Mannerheimintien liikenteen nopeuttaminen

Miten ratkaisisit tuon liian edullisten parkkipaikkojen ongelman, joka ei minusta kyllä koske keskustaa?

Asukaspysäköinti nyt vain on jotain kymmenen kertaa halvempaa kuin vaikka Tukholmassa. Koko asukaspysäköintiluvanhan voisi lopettaa, kun se kerran on aikanaan tehty houkuttelemaan ihmisiä lähiöistä takaisin kantakaupunkiin. Tarve selvästi on lakannut jo.
 
Jos olisit poliittinen päättäjä Tukhoilmassa, pystyisitkö myymään tukholmalaisille Helsinki- ratkaisun eli sellaisen että kaikki liikenne sujuu vain hitaasti ja ihmiset raitiovaunuissa, busseissa ja autoissa tuskastuu?

Miksi edes yrittäisin myydä kaupunkilaisilleni sellaista? Miksi ottaisin esimerkkiä Mannerheimintiestä, jonka liikenne ei ole kovinkaan järkevästi järjestetty? Näppituntumalta väittäisin, että Sveavägen on tarpeeksi leveä, jotta sillä voisi melko esteettömästi toimia eurooppalaisen standardin raitiotie, jos tunnelbanaa ei olisi rakennettu. Sveavägeninkään tapauksessa ei oikein olisi häviäjiä: Ilman nykyistä automäärää se olisi melko mukava ja rauhallinen bulevardi, etenkin kesäisin.

En millään näe ongelmaa Mannerheimintiessä ja niissä hienoisissa muutoksissa, joita täällä on ehdotettu.
 
Ei Helsingissä tarvitse kuunnella sitä Espooseen, Nurmijärvelle tai Pohjanmaan kuntaan verojaan maksavaa juippia. Miksi ihmeessä pitäisi? Helsingissä pitää ratkaista helsinkiläisten ongelmia, ei ulkopaikkakuntalaisten. Ulkopaikkakuntalaista on järkevintä kosiskella houkuttelevalla muutolla Helsinkiin, ei moottoritiellä.

Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella metropolialueella asuu ulkokuntalaisia jotka käyvät töissä Helsingissä suurin piirtein yhtä paljon kuin rajojen sisäpuolella. Se olisi syytä muistaa. Ja syitä miksi asutaan Helsingin ulkoupuolella on monia, ei vähintään asumisen kalleus Helsingissä. Vaikea sovittaa yhteen perhe-elämän tarpeita jos neljän seinän ja katon lisäksi ei ole varaa mihinkään muuhun.

Myyntipäällikkö voi tosiasiassa tulla aamulla töihin vaikka kävellen, ja jos autolla on päivän mittaan päästävä asiakaskäynteihin on siihen yhtiön mainosteipeillä koristeltu yhteiskäyttöauto. Mutta keskustan alueelle sijoittuneella toimipisteellä luulisi olevan monta asiakasta paljon lähempänä, kuin mitä autolla kannattaa ajaa. Muutenhan toimipiste olisi järkevästi sijoitettu kehätien varteen, josta on helppo kaasuttaa kauas asiakkaan luo.
Yleensä näiden audimiesten ja naisten työpaikat, ainakin IT-alalla jolla itse työskentelken, ovat ulosmeno- tai kehäteiden varsilla, mutta asiakkaat keskustassa, ja asiakaskäyntejä he eivät suostu tekemään ilman autoa. Puku rypistyy tai tahraantuu bussissa liian helposti. Tai yksinkertaisesti siksi että työnantaja maksaa osan palkasta autoedun muodossa ja auton käyttö kuulu "matkustuspolitiikaan". Esim miun työpaikallani ei saa edes ostaa työnantajan kännykällä kännykkälippua ratikkaan, junaan tai metroon jos on kyse asiakaskäynti, vaan pitää erikseen säästää kuitit ja tehdä matkalasku. Kuka viitssii sellaista? Toisaalta ohjeistetaan että jos useampi menee, kaikki menevät asiakkaan luo yhtä aikaa, amerikkalaiseen tyyliin, eli käytännössä myyntipäällikön autolla.

Pintaliikenne saadaan toimivaksi edullisemmilla ratkaisuilla kuin tunneleilla. Ja sitäpaitsi Rainer, miten ihmeessä keskustan risteykset ajettaisiin tukkoon jos keskustaan päästetään vähemmän autoja kuin nyt? On helppo todeta empiirisesti, että vähentyvä automäärä aiheuttaa suhteessa vähemmän risteysten tukkoonajamista.

Millä tavalla vähennät keskustaan tulevien autojen määriä tehokkaamin kuin kunnon tietulleilla? Katutilaa vähentämällä aiheutat vain sen että autot tukkivat risteykset tai niitä pysäköidään jalkakäytäville ja luvattomille paikoille, jopa niin että raitiovaunut eivät pääse liikkumaan. Siitä on jo näyttöä . Mitkään porkkanat eivät auta tähän. Autoilija menee aidan yli mistä se on matalin.


---------- Viestit yhdistetty klo 15:04 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:57 ----------

Ihmisten käyttäytyminen on sen verran joustavaa, että jos keskustan autoiluvastus kasvaa liian korkeaksi, palvelut siirtyvät keveämmän autoiluvastuksen alueille, joiloin niiden autoton tavoitettavuus huononee. Minusta kantakaupungin autoiluvastusta ei pidä lisätä, vaan sitä voisi jopa helpottaa. Sen sijaan kantakaupungin ulkopuolella autoiluvastuksen nousulle olisi tilaakin. Jo nykyisin autoiluvastuksessa on aivan liian suuria alueellisia eroja Helsingin seudulla. Liiallinen keskustan autoiluvastuksen nostaminen on minusta vaarallista ja uhka keskustan houkuttelevuudella. Helsingistä tai kantakaupungista ei saa tehdä mitään viherpipertäjien reservaattia.

Juuri niin.

Itse osallistun autoiluvastuksen kasvattamistalkoisiin omassa kaupungissani mm vastustamalla yhtä Itäkeskuksen kokoista kauppakeskusta kehäkolmosen ja Turunväylän risteykseen eli käytännössä joukkoliikeneyhteyksien ulottumattomiin, jolle Espoon kaupunki haluaisi antaa rakennusluvan vaikka uudenmaan ELY-keskus ja monet muut instannssit vastustavat.

Se autoiluvastuksen lisääminen on aloitettava sinä päässä missä auton virtalukossa käännetään avainta myötäpäivään, ei toisessa päässä.Nyt eletään tilanteessa että vahinko on jo päässyt tapahtumaan kun pihtaillaan joukkoliikenneinvestoinneissa. Se johtaa automattisesti autoilun kasvuun.

---------- Viestit yhdistetty klo 15:12 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:57 ----------

Miksi edes yrittäisin myydä kaupunkilaisilleni sellaista? Miksi ottaisin esimerkkiä Mannerheimintiestä, jonka liikenne ei ole kovinkaan järkevästi järjestetty? Näppituntumalta väittäisin, että Sveavägen on tarpeeksi leveä, jotta sillä voisi melko esteettömästi toimia eurooppalaisen standardin raitiotie, jos tunnelbanaa ei olisi rakennettu. Sveavägeninkään tapauksessa ei oikein olisi häviäjiä: Ilman nykyistä automäärää se olisi melko mukava ja rauhallinen bulevardi, etenkin kesäisin.

En millään näe ongelmaa Mannerheimintiessä ja niissä hienoisissa muutoksissa, joita täällä on ehdotettu.

Sveavägen ja Mannerheimintie ovat keskimäärin yhtä leveitä jos katsoo Googlen ilmakuvia. Tai sanotaan niin että Sveavägen on viivansuora ja tasaisesti yhtä leveä koko matkaltaan ja risteysten välinen etäisyys on sama. Mannerheimintie mutkittelee ja on jostain kapeampi, jostain leveämpi. Eli haasteellista toteuttaa mitään nopeaa joukkoliikennettä sille. Mutta voisithan sä ajatusleikkinä miettiä miltä Sveavägen näyttäisi jos metro otettaisiin pois maan alta ja laitettaisiin se kulkemaan kadulla ajoratojen välissä. Tukholman metrojunathan ovat yhtä kapeat kuin keski-eurooppalaiset raitiovaunut ja kun joku ehdotti 75 metrisiä raitiovaunuja Helsinkiin niin se on melkein metrojunan pituus se.

---------- Viestit yhdistetty klo 15:16 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:57 ----------

Asukaspysäköinti nyt vain on jotain kymmenen kertaa halvempaa kuin vaikka Tukholmassa. Koko asukaspysäköintiluvanhan voisi lopettaa, kun se kerran on aikanaan tehty houkuttelemaan ihmisiä lähiöistä takaisin kantakaupunkiin. Tarve selvästi on lakannut jo.

Näin voisi ajatella, mutta poliittisesti vaikea toteuttaa. Asukkaat katsovat asukaspysäköinen olevan saavutettu etu josta ei luovuta noin vaan. Miksi kantakaupunkilaisilla on autoja niin sille on monia syitä. Osa tarvitsee sen mökillä käymiseen, osa taas veneilee tai harrastaa muuta jossa kuljetetaan tavaroita. Mutta se on totta että kantakaupungin uusiin kaupunginosiin ei tarvitisisi soveltaa lähiöiden autopaikkanormeja.

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
Ihmisten käyttäytyminen on sen verran joustavaa, että jos keskustan autoiluvastus kasvaa liian korkeaksi, palvelut siirtyvät keveämmän autoiluvastuksen alueille, joiloin niiden autoton tavoitettavuus huononee.

Näin kävisi, jos keskustassa ei olisi aivan ylivoimaisia määria asiakkaita. Asiakkaita, jotka ovat ylivoimaisella osuudella niitä viherpiipertäjiä ja tulevat paikalle jalan.

Näin sivuhuomautuksena on vähän kummallista pitää ydinkeskustan asukasta viherpiipertäjänä. Hänhän asuu niin epäluonnollisessa kulttuuriympäristössä kuin vain Suomesta löytyy! Pikemminkin näitä väkisin maaseudulla asuvia autoilijoita sopisi kutsua viherpiipertäjiksi, kun asuvat paljon koskemattomammassa luonnossa.

Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella metropolialueella asuu ulkokuntalaisia jotka käyvät töissä Helsingissä suurin piirtein yhtä paljon kuin rajojen sisäpuolella. Se olisi syytä muistaa. Ja syitä miksi asutaan Helsingin ulkoupuolella on monia, ei vähintään asumisen kalleus Helsingissä. Vaikea sovittaa yhteen perhe-elämän tarpeita jos neljän seinän ja katon lisäksi ei ole varaa mihinkään muuhun.

Otat nyt annettuna, että Helsinkiin ei ole ikinä mahdollista saada edullista asumista. On mahdollista, kun luovutaan tilaa tuhlaavasta (ja helposti slummiutuvasta) lähiörakenteesta ja pakollisesta autoilusta. Autoiluun saa itse kukin laittaa rahaa vaikka parkkihallipaikkaa hankkiessa, mutta kaikkien ei tule siitä ilosta maksaa.

Yleensä näiden audimiesten ja naisten työpaikat, ainakin IT-alalla jolla itse työskentelken, ovat ulosmeno- tai kehäteiden varsilla, mutta asiakkaat keskustassa, ja asiakaskäyntejä he eivät suostu tekemään ilman autoa. Puku rypistyy tai tahraantuu bussissa liian helposti. Tai yksinkertaisesti siksi että työnantaja maksaa osan palkasta autoedun muodossa ja auton käyttö kuulu "matkustuspolitiikaan". Esim miun työpaikallani ei saa edes ostaa työnantajan kännykällä kännykkälippua ratikkaan, junaan tai metroon jos on kyse asiakaskäynti, vaan pitää erikseen säästää kuitit ja tehdä matkalasku. Kuka viitssii sellaista? Toisaalta ohjeistetaan että jos useampi menee, kaikki menevät asiakkaan luo yhtä aikaa, amerikkalaiseen tyyliin, eli käytännössä myyntipäällikön autolla.

Jos asiakkaat ovat siellä keskustassa kuitenkin ja keskustaan on vaikeampi päästä kehätien tasolta, yhtäkkiä rupeaa keskustan toimipiste tulemaan kannattavammaksi. Siis autoilun rajoittaminen parantaa keskustan asemaa nykyisestä.

Yhtiön korvaus- ja etupolitiikka ei myöskään ole vakio. Joustavat firmat, jotka vastaavat muuttuvaan tilanteeseen, pärjäävät paremmin. Nykyhetkeen tullessa tilanne on muuttunut jatkuvasti autoilua suosivammaksi, mutta tämäkään ei ole vakio.


Millä tavalla vähennät keskustaan tulevien autojen määriä tehokkaamin kuin kunnon tietulleilla? Katutilaa vähentämällä aiheutat vain sen että autot tukkivat risteykset tai niitä pysäköidään jalkakäytäville ja luvattomille paikoille, jopa niin että raitiovaunut eivät pääse liikkumaan. Siitä on jo näyttöä . Mitkään porkkanat eivät auta tähän. Autoilija menee aidan yli mistä se on matalin.

Ensisijainen menetelmä on saada pysäköinninvalvonta eurooppalaiselle käytännölle, jossa väärinpysäköinti hoidetaan rengaslukolla ja hinausautolla. Tällöin pysäköinnin hintaa ja paikkojen tarjontaa voidaan säätää niin, että paikkoja on aina saatavilla vaikka paikkoja olisi kadulla vähemmän.

Toissijainen menetelmä on rajoittaa kauempaa tulevien autojen määrää sisääntuloväylien ja katujen risteyksiä säätämällä. Liikennevalojen avulla voidaan pitää jonoutuva liikenne moottoritien puolella ja risteykset katuverkossa pysyvät sujuvina. Tätä tehdään jo nyt, ja tätä voidaan säätää alemmas jos katuverkon läpäisykykyä rajataan.

Itse osallistun autoiluvastuksen kasvattamistalkoisiin omassa kaupungissani mm vastustamalla yhtä Itäkeskuksen kokoista kauppakeskusta kehäkolmosen ja Turunväylän risteykseen eli käytännössä joukkoliikeneyhteyksien ulottumattomiin, jolle Espoon kaupunki haluaisi antaa rakennusluvan vaikka uudenmaan ELY-keskus ja monet muut instannssit vastustavat.

Se autoiluvastuksen lisääminen on aloitettava sinä päässä missä auton virtalukossa käännetään avainta myötäpäivään, ei toisessa päässä.Nyt eletään tilanteessa että vahinko on jo päässyt tapahtumaan kun pihtaillaan joukkoliikenneinvestoinneissa. Se johtaa automattisesti autoilun kasvuun.

Keskustan ja ympäristön kehittäminen eivät ole toisiaan poissulkevia. Keskustan kehittyminen vähäautoisemmaksi nostaa painetta kehittää sen ympäristöä vähäautoisemmaksi. Ja päinvastoin. Nämä kaikki asiat voi ja pitää tehdä yhtä aikaa.
 
Otat nyt annettuna, että Helsinkiin ei ole ikinä mahdollista saada edullista asumista. On mahdollista, kun luovutaan tilaa tuhlaavasta (ja helposti slummiutuvasta) lähiörakenteesta ja pakollisesta autoilusta. Autoiluun saa itse kukin laittaa rahaa vaikka parkkihallipaikkaa hankkiessa, mutta kaikkien ei tule siitä ilosta maksaa.
Mä otan annettuna sen että asuminen Helsingissä, vaikka kantakaupunkia suurennettaisin, ei tule koskaan halpenemaan, ainakaan muista syistä kuin jonkun talouslaman seurauksena, ja siinäkin tapauksessa asuminen Helsingissä tulisi olemaan maan kalleinta. Sille on muut syyt kuin se että ihmiset haluavat asua tiviisti ja urbanisti. Syynä on palvelurakenne ja huvielämän mahdollisuudet jotka ovat ylivertaiset keskikaupungilla. Lähiöt, sekä kerrostalo- että pientalovaltaiset tulevat jatokossakin olemaan vallitseva asumismuoto sekä tavallieille perheellisille että esim maahanmuutajille ja nuorille joilla ei ole ollut satumaista tuuria työ- tai parisuhdemarkkinoilla.

Jos asiakkaat ovat siellä keskustassa kuitenkin ja keskustaan on vaikeampi päästä kehätien tasolta, yhtäkkiä rupeaa keskustan toimipiste tulemaan kannattavammaksi. Siis autoilun rajoittaminen parantaa keskustan asemaa nykyisestä.

Yhtiön korvaus- ja etupolitiikka ei myöskään ole vakio. Joustavat firmat, jotka vastaavat muuttuvaan tilanteeseen, pärjäävät paremmin. Nykyhetkeen tullessa tilanne on muuttunut jatkuvasti autoilua suosivammaksi, mutta tämäkään ei ole vakio.
kuten aiemmin kirjoitin, Suomessa auton arvostus on niin korkealla johtuen monista sosio-ekonomisista seikoista. On yritetty saada muutosta aikaan verotukseen ettei työnantajilla olis mahdollista palkita autoilla tai km-korvauksilla mutta vaikea toteuttaa poliittisesti. Johtuen siitä että kehäkolmosen ja yliopistokaupunkien keskustojen ulkopuolisessa Suomessa ei tunneta juuri muita liikkumisvälineitä kuin yksityisautot ja ne ovat suomalaisten enemmistön mielestä jo nyt liian raskaasti verotettuja.

Ensisijainen menetelmä on saada pysäköinninvalvonta eurooppalaiselle käytännölle, jossa väärinpysäköinti hoidetaan rengaslukolla ja hinausautolla. Tällöin pysäköinnin hintaa ja paikkojen tarjontaa voidaan säätää niin, että paikkoja on aina saatavilla vaikka paikkoja olisi kadulla vähemmän.

Toissijainen menetelmä on rajoittaa kauempaa tulevien autojen määrää sisääntuloväylien ja katujen risteyksiä säätämällä. Liikennevalojen avulla voidaan pitää jonoutuva liikenne moottoritien puolella ja risteykset katuverkossa pysyvät sujuvina. Tätä tehdään jo nyt, ja tätä voidaan säätää alemmas jos katuverkon läpäisykykyä rajataan.
Tässäkin on lainsäädännöllisiä esteitä. Eduskunta ja oikeuslaitokset kinaavat kuka saa antaa pysäköinti(virhe) maksuja ja sanktioita. Autolla on perustuslaissa kotiin verrattavissa oleva status. Väärin pysäköityyn autoon ei saa koskea. Ja jos moottoriteistä tehdään parkkipaikkoja niin autoilijat reagoivat siihen vain niin että pitävät paikallaan seisvissa autoissaan puhelinpalavereita. Ja jos palataan siihen ajatusleikkiin että mottoritiet muutettaisiin kaupunkibulevardeiksi, niin se tarkoittaisi vain että keskustaan pääseminen kestäisi vielä kauemmin, ja kukaan ei halusisi pitää esim toimistoaan keskustassa sen jälkeen.

Uskokaa pois: Liikeneverkko, vähän ylimitoitettukin jos puhutaan joukkoliikenteestä = kaupungin verisuonet. Jos verisuonet pääsee tukkeutumaan niin kaupunki halvaantuu ja lopulta lakkaa olemasta.

t. Rainer
 
Mä otan annettuna sen että asuminen Helsingissä, vaikka kantakaupunkia suurennettaisin, ei tule koskaan halpenemaan, ainakaan muista syistä kuin jonkun talouslaman seurauksena, ja siinäkin tapauksessa asuminen Helsingissä tulisi olemaan maan kalleinta. Sille on muut syyt kuin se että ihmiset haluavat asua tiviisti ja urbanisti. Syynä on palvelurakenne ja huvielämän mahdollisuudet jotka ovat ylivertaiset keskikaupungilla.

Niin, ihmiset haluavat paremmin käsiksi palveluihin ja muuhun päivittäiseen elämään. Siksi he ovat valmiita maksamaan enemmän ahtaammasta asumisesta.

Lähiöt, sekä kerrostalo- että pientalovaltaiset tulevat jatokossakin olemaan vallitseva asumismuoto sekä tavallieille perheellisille että esim maahanmuutajille ja nuorille joilla ei ole ollut satumaista tuuria työ- tai parisuhdemarkkinoilla.

Ei se näin pidä toimia. Vaihtoehto isolle asunnolle keskikaupungissa ei ole pelkästään iso asunto ulkokaupungilla. Vaihtoehto voisi olla myös pieni asunto keskikaupungilla, mutta tämä on lakiteitse tehty mahdottomaksi autopaikkanormein ja ympäristövaatimuksin.

Kun ihmiset muuttavat keskikaupungille palvelujen perässä, ei iso asunto lähtökohtaisesti ole kynnyskysymys.

kuten aiemmin kirjoitin, Suomessa auton arvostus on niin korkealla johtuen monista sosio-ekonomisista seikoista. On yritetty saada muutosta aikaan verotukseen ettei työnantajilla olis mahdollista palkita autoilla tai km-korvauksilla mutta vaikea toteuttaa poliittisesti. Johtuen siitä että kehäkolmosen ja yliopistokaupunkien keskustojen ulkopuolisessa Suomessa ei tunneta juuri muita liikkumisvälineitä kuin yksityisautot ja ne ovat suomalaisten enemmistön mielestä jo nyt liian raskaasti verotettuja.

Tyhjiössä tehtävät pakkokeinot ovat epäsuosittuja, eihän autoetujen ja kilometrikorvausten muutoksista seuraa mitään vaihtoehtoja. Tehokkain tapa vähentää autoilua on tehdä pakkokeinot asiayhteydessä, jossa edut ovat välittömät ja selkeästi suuremmat. Vaikka se Pohjanmaan juippi ei etuja näkisi. Yksi tälläinen on ottaa kadut toimivan joukkoliikenteen käyttöön autoilun tilan kustannuksella.


Tässäkin on lainsäädännöllisiä esteitä. Eduskunta ja oikeuslaitokset kinaavat kuka saa antaa pysäköinti(virhe) maksuja ja sanktioita.

No ei ole lainsäädännöllinen este. Eduskunta on päästänyt läpi asetuksia, jotka sallivat rengaslukot ja poishinaukset. Helsingin kaupunki ei vain ole kiinnostunut tästä täysin laillisesta, eurooppalaisesta käytännöstä. Mutta esimerkiksi Kuopion kaupungissa rengaslukot ovat arkipäivää.

Autolla on perustuslaissa kotiin verrattavissa oleva status. Väärin pysäköityyn autoon ei saa koskea.

Niin on, mutta kunnallinen pysäköinninvalvoja voi hinata auton silti pois. Hinausta odotellessa hän voi asentaa rengaslukon ja jatkaa seuraavan väärinpysäköidyn auton luokse.

Ja jos palataan siihen ajatusleikkiin että mottoritiet muutettaisiin kaupunkibulevardeiksi, niin se tarkoittaisi vain että keskustaan pääseminen kestäisi vielä kauemmin, ja kukaan ei halusisi pitää esim toimistoaan keskustassa sen jälkeen.

Kaupunkibulevardien myötä keskustan toimiston työssäkäyntialue kutistuu pinta-alaltaan mutta kasvaa asukasluvultaan. Kaupunkilaisten onneksi toimistoissa on töissä ihmisiä, ei neliömetrejä. Toimiston houkuttelevuus kaiketi kasvaa, kun yhä useampi pääsee sinne helpommin.

Uskokaa pois: Liikeneverkko, vähän ylimitoitettukin jos puhutaan joukkoliikenteestä = kaupungin verisuonet. Jos verisuonet pääsee tukkeutumaan niin kaupunki halvaantuu ja lopulta lakkaa olemasta.

Liikenneverkkoa kasvatetaan ylivoimaisesti edullisimmin käyttämällä olemassaoleva liikennetila tehokkaammin: vähemmän autoja, enemmän joukkoliikennettä.

Verisuonivertausta käyttäen jos verisuoni uhkaa tukkeutua, on parannettava ruokavaliota ja antaa tukkeutuman liueta itsestään. Tukkeutuneen verisuonen ohittaminen uudella tunnelilla ei rakenteellista ongelmaa korjaa: pikaruoan syömisen jatkaminen tukkii kyllä tunnelinkin ennen pitkää.
 
Jos halutaan Mannerheimintien ratikat nopeammaksi niin olisi aihetta poistaa pari pysäkkiä. Hesperian puiston ja Töölön hallin pysäkit ovat niin lähellä naapureitaan että kävelymatkat eivät merkittävästi pitene ja ohittamalla ne saataisiin 3-5 minuuttia ajoaikaa pois. Olettaen että ei jäädä punaisiin (tai "S") valoihin
No kyllä ne nyt vaan voi kasvaa. Hesperian puiston pysäkiltä on noin 400 metriä niin Kansalllismuseon kuin Kisahallin pysäkillä. Olettaen että niiden matkustajien jotka muuten jäisivät siellä pois matka pitenee vaikka sen 400 metriä. Toi on noin 4 min. Sen pysäkin poisto säästää ehkä 30 sekunttia ratikalta. Jos sen ohi ajavia on kahdeksan kertaa enemmän kuin pysäkillä jääviä, ja voi ollakin, niin sitten tuosta tulee ihan pelkällä ajalla laskettuna kokonaissäästöä. Ja sitten kävelyn vaivat, ja tuossa on vielä sekin että valoetuudet voi mennä vaikeeksi jos ei pysäkkejä minkä kohdalla seistään kuitenkin...

Töölön hallin (n. 250 metriä Kelalle) voisi ehkä poistaa kivuttomasti jos Topeliuksenkadulla olisi ratikka. Semmoistakin mallia voi tietenkin yleismmin miettiä, että kun se Topeliuksenkatu on keskemmällä asutusta, niin mitä jos Mansku olis nopeampi ikään kuin oikorata ja Topeliuksenkadulla taas pysäkkejä tiheämmin?
 
Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella metropolialueella asuu ulkokuntalaisia jotka käyvät töissä Helsingissä suurin piirtein yhtä paljon kuin rajojen sisäpuolella. Se olisi syytä muistaa. Ja syitä miksi asutaan Helsingin ulkoupuolella on monia, ei vähintään asumisen kalleus Helsingissä. Vaikea sovittaa yhteen perhe-elämän tarpeita jos neljän seinän ja katon lisäksi ei ole varaa mihinkään muuhun.

Tämä on itse asiassa todella tärkeä huomio.

Vielä tärkeämpi huomio on se, että jos ulkopaikkakuntalaisten käyttämiä motareita muutetaan pääkaduiksi ja niiden ympäristö rakennetaan tiiviisti, niin käytännössä kaikilla on halutessaan varaa asua Helsingissä. Lisäksi niitä pitkin voidaan kuljettaa suhteellisen nopea joukkoliikenne, joka palvelee nykyistä merkittävästi laajemman keskuskaupungin väestöä erinomaisesti.

Haittana tulee sitten se, että ulkopaikkakunnalle jäävien autoilevien ihmisten matka-ajat kasvavat jonkin verran nykyisestä. Tosin kuinka paljon matka-ajat muuttuvat verrattuna siihen että tuo sama määrä ihmisiä asutetaan kehyskuntiin autoilemaan 30+ kilometriä päivässä, on epätriviaali kysymys johon kukaan ei voi etukäteen tietää vastausta.
 
Jos halutaan Mannerheimintien ratikat nopeammaksi niin olisi aihetta poistaa pari pysäkkiä. Hesperian puiston ja Töölön hallin pysäkit ovat niin lähellä naapureitaan että kävelymatkat eivät merkittävästi pitene ja ohittamalla ne saataisiin 3-5 minuuttia ajoaikaa pois. Olettaen että ei jäädä punaisiin (tai "S") valoihin.

t. Rainer

Laskeskelin tuossa, että Mannerheimnitiellä on (maalle päin mennessä) Lasipalatsin ja Töölön tullin välillä nykyisin ratikkapysäkkien väli keskimäärin noin 470 m, ja tuon välin pituus on noin 3,0 km. Jos näiden pysäkkien välit päästään ajamaan 40 km/h huippunopeutta pysähtymättä 0,8 m/s^2 nopeudenmuutoksin ja pysäkeillä seistään keskimäärin 24 s, niin aikaa kuluu noin 8,5 min ja keskinopeudeksi tulee 21,5 km/h. Jos taas tuolle välille rakennettaisiin ratikkatunneli ja karsittaisiin esim. Töölön hallin ja Hesperian puiston pysäkit pois ja ajettaisiin asemien välillä 70 km/h, niin aikaa kuluisi 6 min ja keskinopeudeksi tulisi 30 km/h.

Cut'n'cover -tunnelille jos arvio hinnaksi 40-50 Meur/km, niin tuo tunneli maksaisi 120-150 miljoonaa euroa, eli 50-60 miljoonaa euroa per säästetty minuutti matka-ajassa pysäkiltä pysäkille. Ja vaati vielä kahden pysäkin poistamisen. Melko kalliita minuutteja sanoisin.
 
Viimeksi muokattu:
Soo soo Nakkiputka, mitä sä nyt tuollaista menet laskemaan. Nyt jää pojilta märät päiväunet toteutumatta, kun ei siitä tunnelista olekaan hyötyä.

Paljonko olisi matka-aika siellä tunnelissa, jos pysäkkien lukumäärä olisi nykyinen?
 
Laskeskelin tuossa, että Mannerheimnitiellä on (maalle päin mennessä) Lasipalatsin ja Töölön tullin välillä nykyisin ratikkapysäkkien väli keskimäärin noin 470 m, ja tuon välin pituus on noin 3,0 km. Jos näiden pysäkkien välit päästään ajamaan 40 km/h huippunopeutta pysähtymättä 0,8 m/s^2 nopeudenmuutoksin ja pysäkeillä seistään keskimäärin 24 s, niin aikaa kuluu noin 8,5 min ja keskinopeudeksi tulee 21,5 km/h.

Ratikoiden ongelmana kai pidetään sitä, että ne joutuvat pysäkkiodotusten ohella odottamaan liikennevaloissa muuta liikennettä. Miten paljon tämä käytännössä hidastaa ratikoiden menoa yo. lasketun lisäksi?

Laskelmasi muuten osoittaa hyvin sen, että edes täydellisesti toimivin liikennevaloetuuksin ratikka ei Manskun oloissa voi olla järin nopea. Lähes samaan voisi päästä myös alittamalla tukkoisimmat risteykset lyhyillä tunneleilla. Paljonko Töölön tullin ja Oopperan tunnelit nopeuttaisivat liikennettä?
 
Laskelmasi muuten osoittaa hyvin sen, että edes täydellisesti toimivin liikennevaloetuuksin ratikka ei Manskun oloissa voi olla järin nopea. Lähes samaan voisi päästä myös alittamalla tukkoisimmat risteykset lyhyillä tunneleilla. Paljonko Töölön tullin ja Oopperan tunnelit nopeuttaisivat liikennettä?

Niin, se laskelma osoittaa sen että maksiminopeus tulee suoraan pysähtymistiheydestä. Liikennevaloihin pysähtymiset voidaan karsia kokonaan, pysäkkien karsiminen on pois palvelusta. Tunnelilla liikennevaloetuuden korvaaminen ei nopeuta liikennettä lainkaan, kun siinä ei pysäkkiä poisteta. Tunnelilla etua saadaan vasta tekemällä niin pitkä tunneli, että sitä pitkin voidaan ajaa harvoin pysähtyvää lisäpalvelua pidemmälle meneville. Niin pitkät tunnelit ovat sitten jo kalliita ja kannattaa muutenkin tehdä syvälle peruskallioon, jolloin on taas ihan sama jos se kulkuväline on lähijuna tai metro.
 
Liikenneverkkoa kasvatetaan ylivoimaisesti edullisimmin käyttämällä olemassaoleva liikennetila tehokkaammin: vähemmän autoja, enemmän joukkoliikennettä.

Vaikka tällä foorumilla moni ajatteleekin noin, niin "vähemmän autoja" on (joukkoliikenteen kannalta valitettavasti) vain pienen piirin näkemys. Toki aina voi kertoa, kuinka helppoa autoliikenteen vähentäminen on, niin ehkä asenteet muuttuvat hiljalleen siihen suuntaan. Nykyisillä asenteilla muutosta ei kuitenkaan tule.
 
Vaikka tällä foorumilla moni ajatteleekin noin, niin "vähemmän autoja" on (joukkoliikenteen kannalta valitettavasti) vain pienen piirin näkemys. Toki aina voi kertoa, kuinka helppoa autoliikenteen vähentäminen on, niin ehkä asenteet muuttuvat hiljalleen siihen suuntaan. Nykyisillä asenteilla muutosta ei kuitenkaan tule.

Autoilulta poistuva joukkoliikenteen kehittäminen on kyllä vaikeaa. Tunneliin kaivettava joukkoliikenteen kehittäminen on kuitenkin vielä vaikeampaa. Tunneliratkaisussa on mietittävä lähtökohtaisesti isoja rahasummia ja tehdä vaikeita kompromisseja käytettävyyden ja lisäkustannusten suhteen. Eikä paraskaan tunneli poissulje toimivaa pintaliikennettä, joka palvelee siellä missä tunneliasemaan ei ollut varaa.

Ei tällä foorumilla olisi paljoa keskusteltavaa, jos helppoja ratkaisuja olisi.
 
Keskustelu täällä on sikäli ohi huutamista, että petterin argumentin mukaan Mannerheimintiellä ei voida liikennöidä hyvin nopeasti. Vasta-argumenttien mukaan voidaan ajaa merkittävästi nykyistä nopeammin. Väitteet eivät ole keskenään ristiriidassa.

Olet lukenut väärin. Petterin (ja Rainerin) perimmäinen argumentti on, että maalaisten oikeus autoilla Helsinkiin töihin on tärkeämpi kuin kantakaupungissa asuvien asumisviihtyvyys ja liikkumismahdollisuudet joukkoliikenteellä. Siksi pintaliikenteelle ei saa tehdä mitään, tai ainakaan autoilua kantakaupungissa ei saa hankaloittaa. Ainoat järkevät joukkoliikenneinvestoinnit ovat tunneleita, jotka helpottavat niiden lähiöissä asuvien maalaisten työmatkaliikennettä Helsinkiin, joilla ei ole varaa Aud... autoon. Hipit kaupungissa vaikka pyöräilköön.

Tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Maalaiset ovat suunnitelleet Helsinkiä viimeiset puolivuosisataa ja suunnittelevat yhä. Petterin ja Rainerin kirjoitukset heijastavat hyvin tätä kaupunki- ja liikennesuunnittelun hegemoniaa. Kaikki kliseiset aksioomat alkaen keskustan (liike-elämän) näivettymisestä on jo tässäkin ketjussa kuultu.

Kuka tätä enää jaksaa? Meno ei muutu ennen kuin suuret ikäluokat ovat mullissa ja seuraavakin sukupolvi kammettu eläkkeelle. Siihen katsellaan ikkunoista maalaisten köröttelyä ja käydään välillä kiusallaan kruisailemassa ruuhka-aikaan risteyksiä tukkoon.
 
Takaisin
Ylös