Kävinpä ihmettelemässä Mikonkatua eilen iltapäivällä kotimatkalla. Enkä voi sanoa kuin voi voi.
Mikonkatu on nyt uusi oikotie Aleksille ajaville autoille. Ja ilmeisen vaarallinen sellainen. Yksi jakelukuormuri (reittiä käytti vartin aikana kaksi kuormuria) oli törmätä Senaatintorin suunnasta tulevaan ratikkaan. Kuormurin kuljettajan asenne taisi olla, että eihän siellä Aleksin kävelykadulla tietenkään ole kuin ihmisiä, jotka kyllä kiltisti väistävät kuorma-autoja.
Autoilijoiden puolesta voi tietenkin todeta, että he saattavat hyvinkin luulla olevansa ihan luvallisella asialla. Siis kun kerran Aleksille on ”lupa” ajaa, ja ratikatkin siitä ajavat, niin tottahan hekin sitten saavat ajaa. Kävelykadun merkki on, mutta se on huomaamaton pieni läpyskä. Ja kun malliksi kadun varressa seisoo parkissa autoja, ei mikään kadun ilmeessä viesti siitä, etteikö siitä saisi ajaa.
Katu on tehty huonosti, jotta se olisi luonteeltaan turvallinen ja toimiva. Ratikan raiteelle varattu alue (toisella reunalla rajan viestinä ovat tolpat, toisella vain katuojan tapainen pinnoite) on liian leveä, jotta näyttäisi siltä, että se on käyttötarkoitukseltaan muusta katualueesta poikkeava alue. Tolpat voisivat olla aivan hyvin noin 30 cm päässä vaunun reunasta – ja molemmin puolin. Samalla kapeus voisi hillitä ainakin täysikokoisten kuorma-autojen hinkua reitille. Kun Suomen erityisolosuhteissa eivät hydraulitolpat toimi muualla kuin Pikkuparlamentin edustalla.
Ihmettelen myös sitä, miksi tuplaraide on pitänyt laittaa kadun keskelle ja on synnytetty liian ahdas sisäkaarteen ja rakennuksen nurkan väli. Tilaa olisi ollut viedä kaarre lähemmäksi ulkokaarteen puoleista rakennusta. Metrikin lisää sisäkaarteen puolella olisi ollut paljon, toisella puolella merkityksetön.
Mutta kai se on näin, kun ei puoleen vuosisataan ole raitioliikennettä kaupungissa kehitetty, että oppirahat on sitten vaan maksettava. Toivottavasti Jätkä, Kalasatama ja Kruunuvuorenrannan yhteys eivät tule olemaan täynnä vastaavanlaisia mokia. Ovat kalliita korjata. Kuten tässäkin, missä Aleksin vaihteiden ja ristikon sekä Mikon raiteen siirtäminen metrin verran Kolmelle sepälle päin on periaatteessa pikku juttu, mutta katulämmityksineen ja betoneineen varsinainen urakka. Kalliita ovat oppirahat!
Antero