Mannerheimintien liikenteen nopeuttaminen

Tosin tuo vaatii, että lentokentästä kehitetään oikeasti toimiva joukkoliikenteen vaihtoasema. Nykyisellään se ei sellaista kyllä ole.

Eihän siellä nyt ole mitään muuta kuin pari bussilaituria. Kaipa kehärata korjaa tuon asian. Sinne tulee vilkas rautatieasema ja kaiken järjen mukaan nykyistä enemmän bussiliikennettäkin, tosin varmaan Vantaan sisäistä liityntäliikennettä. Mutta kehärata ja pisara kyllä jakelevat aika hyvin ympäri seutua, paremmin kuin muutama sisääntuloväylän pikavuoropysäkki.

Liikennöitsijät varmasti vastustavat, koska sitten ei ole matkustajalla oikeasti mitään järkeä mennä bussilla, vaan ennemmin ottaa junan alusta alkaen.

Eli palataanko lähtöruutuun? Pisaran myötä bussikaistat Manskulta ja Hämeentieltä voidaan poistaa, koska väki kulkee junalla. Pätee myös kaukoliikenteeseen. Jos joku haluaa väen väkisin tulla edelleen bussilla ja liikennöitsijä haluaa ajaa, niin autokasta on käytettävissä.

Mulla ei ole erityisiä intohimoja koko asian suhteen, sillä en käytä sen paremmin bussia kuin junaakaan. Mutta minusta pisaran myötä on saatava myös konkreettisia hyötyjä maan pinnalla ja yksi tällainen hyvin konkreettinen hyöty on bussien poistaminen niemeltä, kun uudet juna-asemat ainakin suurelta osin korvaavat nykyisiä (kaupunkiseudun sisäisiä) bussireittejä, joiden olemassaoloa perustellaan sillä, että ne palvelevat eri alueita kuin junat. Kun pisaran myötä näin ei ole, niin bussit pitää poistaa ja viimein saada kunnolla tilaa ratikoita ja fillareita varten. Ne kaukobussit eivät minusta ole tässä kokonaisuudessa kovin merkittävässä asemassa eivätkä ne saa estää bussikaistojen poistamista.
 
Tulinpa tallentaneeksi, mitä merkitsee Mannerheimintien radalla vaunujen peräkkäinajo. Lasipalatsilta lähtivät peräkkäin 7 ja 4 tässä järjestyksessä ja Oopperalla tuli vielä nippuun mukaan 3. Nelosen vuoro lähti Lasipalatsilta lauantaina klo 15:26. Kuormaa oli enemmän kuin istumapaikat.

Ennen Oopperaa peräkkäinajolla ei juuri ollut vaikutusta. Kun pysähdyttiin Runeberginkadun liikennevaloihin, keskinopeus oli 19,3 km/h. Välin molemmat pysäkit eli Kansallismuseo ja Hesperianpuisto oli hoidettu siten, että kumpikin vaunu seisoi pysäkillä samanaikaisesti.

Oopperalla tulikin sitten viivytys, koska pysäkille ei mahtunut kolmea vaunua. Valoissa seistiin ensin noin 65 sekuntia ja sitten pysäkin eteläpäässä 5 sekuntia. Käytännössä linjan 3 vaunu hoiti itsensä eteenpäin sillä aikaa, kun me odotimme Oopperan valoissa, joiden aikana linjan 3 vaunu ajoi Runskilta pysäkille.

Oopperalta eteenpäin ajoi siis kolmen vaunun nippu. Meidän huippunopeutemme nousi kuitenkin arvoon 40 km/h eikä turhaan seisty kuin vasta Reijolankadun valoissa. Eli 3 ja 7 olivat jo silloin kääntyneet edestä pois Nordenskiöldille ja linjan 4 vaunu pääsi samoilla vihreillä Nordenkiöldin risteyksen yli Kansaneläkelaitoksen pysäkille. Sen ja tullinpuomin välillä seistiin kahdet liikennevalot, eli vasta nyt alkoi matka takkuamaan – kun oltiin ajossa taas yksin. Siitä huolimatta linjanopeus välille Ooppera – Tullipuomi oli 18,7 km/h.

Korostan edelleen, että tämä ja edellinen mittaus ovat yksittäisiä joskin satunnaisia mittauksia Mannerheimintien liikenteestä sen eniten kuormitetulla osuudella. Mutta näissä on tullut osoitetuksi, että jopa nykyisissä huonoissa olosuhteissa päästään hyvään linjanopeuteen pelkällä liikennevalojen ohjelmoinnilla. Edes peräkkäinajo ei estä nostamasta linjanopeutta luokkaan 20 km/h. Linjanopeuden hajonta on suurta, kun sunnuntai-illan vähäisessä liikenteessä linjanopeus voi jäädä arvoon 13,8 km/h eli 5 km/h alhaisemmaksi kuin vilkkaamman liikenteen aikaan. Tämä osoittaa, että nopeuden hajonnan ongelma ei ole liikenteen määrässä vaan liikenteen ohjauksessa. Raitiovaunujen kulku ohjataan hitaaksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta.

Raitioliikenteen tahallinen hidastaminen on tyhmää ja kallista.

Meillä uskotaan – liikennetutkimusten tuloksiin perustuen – että matka-aika on keskeinen kulkutavan valintaan vaikuttava tekijä. Seudulla käytössä olevan liikennemallin kulkutapavalintamallin mukaan Munkkiniemen ja Lasipalatsin välisillä matkoilla ratikan linjanopeuden nosto arvosta 13,5 km/h arvoon 20 km/h lisää matkustajia 22 %. Tämä on siis saavutettavissa vain liikennevaloetuuksien ohjelmoinnilla siten, että poistetaan turha seisominen edes sen verran, että kaikki vuorot kulkevat yhtä nopeasti kuin nopeimmat vuorot nykyään. Jos poistetaan kaikki turha seisonta ja päästään linjanopeuteen 23 km/h, ratikan matkustus lisääntyy 28 %.

Hidastelu lisää liikennöintikustannuksia, kun tarvitaan enemmän vuoroja eli vaunuja ja kuljettajia. Linjanopeuden nosto arvoon 20 km/h toisi kustannussäästöjä noin miljoona euroa vuodessa. Ja jos matkustajamäärä kasvaa ennusteen mukaan 22 %, lipputulot kasvavat kuukausilippuina laskien 1,9 miljoonaa. Eli pelkästään nelosen osalta liikennevaloetuudet säästävät verorahoja lähes 3 miljoonaa joka vuosi. Mannerheimintiellä kuljettaa linja 10 suunnilleen saman verran kuin nelonen, joten pelkästään näiden kahden osalta vaikutus olisi liki 6 miljoonaa plussaa. Ja tietenkin vielä enemmän, eli yli 7 miljoonaa, jos poistetaan kaikki turha seisonta. Tosin tässä voi käydä niin, että kasvavan kysynnän vuoksi onkin lisättävä vuoroja. Mutta onhan siihen varaa!

Antero
 
Tällä foorumilla varmaankin korostuvat erilaiset vaihdollisten bussiyhteyksien mahdollisuudet verrattuna siihen miten tavallinen bussimatkustaja asioista ajattelee. Kyllä se Pertti Perusmatkustaja haluaa että bussi menee Kamppiin asti, eikä ole kiinnostunut pohjoisemman terminaalin mahdollisesti tarjoamista paremmista vaihtoyhteyksistä, luulisin.
 
Tällä foorumilla varmaankin korostuvat erilaiset vaihdollisten bussiyhteyksien mahdollisuudet verrattuna siihen miten tavallinen bussimatkustaja asioista ajattelee. Kyllä se Pertti Perusmatkustaja haluaa että bussi menee Kamppiin asti, eikä ole kiinnostunut pohjoisemman terminaalin mahdollisesti tarjoamista paremmista vaihtoyhteyksistä, luulisin.

Kamppi on lähellä liikekeskustaa, mutta kaikki Helsingin liikenne ei kohdistu liikekeskustaan. Joukkoliikenteellä ei vain pääse fiksusti muualle kuin liikekeskustan reunalle, kun verkostosta puuttuvat toimivat yhteydet poikittain. Joten totta kai Pertti on todennäköisesti menossa sinne liikekeskustaan: poikittaismatkat tehdään autolla.

Pertin kokemaa palvelua voi heikentää, jos sitä vastaan saadaan enemmän palvelua toisaalla. Poikittaiset yhteydet ovat nykyisellään niin kuraa, että tavoite ei ole vaikea saavuttaa.

Sinänsä palvelun heikentäminen operaatiosyistä ei ole seudulla tavatonta. Esimerkiksi keskustan suuntaiset linjat voitaisiin tehdä pääosin vaihdollisiksi jotta jäljelle jääville linjoilla olisi enemmän matkustajia vaunua kohti. Toistaiseksi tällainen on vain vaatinut metrorataa. Ilmeisesti bussiliikenteen tehostaminen on korvattu metrolla aina nykypäivään asti. Runkolinjat voivat rikkoa tämän perinteen.
 
Eli 3 ja 7 olivat jo silloin kääntyneet edestä pois Nordenskiöldille ja linjan 4 vaunu pääsi samoilla vihreillä Nordenkiöldin risteyksen yli Kansaneläkelaitoksen pysäkille. Sen ja tullinpuomin välillä seistiin kahdet liikennevalot, eli vasta nyt alkoi matka takkuamaan – kun oltiin ajossa taas yksin. Siitä huolimatta linjanopeus välille Ooppera – Tullipuomi oli 18,7 km/h.


Antero

Nykyinen valokierto on suunniteltu siten, että linja 4 saa välillä Kansaneläkelaitos - Töölön tulli kahdet punaiset. Reijolankadun risteyksen valot vaihtuvat punaisiksi kun vaunu seisoo Kansaneläkelaitoksen pysäkillä, Tukholmankadun risteyksen valo vaihtuu punaiseksi kun päästään liikkeelle Reijolankadun risteyksestä. Poikkeus sääntöön on arkiaamujen ruuhka-aika, jolloin nelonen pääsee jälkimmäisistä valoista suoraan ja kymppi kärsii kahdet valot. Erityisen mukava tämä valo-ohjelmointi on kun nelonen ja kymppi ajavat peräkkäin "väärässä järjestyksessä", jolloin takimmainen vaunu saa odottaa käytännössä kolmet valot. Joskus keskustaan päin samanaikaisesti tuleva ratikka saattaa pitää etuisuudellaan vihreää niin pitkään, että Kelalta lähtevä vaunu ehtii vielä vanhoilla vihreillä Reijolankadun yli. Kiertoa sekoittaa myös bussin 58 etuisuus Reijolankadulta Manskulle. Ratikoilla on tässä oma kaistansa joka ei risteä bussin kanssa, joten en ymmärrä miksi ratikoiden pitää odottaa autojen kanssa. Syy on ilmeisesti liian kapeassa rv-kaistan erottelussa.

Ylipäätänsä Töölön tullin ja Kelan ympäristö on yksi ratikoiden murheenkryyni, jossa seistään monesti erittäin paljon, mutta toisinaan jopa ruuhka-aikaan saatetaan lasketella Tullinpuomista pysähtymättä Kelalle. Jälkimmäistä ei tosin oikein voi harrastaa tilaisuudenkaan koittaessa, muuten ajonäyttö pompahtaa useamman minuutin etuaikaan. HSL:n aikataulun mukaan ajoaika Töölön tullista Töölön hallille on nimittäin 5 minuuttia. Järkevällä valoetuisuuksien ohjelmoinnilla tämä väli olisi varmasti tiputettavissa kolmeen minuuttiin.
 
Nykyinen valokierto on suunniteltu siten, että linja 4 saa välillä Kansaneläkelaitos - Töölön tulli kahdet punaiset....
Ja meillä on Helsingissä raitiovaunujen valoetuudet. :D Ainoa ratkaisu on 250 miljoonan euron tunneli. :(

Osaatkos luetella kaikki ne paikat, joissa ”valoetuus” tarkoittaa, että raitiovaunu pysäytetään odottamaan vasemmalle kääntyviä autoja? Mulle tulee ekana mieleen Hämeentie ennen Haapaniemen pysäkkiä, jossa autot päästetään kääntymään viidennelle linjalle. Sama on Hämeentiellä Mäkelänkadun risteyksessä.

Antero
 
Kun jälleen toistat tätä väittämääsi sekä sitä, että 5 min on minimivuoroväli, niin onko sinulla jotain näyttöä asiasta? Tilastoja, tutkimuksia, laskelmia, muita lähteitä? Vai onko vain niin, että sinusta tuntuu siltä, mitä väität?

Mistään ei näytä vaan näytä löytyvän hyvin toimivia pikaratikkaratkaisuja merkittävästi tuota lyhyemmällä vuorovälillä, kun kuljetaan vilkkaassa ympäristössä, vaan nopeus jää aika huonoksi linjan nopeus potentiaaliin verrattuna.

Ensinnäkin. Kun katsotaan, mitä ratikkakaupungeissa on ja mitä niissä tehdään, tunnelit olivat 1970-luvun juttu. Jos tunneleissa olisi ylivoimaista etua, niitä olisi tehty jatkuvasti sen jälkeen kun Saksassa tunneleita ryhdyttiin 1970-luvulla tekemään. Se, että pari kaupunkia 250:stä tekee nyt tunnelia, ei tarkoita, että ”on alettu kaivaa tai porata tunneleita”. Tunneleiden teosta luovuttiin, koska ne olivat kalliita, niistä ei ollut odotettua hyötyä, ja nykyinen tavoite on ajaa kaupunkikeskustan läpi nimenomaan pinnalla, koska se on parasta palvelua ja kaupungin elävöittämistä. Jos asia on mielestäsi toisin, osoita se meille muille!

Kyse on siitä, että suuressa osassa Saksan suurimmista kaupungeista riittävä tunnelikapasiteetti rakennettiin usein jo 1970-80-luvulla, kulunvalvontaa kehittämällä niistä on sitten vielä saatu läpi enemmän yksiköitäkin kuin aikaisemmin. Tunnelit ovat tärkeitä liikenteen toimivuudelle, koska ratikat ovat vilkkailla kaduilla varsin hitaita ja epätäsmällisiä.

Merkittävästi osasta niistä Saksan kaupunkeja, joihin ei rakennettu ratikkatunnelia, poistettiin ratikoita 60-70-luvuilla ongelmallisimilta alueilta ja rakennettiin tunneloituja U- ja S-bahneja. Helsingin erikoisuus on, ettei raitioliikennettä koskaan merkittävästi ajettu alas, sen seurauksena kaduilla on käytössä vähemmän tilaa kuin niissä kaupungeissa, joissa ratikkaliikennettä karsittiin rajusti tai se lopetettiin kokonaan.

Kolmanneksi vakuutat, ettei voi saavuttaa 17–20 km/h linjanopeutta. Vaikka se on totta jopa Helsingissä ja Mannerheimintiellä jo nyt! Olen juuri kertonut mitanneeni 4:lle 18,8 km/h Munkkaan asti ja Tullinpuomin ja Lasipalatsin välille 17,3 km/h. Ja tähänkin sisältyy vielä ylimääräisiä pysähdyksiä pysäkkien lisäksi sekä hidasteluita mm. matalauraisten vaihteiden vuoksi. Pelkällä turhien pysähdysten poistolla ylitetään esittämäsi pikaraitiotien määrittely. Siis tekemättä mitään muita parannuksia Mannerheimintien nykyiseen rataan ja liikenteeseen.

Missä minä olen vakuuttanut, ettei ratikka voi Helsingissä saavuttaa 17-20 km/h linjanopeutta? Se ei vaan nykyisillä liikennöintikäytännöillä luotettavasti onnistu. Ja nopeuttahan saadaan pysäkkien poistollakin kyllä lisää jonkin verran, täsmällisyyttä ei niinkään. Turhien pysähdysten poistolla saadaan täsmällisyyttä, mutta toimivat etuudet edellyttävät riittävän pitkää vuoroväliä ja täsmällistä liikennöintiä. Erityisesti ratikoiden peräkkäinajo aiheuttaa paljon hidastusta ja ajoaikojen hajontaa. Samoin aikataulujen pitämättömyys on palvelutaso-ongelma.

Täsmällisyyden merkityksestä olemme samaa mieltä, mutta vetoat siinäkin väärään asiaan puhuessasi kaikilla pysäkeillä pysähtymisestä. Ei ole kysymys siitä, pysähdytäänkö kaikilla pysäkeillä, vaan siitä, että ei pysähdyttäisi muualla kuin pysäkeillä. Nyt pysähdytään kaikkien pysäkkien lisäksi myös muualla, kuten jo linkkaamassani viestissä mittauksista kerroin.

Kirjoitat 30 sekunnin täsmällisyysvaatimuksesta. Mistä se tulee? Onko se jossain määrätty vai oletko keksinyt sen vain siksi, että toivot sen olevan niin tiukka, ettei sitä voitaisi toteuttaa? Mutta ymmärrätkö, mitä täsmällisyys tarkoittaa? Miten se toteutuu käytännössä ja miten matkustaja sen kokee?

Oletko nähnyt jossain aikatauluja, joissa on pysäkkiajat 30 sekunnin tarkkuudella? Tuskin, kun en minäkään ole nähnyt.

Esimerkiksi Helsingin metrossa ja kaupunkiratajunissa käytännön aikataulut ovat käytännössä tuossa tarkkuustasossa, niistä vaan esitetään reittioppaassa minuuttitaso.

Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa pyritään yleensä liikennöimään myös korkeatasoisia pikaraitieratkaisuja luotettavasti. Se, että raitioliikenteen pysäkkiaikataulut pitävät kutinsa on toki Helsingin näkövinkkelistä hyvin radikaali muutos, mutta kyllä Saksassa monet keskustassa tunneloidut pikaratikkaratkaisut pystyvät pitämään erittäin hyvin aikataulunsa.

Täsmällisyys tarkoittaa sitä, että vaunut eivät lähde pysäkiltä ennen luvattua aikaa mutta ei myöskään liian paljon myöhemmin. Paljonko on liian paljon, on se, minkä kanssa voidaan käydä arvokeskustelua. Matkustajan kannalta minuutti tai kaksi ovat yhdentekevää, kolme minuuttia ehkä alkaa jo pitkästyttää. Tärkeämpää ja vaativampaa kuin matkustajan kokemus onkin se täsmällisyys, joka vaaditaan verkon toimimiseksi. Verkon toiminta perustuu kuitenkin synkronointiin, minkä myös matkustaja kokee täsmällisyytenä toisin kuin sen, lähteekö vaunu minuutin myöhässä vai ei.

Nykyisin Helsingissä muutaman minuutin vaihtelut ovat yleisiä ja vuoroväli on hyvin tiheä, ja mikä on lopputulos. Peräkkäinajoa jossa ratikat sumputtavat toisiaan, aikataulut ovat epäsäännöllisiä, eivätkä pidä, samoin liikenteen nopeus kärsii. Kuitenkin matkustajien kokemus on yleensä hyvä, kun harva kuvittelee ratikoilla olevan aikatauluja.

”Nykyaikaisen pikaratikan vaatimus” ei ole se, mitä sinä sille määrittelet. Olennaista ei ole optimoida vaunujen ajoaikaa, vaan matkustajien matkustusaikaa. Siksi kaupunkikeskustojen läpi mennään kävelyalueilla, joilla ei tarvitse ajaa nopeasti. Palvelutaso on kokonaisuus, jossa vaunun nopeus on vain yksi tekijä, jonka merkitys vaihtelee verkon eri osissa.

Meillä on toki jo Helsingissä riittävästi kokemusta varsin hitaasta epäluotettavasta ratikkasysteemistä, joka on kuitenkin hyvin suosittu. Sen liikennöintikäytännöt ja täsmällisyys ei kuitenkaan riitä liikenteen laajentamiseen kauemmas. Siihen vaaditaan isompia rakenteellisiä muutoksia.

Helsingin keskusta on niin vilkas, että katutason ratikat ovat vaikeuksissa ja epätäsmällisiä,. Pidemmän matkan ratikoiden tunnelointi keskustassa tai niiden jakaminen monelle pitkää vuoroväliä käyttävälle reitille, jotka eivät ole toisistaan riippuvaisia ovat keinoja, joilla raitioliikennettä on kehitetty muualla nopeammaksi.

Helsingin raitioliikenteestä ei tule luotettavampaa ja nopeampaa käytännöillä, joissa ratikoiden annetaan ruuhkauttaa toisiaan kuten nykyään.
 
Viimeksi muokattu:
Osaatkos luetella kaikki ne paikat, joissa ”valoetuus” tarkoittaa, että raitiovaunu pysäytetään odottamaan vasemmalle kääntyviä autoja?

Näin tämän illan aikana kuulemani kuulopuheen perusteella ennustan, että kohta voimme harrastaa ns. data miningia ja kaivaa ne datasta analysoimalla itse. Jos siis oikein ymmärsin, meillä saattaa olla mahdollisuus kohta saada HKL:n ratikoista saama paikkatieto avoimena datana nettiin. Siis ei valmiiksi piirrettynä karttana vaan historiadatana. Niistä lienee kohtuuhelppo löytää tuollaiset kohdat ihan vain analysoimalla.
 
Syy on ilmeisesti liian kapeassa rv-kaistan erottelussa.

Tai sitten siinä, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan ole tullut ajatelleeksi... :(

Oli kummin päin vain, yhtä kamalaa tuo on joka tapauksessa. "Ratikkakaista" josta ei ole hyötyä, kun sille ei mahdu. Voi elämä.

Mitenkäs kasilla, siellä pitäisi olla nyt monessa risteyksessä paremmat valoetuudet. Huomaako sen?
 
Mistään ei näytä vaan näytä löytyvän hyvin toimivia pikaratikkaratkaisuja merkittävästi tuota lyhyemmällä vuorovälillä, kun kuljetaan vilkkaassa ympäristössä, vaan nopeus jää aika huonoksi linjan nopeus potentiaaliin verrattuna.
Siis sinulla ei ole tilastoja, tutkimuksia, laskelmia eikä muitakaan lähteitä. Maailmassa on paljon asioita, joita sinä tai minä emme ole nähneet, silti ne ovat olemassa. Joten väittämäsi jäävät omaan arvottomuuteensa.

Muistan kehottaneeni sinua joskus aikaisemmin keräämään tietoa, mutta et ole viitsinyt tehdä edes sitä, minkä voi tehdä oman kuvaruutunsa ääressä. Eli netistä löydät taatusti kaikkien niiden eurooppalaisten kaupunkien ratikoiden aikataulut ja siten ratojen vuoromäärät ja nopeudet, joista löytyy samassa suuruusluokassa olevaa tarjontaa (30.000 nousua/vrk) kuin Mannerheimintiellä. Muistan myös jo silloin sanoneeni, että en ole itse tällaista työtä tehnyt, ja olisi kiinnostavaa nähdä, mitä siitä tulee tulokseksi. Olisin luullut, että olisit ottanut haasteesta kopin, sillä sinullahan olisi ollut oiva tilaisuus saada kerätyksi omia väitteitäsi tukevaa aineistoa, koska erityisesti heikkokuntoisista entisistä SEV-kaupungeista luultavasti löytyisi sinulle hyviä huonoja tilastoja.

Kyse on siitä, että suurimmassa osassa Saksan suurimmista kaupungeista riittävä tunnelikapasiteetti rakennettiin usein jo 1970-luvulla, kulunvalvontaa kehittämällä niistä on sitten vielä saatu läpi enemmän yksiköitäkin kuin aikaisemmin. Tunnelit ovat tärkeitä liikenteen toimivuudelle, koska ratikat ovat vilkkailla kaduilla varsin hitaita ja epätäsmällisiä.
Kehotan tutustumaan siihen, mitä on kirjoitettu saksan Stadtbahneista. Ei tunneleiden teko loppunut siihen, että kaikki tunnelit saatiin valmiiksi, vaan siihen, että todettiin ne kustannuksiaan vastaamattomiksi ja siten koko konseptista luovuttiin. Karlsruhe muuten on ollut oivallinen esimerkki siitä, miten tunnelia ei tarvita. Kaiserstrassen kävelykadun kautta kulkevat myös S-linjat, joiden aikataulut on sidottu rautateiden aikatauluihin. Vuoroja lähes 60 tunnissa suuntaansa – vaunujen välimatka noin 300 m. Tietenkään kävelykadulla ei ajeta nopeasti, mutta ei ole tarpeenkaan.

Missä minä olen vakuuttanut, ettei ratikka voi Helsingissä saavuttaa 17-20 km/h linjanopeutta?
Olet sanonut, ettei Mannerheimintiellä voi olla pikaraitioliikennettä pinnassa ja olet määritellyt, että pikaraitiotie on sellainen, jonka nopeus on 17–20 km/h. Mannerheimintiellä on määrittelemäsi nopeuden ”pikaraitioliikennettä” jo nyt, vai väitätkö, että valehtelen mitatuista nopeuksista?

Täsmällisyyttähän Manskulla ei nyt ole. Mutta sehän ei johdu siitä, että rata on katutasossa, vaan siitä, että liikennevaloin aivan tarkoituksella raitioliikennettä hidastetaan.

Esimerkiksi Helsingin metrossa ja kaupunkiratajunissa käytännön aikataulut ovat käytännössä tuossa tarkkuustasossa, niistä vaan esitetään reittioppaassa minuuttitaso.
Minun tietääkseni junat lähtevät asemilta aikataulun mukaan tasaminuuteilla. Metrosta en tiedä. Foorumin kuljettajat ja HSL:n tilaajat voivat varmasti oikaista, jos olen väärässä.

Nykyisin Helsingissä muutaman minuutin vaihtelut ovat yleisiä ja vuoroväli on hyvin tiheä, ja mikä on lopputulos. Peräkkäinajoa jossa ratikat sumputtavat toisiaan, aikataulut ovat epäsäännöllisiä, eivätkä pidä, samoin liikenteen nopeus kärsii.
Väitätkö, että valehtelin myös kertoessani mittauksestani, jossa ensin 4 ja 7 ja sitten 4, 7, ja 3 ajoivat peräkkäin, mutta se ei alentanutkaan nopeutta? Vasta sitten nopeus aleni, kun vaunu ajoi yksin ja alkoi seistä liikennevaloissa päästämässä autoja ensin.

Meillä on toki jo Helsingissä riittävästi kokemusta varsin hitaasta epäluotettavasta ratikkasysteemistä, joka on kuitenkin hyvin suosittu. Sen liikennöintikäytännöt ja täsmällisyys ei kuitenkaan riitä liikenteen laajentamiseen kauemmas. Siihen vaaditaan isompia rakenteellisiä muutoksia.
Miten on mahdollista, että meillä on esikaupunkeihin vieviä bussilinjoja, joilla on aivan samat katuliikenteen reitit kuin ratikoilla? Väittämäsi mukaan hitaus täällä keskustassa estää linjojen jatkumisen kauas, mutta kumminkin ne jatkuvat.

Helsingin raitioliikenteestä ei tule luotettavampaa ja nopeampaa käytännöillä, joissa ratikoiden annetaan ruuhkauttaa toisiaan kuten nykyään.
Eivät ratikat ruuhkauta toisiaan, vaan autot ja niille etuja antavat liikennevalot hidastavat yksittäisiäkin raitiovaunuja.

---------- Viestit yhdistetty klo 0:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 0:39 ----------

Näin tämän illan aikana kuulemani kuulopuheen perusteella ennustan, että kohta voimme harrastaa ns. data miningia ja kaivaa ne datasta analysoimalla itse. Jos siis oikein ymmärsin, meillä saattaa olla mahdollisuus kohta saada HKL:n ratikoista saama paikkatieto avoimena datana nettiin.
Tämä on aivan erinomaista! Kännykällä vaunun sisällä on GPS:ssä jatkuvia häiriöitä, mutta vaunujen antenni on katolla. Ei sitten muuta kuin koodia vääntämään.

Antero
 
Minun tietääkseni junat lähtevät asemilta aikataulun mukaan tasaminuuteilla. Metrosta en tiedä. Foorumin kuljettajat ja HSL:n tilaajat voivat varmasti oikaista, jos olen väärässä.

Rautateiden lähiliikenteen osalta periaatteessa näin, mutta on olemassa muutama paikka, jossa ajetaan esimerkiksi kaksi asemaväliä kolmessa minuutissa (lähdöstä lähtöön, yhdellä välilähdöllä) siten, että käytännössä molemmilla väleillä menee n. 1,5 minuuttia (siis lähdöstä lähtöön edelleen). Aikatauluun on merkitty 1 ja 2 minuuttia. Äkkiseltään mieleen tulee ainakin Valimo-Pitäjänmäki-Mäkkylä, Myyrmäki-Louhela-Martinlaakso, Vantaankoski-Martinlaakso-Louhela ja Kauklahti-Mankki-Luoma. Kaikissa näissä keskimmäiseltä asemalta ei ehdi lähtemään aikatauluun merkityltä tasaminuutilta, mutta seuraavalla asemavälillä "myöhästymisen" saa kiinni.

Metron osalta joku sen puolen tietäjä kertonee sen puolen totuuden, mutta sitä odotellessa kerron joskus saamani käsityksen, jonka mukaan metrot noudattavat lähtöaikaansa periaatteessa vain päättäreillä, ja tämän jälkeen ajavat linjan toiseen päähän sen verran mitä ehtivät ja opastimien mukaan pystyvät.
 
Metron osalta joku sen puolen tietäjä kertonee sen puolen totuuden, mutta sitä odotellessa kerron joskus saamani käsityksen, jonka mukaan metrot noudattavat lähtöaikaansa periaatteessa vain päättäreillä, ja tämän jälkeen ajavat linjan toiseen päähän sen verran mitä ehtivät ja opastimien mukaan pystyvät.

Tällainen käsitys minullakin on. Metrollahan sinänsä on kyllä asemakohtaiset (yleisö)aikataulut, mutta muistelen jonkun kirjoittaneen tänne, etteivät junat käytännössä kulje niiden mukaisesti.
 
Tai sitten siinä, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan ole tullut ajatelleeksi... :(

Näinhän tämä menee. Ilmeisesti on myös niin, että jos niitä valoja ei heti asettamisvaiheessa saada järkevästi toimimaan, niin muuttamiset jälkeenpäin ovat kiven takana. Tuskin muuten olisi näitä vasemmalle kääntyvän parin auton odotuksia tai muutaman jalankulkijan takia pysäkille pääsyn jonotuksia (esim. Hesperian puisto).
 
Täsmällisyyttähän Manskulla ei nyt ole. Mutta sehän ei johdu siitä, että rata on katutasossa, vaan siitä, että liikennevaloin aivan tarkoituksella raitioliikennettä hidastetaan.
Mnä en ihan niele väitettä että liikennevalot hidastavat tahallaan raitiovaunuja. Nimim Late joka taitaa olla töissä HKL:n suunnitteluyksikössä on tässä ketjussa aiemmin valaissut asiaa ja tunnstanut että liikennevalojen virittäminen niin että Mannerheimintien raitiovaunut voisivat ohittaa suurimman osan valoista vihreällä on "mission impossible" ellei katuverkkon ja raitiotielinjastoon tehdä mittavia muutoksia tarkoittaen lähinnä linjojen karsimista.

Miten on mahdollista, että meillä on esikaupunkeihin vieviä bussilinjoja, joilla on aivan samat katuliikenteen reitit kuin ratikoilla? Väittämäsi mukaan hitaus täällä keskustassa estää linjojen jatkumisen kauas, mutta kumminkin ne jatkuvat.
Bussit eivät pysähdy joka pysäkillä ja bussipysäkejä on muutenkin harvmemmin kuin raitiovaunupysäkkejä. Siksi niiden keskinopeus on raitiovaunuja hiukan korkeampi. Ruuhka-aikana toki bussit ovat käytännössä yhtä hitaat kuin raitiovaunut ja se on omiaan vähentämään bussilla liikkumisen suosiota. Kehäykkössen ulkopuolisilta alueilta joita ei tule junaa tai metroa keskustaan kuljetaan sitten mielummin autolla.

Eivät ratikat ruuhkauta toisiaan, vaan autot ja niille etuja antavat liikennevalot hidastavat yksittäisiäkin raitiovaunuja.
Helsingin kokoisissa ja isommissa kaupungeissa keski-Euroopassa Mannerheimintien kaltaisten ja sen kanssa risteävien valtaväylien väliset risteykset ovat eritasoratkaisuja jotka mahdollistavat sujuvamman rraitioliikenteen pintatasossa (jos paikalla ei kulje maanalaista metroa) . Tällaisten ratkaisujen rakentaminen mahdollisti toki se että noissa kaupungeissa pommitustuhot 2. maailmansodassa olivat niin mittavat että katuympäristö suunniteltiin sodan jälkeen uudestaan niin että kulmiin rakennetut tontit jätettiin rakentamatta että saatiin tilaa autojen rampeille.

t. Rainer
 
Helsingin kokoisissa ja isommissa kaupungeissa keski-Euroopassa Mannerheimintien kaltaisten ja sen kanssa risteävien valtaväylien väliset risteykset ovat eritasoratkaisuja jotka mahdollistavat sujuvamman rraitioliikenteen pintatasossa (jos paikalla ei kulje maanalaista metroa) .

Jaa-a... Kyllä ne useammin taitavat olla ihan tavallisia puistobulevardeja, joissa kääntyminen vasemmalle on sallittu vain esim. joka neljäs tai viides kortteli. Tällaisia näkyy Euroopan jokaisessa ilmansuunnassa. Ja kyllä ne valoetuisuudetkin saadaan toimimaan paremmin, kun vain niin päätetään. Se on selvää, että jossain HKL:ssä sanotaan, ettei onnistu, koska siellä sitä asiaa ei varsinaisesti päätetä, vaan siellä ollaan kaupungin toisten laitosten ja yksikköjen armoilla. Jos vain löytyisikin sellainen suurempi taho, jolla olisi tarpeeksi valtaa ja pähkinöitä tehdä selväksi, että autoliikenteen kustannuksella voidaan joukkoliikenteelle antaa etuisuuksia, näin tehdään muuallakin Euroopassa.
 
Takaisin
Ylös