Tuo vastaa suurin piirtein nelosen reittiä Paciuksenkadulla tai kympin Töölön Tullista Kuusitielle. Voisivatko ne ajaa 70 km/h kyseisissä paikissa? Nyt en halua vastaukseksi että "Ei voi koska ei se kannata, ajansäästö on liian pieni". Kyse on meidän liikennesäännöistä ja turvallisuuskulttuurista. Mahdollistaako se raitiovaunujen muuta katuliikennettä nopeamman ajon vaikka raitiotietä erottaa vain reunakivetys?
Kysymys pitää palastella osiin. Kysymys on ainakin ratatekniikasta, junaturvallisuudesta (l. raideliikenteen itsensä turvallisuudesta), moottoriajoneuvoliikenteen turvallisuudesta ja jalankulkijoiden turvallisuudesta.
* Ratatekniikka: 339-DF jo mainitsikin sekä Paciuksenmäessä olevan S-mutkan että ajolangan kannatinlangan puutteen. Edellinen rajoittaa nopeuden 40 km/h:ssa (perustuen HKL:n ratapiirustusten pohjalta laskettuun nopeusrajoitukseen) ja jälkimmäinen Suomessa rautateillä 50 km/h:ssa. Paciuksenkaaren ja Munkkiniemen aukion kaarteen geometria ei muistikuvieni mukaan ole myöskään ihan optimaalinen yli 50 km/h nopeuksia ajatellen. Samoin rata on tällä hetkellä sen verta pomppuinen, että mukava nopeus on ehkä max. 50-60 km/h.
* Junaturvallisuus: Urakisko rupeaa suurissa nopeuksissa olemaan vähän ongelmallinen turvallisuuden kannalta. Samoin toinen ongelma on minusta se, että nykyinen liikennevalo-ohjaus ei luotettavasti takaa sitä, etteikö vaunulle voisi syttyä punainen valo juuri ennen vaunun saapumista risteykseen.
* Moottoriajoneuvoliikenteen turvallisuus: Reunakivihän estää melko tehokkaasti tahattoman ajautumisen raitiovaunun eteen. Risteyksissä taas on liikennevalo-ohjaus ja tässä mielessä ei ole eroa sillä, että ajatko 60 km/h kulkevan raitiovaunun tai kivirekan alle. Samoin kun kerta kaistakohtaiset nopeusrajoitukset ovat nykyäänkin sallittuja, niin maalaisjärki jo sanoo sen, ettei reunakiven takana samaan suuntaan kulkeva raitiovaunu voi olla sen vaarallisempi autoille, kuin samaan suuntaan kaistaviivan takana kulkeva rekka.
* Jalankulkijoiden turvallisuus: Jalankulkijoiden suhteen tärkeintä lienee joko estää suora juokseminen vaunun alle tai ainakin pyrkiä varoittamaan lähestyvästä vaunusta. Tämä hoituu suojateiden porrastuksilla ja/tai varoituslaitoksilla (Varova-valot). Lisäksi koska tuo katuosuus on sellainen, ettei siinä edes ole kovin suurta tarvetta ylittää katua merkittyjen ylityspaikkojen välillä (vrt. Frankfurtin esimerkki), niin tämäkin vähentää ongelmaa.
Turvallisuuskulttuurista: Jos mennään kysymään tästä joltain yksittäiseltä virkamieheltä, joka ei erityisesti aiheeseen ole perehtynyt, niin hän luultavasti ainakin aluksi tyrmäisi ajatuksen siitä, että raitioliikenne voisi Paciuksenkadulla ajaa autoliikennettä nopeammin. Mutta jos asiasta tilataan konsulteilta selvitys ja siinä haastatellaan mm. liikennevalo-ohjauksen ja liikenneturvallisuuden asiantuntijoita ja verrataan Suomen tilannetta muihin Länsi-Euroopan maihin, niin luultavasti siinä todettaisiin, ettei ehdotus olisi mikään ongelma.
Sitten jos kysytyään, että miksi siinä nyt sitten on 50 km/h rajoitus, niin vastaus on se, ettei ketään ole Helsingissä tarpeeksi kiinnostanut puuttua asiaan. Nopeusrajoituksen laskeminen 60 km/h -> 50 km/h ei noin lyhyellä matkalla ole muodostanut suurta ongelmaa raitioliikenteen ajoaikojen kannalta ja toisaalta kun aitoja nollaviive-etuuksia ei tuolla välillä ole ollut (eikä tosiasiassa ole vieläkään), niin nopeusrajoituksen nostamiselle ei myöskään ole ollut erityistä tarvetta.
Tiivistetysti: Suomen lainsäädäntö EI aseta oleellisia rajoituksia tässä asiassa. Ongelmat johtuvat minun nähdäkseni lähinnä siitä, että raitioliikenteen tuotekehitystä joukkoliikennemuotona ei ole Helsingissä johtanut kukaan.