Ratikoiden jonoutuminen voidaan Mannerheimintiellä saada hallintaan, jos vuoroväli on esimerkiksi 3 minuuttia, tuo merkitsee melkein vuorovälin tuplaamista nykyiseen. Silloin nykyiseen verrattuna tuplapituisella kalustolla saadaan kuljetettua suunnilleen nykyinen määrä matkustajia.
Nykyisestä 20-26m kalustosta on vielä melko paljon matkaa 75m kalustoon. Pitkien raitiovaunujen ajo sekä pysäkkien pidentäminen on vain tahdosta kiinni.
Mannerheimintien liikenteen saaminen toimivaksi katutasossa on vaikeaa, koska Mannerheimintie kulkee Töölöntullin eteläpuolella hyvin tiheäliikenteisessä ympäristössä, joka on pikaratikkamaiselle liikenteelle varsin sopimaton. Ratikat ovat tuollaisessa ympäristössä aina varsin hitaita, oltiin missä päin maailmaa tahansa, Helsinki ei ole mikään poikkeus.
Helsinki on todellakin poikkeus. En tiedä mitään vastaavaa paikkaa, jossa liikennekäytäntö ja -ympäristö olisi näin vakavasti pielessä. Raitioliikenne on nopeaa, jos sen käytännöt ja liikenneympäristö on kunnossa. Kun ei ole, käy kuin Helsingissä.
Mannerheimintein liikenteen nopeuttamiseksi olisikin syytä rakentaa ns. Töölön metro ratikkatunnelina, josta isoilla ratikoilla olisi pääsy Paciuksenkadun, Ruskeasuon ja Pasilan suuntiin. Se on selvästi paras tapa ratkaista Mannerheimintien suunnan liikenneongelmat.
Paras tapa ratkaista Mannerheimintien ongelma on toteuttaa raitioväylät sellaisena, jotta muu liikenne ei häiritse ratikkakaistalla ajoa. Se yhdistettynä suurikapasiteettisiin vaunuihin (-> kohtuullinen vuoroväli), valoetuukisen parantamiseen, rautatietasoisesti rakennettuun rataan (mukaanlukien syväuraiset vaihteet) ym. muualla mailmassa normaalit ratkaisut ovat avain toiminnan järkevöittämiseen. Ei miljoonien kaivaminen maan alle.
Kun Saksasta tuli puhe, olin turistina reilu kuukausi sitten Berliinissä, jossa kävin katsomassa paikallista pikaratikkaa. Raitiovaunu M4 kulki Alexanderplatzilta esikaupunkeihin päin. Katu, jolla se kulki oli pitkän matkaa suunnilleen yhtä leveä ja vilkas kuin Paciuksenkatu - Huopalahdentie reitti kun lähdetään Meilahden sairaalalta eteenpäin, joten ratikalle oli pystytty tekemään omat kaistat; Muutenkin reitti näytti monessa kohtaa niin tuliterältä, että varmaan sitä oli juuri uudistettu. Tuolla reitillä oli ihan hyvät etuudet, mutta kyllä raitiovaunu silti pysähtyi muutaman kerran muualla kuin pysäkillä, vaikka liikenneympäristö oli todella helppo Mannerheimintien eteläosaan verrattuna. Berliiniläinen pikaratikka M4 kulki suunnilleen samaa tahtia kuin nelonen Töölöntullin jälkeen, ei mikään yllätys kun liikenneympäristökin oli aika samantyylinen.
Ajelin Berliinissa myös ratikalla, joka kulki Helsingin kapeampia katuja muistuttavaa reittiä. Se oli hidas ja pysähteli jatkuvasti ihan kuin Helsingissäkin. Välillä väisteltiin autoja, tutunoloista menoa.
Kannattaa muistaa, että Berliinissä ratikoiden valoetuudet varsinkin muilla, kuin M-linjoilla ovat saksalaisittain hämmästyttävän huonolla tasolla. Ei siis todellakaan ole koko totuus saksalaisesta erittäin laadukkssata raitioliikenteestä. Valoetuuksien heikkous johtunee pitkälti kaupungin historiasta sekä siitä, että Berliinin joukkoliikenteen runko on kattava raskaan raideliikenteen verkko, jonka varjoon panostukset raitioteihin ovat jääneet.
Onko vauhdikkaita pikaratikoita niin vilkkaalla ja kapealla kadulla kuin Mannerheimintie Töölöntullin eteläpuolella olemassa missään muualla kuin villeimmissä kaupunkiliikenneunelmissa? Vai onko niin, että jotkut kaupunkiliikenneharrastajat käyvät ihastelemassa nopeita pikaratikoita jossain melkein 50 metriä leveillä kaduilla, jossa ei ole paljoa liikennettä tai muuten hiljaisilla alueilla ja sitten sulkevat silmät ja kuvittelevat, että Mannerheimintie Töölön tullin eteläpuolella on hyvä pikaratikkakatu.
Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä jatkuvasti esilletuoduissa kaupungeissa, kuten Mannheim/Ludwiegshafen/Heidelberg, Freiburg, Strassbourg, Karlsruhe, Basel jne. Kyseisissä kaupungeissa on liikenne järjestetty niin laadukkaasti Helsinkiin verrattuna, ettei voi muuta kuin kadehtia. Keski-Eurooppa on pullollaan suurkaupunkeja, joissa raitioliikenne on järjestetty todella laadukkaasti huomattavan hankaliin ympäristöihin. Vai väitätkö tosissasi, että Mannerheimintie on Euroopan vaikein liikenneympäristö, johon ainoa ratkaisu on tunnelinkaivuumiljoonahanke?
Kuten olen jankuttanut, liikenteen laadun ja luotettavuuden parantaminen alkaa siitä, että perusasiat laitetaan kuntoon. Ei siitä, että aloitetaan tunnelinkaivaminen. Mannerheimintien liikennemäärät eivät sellaisiksi kasva, että tunnelointiin pitäisi edetä missään vaiheessa.
Muistuttaisin, että Mannerheimintien tapaisiin ympäristöihin on useimmissa isommissa kaupungeissa rakennettu tunnelit ja metrot jo aikoja sitten, kun ratikat ovat olleet kadulla ihan liian hitaita. Turha sitä on Helsingissäkään pikaratikkaa ei kannata yrittää ympäristöön, jossa se ei menesty, siitä ei tule kuin itkua ja hammasten kiristystä.
Kuten maammelaulustakin tiedämme on
maamme köyhä / siksi jää, siten myös liikennehankkeissa pitää tehdä siitä päästä, mihin on varaa. On nimittäin kokolailla eri asia tehdä massiivisia investointeja 85 miljoonan väestöpohjalla, kuin viiden miljoonan.
Ja se itku ja hammasten kiristely tulee siitä, kun uskotaan nykytilanteen olevan "riittävä" eikä todellisuudessa edes yritetä tehdä mitään liikenteen sujuvoittamisen eteen.