mukaan voidaan ajaa merkittävästi nykyistä nopeammin. Väitteet eivät ole keskenään ristiriidassa.
 
Ja tietenkin on myös aihetta pohtia arvovalintoja: Mihin miljardiluokan tunnelihankkeella pyritään? Saamaan lisäkaistoja autoille ja siten syitä louhia uusia parkkiluolia keskustaan? En näe mitään hyvää, mitä voi saavutta tunnelilla mutta pintaliikenteen järkeistämisellä ei voi saavuttaa.

Kysytään sitten toisinpäin: Me foorumin kirjoittajat olemme varmaan sitä mieltä että joukkoliikennettä pitää edistää. Muutenhan emme kirjoittaisi tänne. Mitkä ovat sitten oikeat keinot ovat sitten mistä keskustellaan.

Autoilun vähentäminen Helsingin keskustan sisääntuloväylillä että saataisiin tilaa joukkoliikenteelle ei onnistu. Syynä on se että keskustaan ja sen läheisyyteen rakennetaan koko ajan lisää.

Autoilua voitaisiin vähentää tai pitää aisoissa jos saadaan joko asennemuutos autoilijoissa tai tehdään niin kalliiksi että rahoistaan nuukemmat ihmiset välttävät sen käyttöä.

Asennemuutos ei onnistu. Suomi jossa etäisyydet ovat pitkät, autoilun ihannointi istuu selkäytimessä. Helsingin kantakaupunki, Itä-Helsinki ja ehkä pääradan varsi on poikkeus, muualla auto on ykköskulkuneuvo. Valtettavasti myös Helsingin seudun elinkeinoelämä suosii autoilua. Työnantajien matkustus- ja asiakaspalveluohjesäännöt ja verokohtelu tukee sitä. Asennemuutos tulee vain jos tulee maailmanlaajuinen öljykriisi jonka vaikutukset kyllä valitettavasti iskee samantien teollisuuteen ja koko hyvinvointi-yhteiskuntaan. Monihan väittää jo nyt että ilmastonmuutos on peruttu ja suomalaisten autoilu on pientä verrattuna kiinalaisten ym.

Uusien moottoriväylien rakentamine Helsingin niemelle ei ole myöskään mahdollista, ainakaan poliittisessa ilmapirissä. Keskustatunneli ja Vapaudenkatu vähentäisivät autoilua kaduilla ja rauhoittaisi Mannerhemintien liikenteen n puoleen siitä mitä se nyt on. Mutta ne on haudattu.

Jäljelle jäävät fiskaaliset keinot, ts kerätä autoilijoilta joilla ei ole haluja asennemuutoksin, rahat joilla siten voidaan luoda liikennempäristö sellaiseksi että mahdutaan liikkumaan sekä joukkoliikenteellä että autoilla 1900-luvun alun katuverkollamme. Toinen sitä tukeva mahdollisuus on laajentaa sitä vyöhykettä jossa ihmiset eivät ole kaiken aikaa riippuvaisia autoistaan. Eli Kantakaupungin ja itä-Helsingin ja pääradan lisäksi myös länsisuuntaan. Länsimetro saatiin alulle viidentenätoista hetkenä. Töölön läpi ulottuva nopea raideliikenne antaa odottaa itseään. Siitä on kiinni saadaanko ihmiset esim luoteis-Helsingistä ja rantaradan pohjoispuolen Espoosta tulemaan keskustaan töihin muulla kuin autolla.

Vaihtoehdot ovat tässä:
- Raskas raideliikenne joko Pisara tai U-metro, johon järjestetään syöttöliikenne busseilla lähimmälle asemalle ja tietenkin liityntäpysäköinti kuntoon
- Puoliraskas eli raitiotietunneli Meilahdesta keskustaan jota pitkin nopeat lähiöistä suoraan tulevat raitiovaunut pääsevät puolet lyhyemmässä ajassa kuin nyt liikenneruuhkien ohi.
- Kevyt, mutta radikaali pintaraitioliikenteen nopeutus Mannerheimintiellä joka edelyttää pysäkkimäärän vähentämistä ainakin kolmanneksella ja rajoituksia autoilulle, mahdollisesti bussikaistoista luopumista ja keskustaan asti ulottuvan bussiliikenteen korvaamista Jokerin korkeudelle asti ulottuvalla runkoraitiotielinjalla ja syöttöbusseilla. Säteittäiset raitiolinjat jatkaisivat siinä tapauksessa Leppävaaraan ja Maunulaan ainakin. Hidas paikallisia tarpeita palveleva raitiotieliikenne siirretään kokonaan Runebergin ja Topeliuksenkadulle. Samoin osa autoliikenteestä joudutaan ohjaamaan sille. Ratkaisua palvelisi myös se, jos lähijunille saataisiin asema Helsinginkadun kohdalle jonka alta kulkisi uusi raitioteiden rengaslinja (itse asiassa seiska ennen 1980-lukua)

Laitoin vaihtoehdot kalleusjärjestykseen, ja jokainen voi pohtia minkä verran mikäkin houkuttelisi enemmän matkustajia joukkoliikenteeseen ja lisäisi viihtyvyyttä. Sitä vaihtoehtoa että nostetaan raitioteiden nopeutta liikennevaloetuuksia muuttamalla ei tule mitään niin kauan kuin on risteyksiä joissa raitiotielinja tekee 90 asteen lehmänkäännöksiä Mannerheimintiellä. Se on suo siellä vetelä täällä ratkaisu. Myös sellaiset ehdotukset että pidennetään raitiovaunut 50 tai 75 metrisiksi ja säilytetään kaikki nykyiset pysäkit, ei onnistu. Pysäkkejä pitää yhdistää että niitä voidaan pidentää.

Lisäksi pitää miettiä myös sitä että jos raitioliikenne kasvaisi Mannerheimintiellä, mitkä olisivat sopivat päätepisteet eteläpäässä? Veikkaan että eteläisen Helsingin katuverko ei vedä kaikkea lisäliikennettä, mutta se on ehkä vähäisempi ongelma, sille varmaan löytyy ratkaisu.

t. Rainer

---------- Viestit yhdistetty klo 11:41 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 11:18 ----------

Kaipailit kantakaupunkiin tilaa pintaliikenteelle. Eikö 6-kaistaisesta bulevardista muka sitä irtoa? Se nyt vain on niin, että oli tilanne muualla maailmassa mikä tahansa, Helsingissä ei tarvita eikä kaivata keskustaan mitään kaupunkimotaria. Mansku toimisi parhaiten puistobulevardina Erottajalta aina Ruskeasuolle saakka. Suurimmalle osalle nykytilanteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne raukat, jotka tuskailevat puolen tunnin jonossa citymaasturissaan matkalla Etelä-Helsinkiin, saavat sitä tuskailla myös tulevaisuudessakin, jos pikaratikka kauniissa kaupunkimaisemassa ei miellytä.

Mannerheimintie vastaa oman kotikaupunkisi Sveavägeniä. Yhtä leveä ja kulkee samaan ilmansuuntaan ja sama perustehtävä. Erona on kuitenkin se että Sveavägenin alla kulkee metro. ja puita on saatu mahtumaan jopa jalkakäytäville. Ja keskustan alla kulkee myös katutunneleita. Silloin kun Tukholman keskustan liikenneratkaisua alettiin rakentaa asui Suur-Tukholmassa vähemmän väkeä kuin Suur-Helsingissä nyt. Jos olisit poliittinen päättäjä Tukhoilmassa, pystyisitkö myymään tukholmalaisille Helsinki- ratkaisun eli sellaisen että kaikki liikenne sujuu vain hitaasti ja ihmiset raitiovaunuissa, busseissa ja autoissa tuskastuu?

t. Rainer
 
Mannerheimintiestä voi todeta, että se ei ole mitenkään hankala katu. Pikemmin poikkeuksellisen helppo. Toisin kuin kaupunkien pääkadut yleisesti, Mannerheimintie on korttelirakenteen reunalla. Musiikkitalon jälkeen seuraava poikkikatu itäpuolella on vasta Oopperan jälkeen. Siitäkin edelleen itäpuolella on katuliittymiä harvakseen. Manskun ainoa ongelma on kadun pinnan tehoton käyttö, kun siinä ajetaan tyhjiä busseja ja nysämäisiä ratikoita. Ainoa ”tehokkaasti” käytetty kaista on autokaista, jolla kulkeva henkilömäärä on henkilöautoilun maksimissa.

Olen pitkälti samaa mieltä, helppo katu, mutta liikenne huonosti järjestetty. Bussien asemasta en kuitenkaan voi sanoa olevani samaa mieltä. Helsingin kaltaisessa varsin harvaanasutussa kaupungissa bussit eivät ole marginaalia, vaan monessa tapauksessa juuri se järkevin joukkoliikennemuoto. Jos tätä raitioliikennettä ylipäätään aiotaan kehittää, niin näkisin Manskun jatkossa nimenomaan pikaratikkaväylänä, josta hidasratikat on siivottu muille reiteille. Tälle pikaratikkaliikenteelle voidaan toteuttaa (tässäkin ketjussa esitettyjä parannuksia, ei tunnelia) ilman että bussiliikenne väkisin tungetaan marginaaliin.
 
Rainer, minä pidän kiinni tiukasti siitä, että autoilua voidaan vähentää. Se on ainoa tapa välttää kallis tunneli-infra, joka syö kaiken rahan laajamittaiselta infran kehitykseltä erityisesti siellä keskustan ulkopuolella.

Toisaalta on Helsingissä aivan liikaa autoilua ja aivan liian edulliset parkkipaikat jo nykyään. Vaikka kaupungin kasvu lakkaisi nyt, autoilua pitää rajoittaa kuitenkin.

Eikä se autoilun rajoittaminen mitään katastrofeja aiheuta. Jos autolla ei pääse keskustaan, keskustaan tullaan vaikka ratikalla. Jos on pakko mennä autolla, ei ole pakko tulla keskustaankaan. Tai jos on pakko mennä autolla keskustaan, ei sen sujuvaa tarvitse olla. Ihmisten käyttäytyminen on joustavaa.

Autoilun rajoittaminen tekee uudesta tiiviistä kaupungista lisäksi ylipäätään mahdollista. Ilman autopaikkanormia on taas mahdollista rakentaa paljon pieniä asuntoja edullisesti. Autoilevat saavat kyllä parkkipaikkansa -- markkinahintaan. Keskustan markkinahinta parkkipaikalle on vahva rajoite autoilijan kukkarolle, ja hänkin voi joustaa. Parkkipaikan kun saa edullisesti kaupungin ulkopuolelta.
 
Eikä se autoilun rajoittaminen mitään katastrofeja aiheuta. Jos autolla ei pääse keskustaan, keskustaan tullaan vaikka ratikalla. Jos on pakko mennä autolla, ei ole pakko tulla keskustaankaan. Tai jos on pakko mennä autolla keskustaan, ei sen sujuvaa tarvitse olla. Ihmisten käyttäytyminen on joustavaa.

Yritä selittää tuo jollekin espoolaiselle tai nurmijärveläiselle myyntipäällikölle. Joka on kotoisin Pohjanmaan lakeuksilta. Sellaiselle jonka mielestä Helsingin liikennejärjestelyjä suunnittelevat sellaiset tyypit joilla ei ole edes ajokorttia.

Ei se mikään katastrofi tietenkään mutta kun nuo heput ja mimmit ovat sitä mieltä että pakkaavat kamansa ja lähtevät muualle kun Helsingissä ei saa ajaa autolla. Ja se "muualla" ei välttämättä ole Suomen rajojen sisäpuolella. He kun ovat monelle yritykselle "korvaamattomia". Se on se asenne joka estää autoilun vähentämisen. Jos katuja kavennetaan niin he tulevat autolla siitä huolimatta, ja tukkivat kadut. Ja istuvat autoissaan ja pitävät puhelinpalavereita ajaessaan. Se että liikenne ei vedä ei häiritse heitä mutta se häiritsee meitä muita jotka olemme liikkeellä esim bussilla tai raitiovaunulla, kun autot tukkivat risteykset joista ratikoidenkin on päästävä. Jos joukkoliikene pystyisi ohittamaan sujuvasti ruuhkat niin ne ei häiritsisi niin paljon. Ja ehkä joku audimies tai nainenkin suostuisi silloin käyttämään sitä.

t. Rainer
 
Ei Helsingissä tarvitse kuunnella sitä Espooseen, Nurmijärvelle tai Pohjanmaan kuntaan verojaan maksavaa juippia. Miksi ihmeessä pitäisi? Helsingissä pitää ratkaista helsinkiläisten ongelmia, ei ulkopaikkakuntalaisten. Ulkopaikkakuntalaista on järkevintä kosiskella houkuttelevalla muutolla Helsinkiin, ei moottoritiellä.

Jotkut varmasti muuttavat pois Suomesta, mutta syitä on paljon enemmän ja paljon vahvempia kuin se, että Helsinkiin on jonkin verran vaikeampi autoilla. Asenne, että autoileva myyntipäällikkö on korvaamaton, on järjettömyyttä. Myyntipäällikkö voi tosiasiassa tulla aamulla töihin vaikka kävellen, ja jos autolla on päivän mittaan päästävä asiakaskäynteihin on siihen yhtiön mainosteipeillä koristeltu yhteiskäyttöauto. Mutta keskustan alueelle sijoittuneella toimipisteellä luulisi olevan monta asiakasta paljon lähempänä, kuin mitä autolla kannattaa ajaa. Muutenhan toimipiste olisi järkevästi sijoitettu kehätien varteen, josta on helppo kaasuttaa kauas asiakkaan luo.

Pintaliikenne saadaan toimivaksi edullisemmilla ratkaisuilla kuin tunneleilla. Ja sitäpaitsi Rainer, miten ihmeessä keskustan risteykset ajettaisiin tukkoon jos keskustaan päästetään vähemmän autoja kuin nyt? On helppo todeta empiirisesti, että vähentyvä automäärä aiheuttaa suhteessa vähemmän risteysten tukkoonajamista.
 
Toisaalta on Helsingissä aivan liikaa autoilua ja aivan liian edulliset parkkipaikat jo nykyään. Vaikka kaupungin kasvu lakkaisi nyt, autoilua pitää rajoittaa kuitenkin.

Miten ratkaisisit tuon liian edullisten parkkipaikkojen ongelman, joka ei minusta kyllä koske keskustaa? Pitäisikö jokaista parkkipaikkaa verottaa Helsingin seudulla? Vaikka niin, että oma paikka omassa pihassa tai oma autotalli olisi veron kohteena?

Eikä se autoilun rajoittaminen mitään katastrofeja aiheuta. Jos autolla ei pääse keskustaan, keskustaan tullaan vaikka ratikalla. Jos on pakko mennä autolla, ei ole pakko tulla keskustaankaan. Tai jos on pakko mennä autolla keskustaan, ei sen sujuvaa tarvitse olla. Ihmisten käyttäytyminen on joustavaa.

.....

Keskustan markkinahinta parkkipaikalle on vahva rajoite autoilijan kukkarolle, ja hänkin voi joustaa. Parkkipaikan kun saa edullisesti kaupungin ulkopuolelta.

Ihmisten käyttäytyminen on sen verran joustavaa, että jos keskustan autoiluvastus kasvaa liian korkeaksi, palvelut siirtyvät keveämmän autoiluvastuksen alueille, joiloin niiden autoton tavoitettavuus huononee. Minusta kantakaupungin autoiluvastusta ei pidä lisätä, vaan sitä voisi jopa helpottaa. Sen sijaan kantakaupungin ulkopuolella autoiluvastuksen nousulle olisi tilaakin. Jo nykyisin autoiluvastuksessa on aivan liian suuria alueellisia eroja Helsingin seudulla. Liiallinen keskustan autoiluvastuksen nostaminen on minusta vaarallista ja uhka keskustan houkuttelevuudella. Helsingistä tai kantakaupungista ei saa tehdä mitään viherpipertäjien reservaattia.
 
Takaisin
Ylös