Monikeskustainen kaupunkirakenne

Jos tästä jotain johtopäätösta haluaa vetää, niin ehkä se on kysymys, miksei nyky-Suomessa voida rakentaa kuin Pariisissa, Tampereen tai Helsingin kantakaupungissa tai Pispalassa, jotka ovat kaikki omilla erilaisilla tavoillaan miellyttäviä miljöitä. Sen sijaan kaavoitetaan anonyymejä alueita, pistetaloja, omakotipeltoja ja jätetään joka väliin tyhjää, hoitamatonta ei-kenenkään-maata. :frown:
Hyvää asiaa Janihyväriseltä - jälleen.

Vastaus kysymykseesi voi olla luettavissa vaikka tämän lauantain HS:n mielipidesivulta. Siellä kerrotaan, kuinka koko maan keskiarvojen perusteella väitetään kaikkien haluavan metsän keskelle omakotitaloon, vaikka kaupunkilaiset haluavat asua kaupunkimaisesti. Poliittiset päättäjät uskovat sitten tätä toimittajien muokkaamaa tilastototuutta, eivätkä uskalla tehdä sellaista asumista jota halutaan.

Ja mitä siitä sitten tulee? Siitä tulee se joukkopako kehyskuntiin, koska:

  • Hyviä perheasuntoja on liian vähän ja ne maksavat siksi liikaa.
  • Rakennetaan lähiöitä, jotka ovat olevinaan maaseutua, mutta eivät kuitenkaan tarjoa maaseudun eivätkä kaupungin hyviä puolia.
  • Ei opita rakentamaa hyvää kaupunkia, kun sitä ei koskaan harjoitella ja vanhat tavat ovat pannassa.
Tiivismatala on ollut ideana yritys palata tiiviiseen ja viihtyisään kaupunkirakentamiseen. Mutta niin kauan kun elämä perustuu vähintään kahteen autoon perheessä, tuollainen viihtyisä kaavoitus ei oikein tahdo onnistua. Kun ne autot pitäisi saada oman oven eteen.

Antero
 
Siellä kerrotaan, kuinka koko maan keskiarvojen perusteella väitetään kaikkien haluavan metsän keskelle omakotitaloon, vaikka kaupunkilaiset haluavat asua kaupunkimaisesti. Poliittiset päättäjät uskovat sitten tätä toimittajien muokkaamaa tilastototuutta, eivätkä uskalla tehdä sellaista asumista jota halutaan.

Vähän samaa pohdiskelin huhtikuussa lomamatkalla New Yorkissa. Yleinen käsityshän on, että koko USA on autojen valtakunta, jossa ei ilman tule toimeen. New York on täysin päinvastainen tapaus. Siellä autottomuus on varsin yleistä, ja hyvin palveleva julkinen liikenne palvelee niin koditonta kuin pörssimeklaria (ja samalla mahdollistaa näiden päivittäisen kohtaamisen, mitä ei muuten tapahtuisi ikinä --> edes jonkinlainen sosiaalinen koheesio säilyy).

Kuvaavaa oli lentokenttämatkalla katsoa taksin ikkunasta Van Wyck Expresswayn varrella joitakin tiiviisti rakennettuja omakotialueita, jotka näyttivät lähinnä slummilta, vaikka kaikilla olikin oma pienenpieni piha. Voi kuvitella, että moottoritien jyly kotiportilla päivin öin on sietämätöntä. Vaikea ajatella, että tuollaisessa asuisi mitään ylemmän keskiluokan väkeä. Manhattan puolestaan on täynnä korkeita kerrostaloja, mutta neliöhinta on aivan käsittämätön, niin tavoiteltuja ne asunnot ovat. Ne joilla on onni asua vuokrasäännellyissä asunnoissa (rent-controlled apartments) eivät käytännössä muuta ikinä mihinkään. Ja muut ovat sitten joko rikkaita tai perineet asuntonsa.

Manhattanin oloissa on ainakin minusta käsittämätön ajatus edes harkita auton pitämistä, kun parkkimaksut ovat suorastaan julmat (esim. yksi havainto Lexington Avenuella Midtownissa $9.29 + sales tax 8.375% = $10.07 / 1/2 tuntia = noin 15,50 € / tunti). Myös kaupunkiin sisään ajaminen esim. Queens-Midtown -tunnelin kautta on maksullista. Siksipä kai varsin suuri osa liikkeellä olleista autoista näytti olevan niitä keltaisia takseja.

Lienee selvää, että ainakaan New Yorkissa ei ole mitään erityistä statusta siinä, että asuu omakotitalossa jossain kaukana. Jotta miljöö olisi edes jotenkin miellyttävä pitäisi asua niin kaukana ja sietää niin pahoja ruuhkia, ettei juuri kukaan rikas pitäisi sellaista asumismuotoa toivottavana. Jos pitää maaseutumiljööstä, niin sellainen ihminen varmaan muuttaa kokonaan muualle, mutta valtaosa väestöstä lienee sopeutunut tiiviiseen kerrostaloelämään ja elää kaiketi onnellista elämää.

Kun ottaa huomioon yllä selostetun ja vertaa siihen, mikä on käsitys muista USA:n alueista, on selvää, että eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ihan kuin asuisivat eri planeetalla. Tästä on mahdotonta tehdä keskiarvopäätelmiä, että amerikkalainen unelma on aina iso omakotitalo pellon laidalla. New Yorkissa se voi olla kompakti asunto Park Avenuella.

Pitkä tarina, mutta opetus lienee siinä, että eri asumismuotojen statuserot ovat puhtaasti kulttuurinen asia. Antiikin Roomassa köyhät asuivat kerrostalojen yläkerroksissa koska sinne oli hankala kulkea ja rikkaat katutasossa. Myöhemmin rikkaat ovatkin kansoittaneet yläkerroksia paremman näköalan vuoksi. Pispala puolestaan syntyi niiden köyhien asuinalueeksi, joilla ei ollut varaa asua Tampereen keskustassa. Ja toisaalta sitten tuli muodikkaaksi muuttaa omakotitaloon "maaseudun rauhaan" kaupungin hulinan keskeltä (tämä kuulostaa yhtä tutulta jo 1700-1800 -luvun englantilaisaateliston elämästä kuin sittemmin lähiörakentamisen filosofiasta).

Ja mitä siitä sitten tulee? Siitä tulee se joukkopako kehyskuntiin, koska:

  • Hyviä perheasuntoja on liian vähän ja ne maksavat siksi liikaa.
  • Rakennetaan lähiöitä, jotka ovat olevinaan maaseutua, mutta eivät kuitenkaan tarjoa maaseudun eivätkä kaupungin hyviä puolia.
  • Ei opita rakentamaa hyvää kaupunkia, kun sitä ei koskaan harjoitella ja vanhat tavat ovat pannassa.
Tiivismatala on ollut ideana yritys palata tiiviiseen ja viihtyisään kaupunkirakentamiseen. Mutta niin kauan kun elämä perustuu vähintään kahteen autoon perheessä, tuollainen viihtyisä kaavoitus ei oikein tahdo onnistua. Kun ne autot pitäisi saada oman oven eteen.

Tiivismatala on konseptina hyvä, tarkoituksena matkia esim. Keski-Euroopan miellyttäviä vanhoja kaupunkimiljöitä, mutta aika harvoin sellaiseen Suomessa törmää.

Toisaalta statuseroja Suomessa kasvattaa sekin, että kerrostalot on vuosikymmeniä rakennettu samalla laatikkosabluunalla kuin jo 1960-luvulla. Nykyään ulkoasuun lisätään kaikenlaista garnityyriä, mutta perusidea on tasan sama betonilaatikko kuin ennenkin. Eikä niitä suunnitella kestämään vaan 20-30 vuoden kuluttua harkintaan tulee kannattaako peruskorjata vai purkaa suoraan. Omakotitalon kukin voi ainakin kuvitella rakentavansa ikuiseksi kun pääsee edes vähän vaikuttamaan rakennustapavalintoihin.

Lontoossa edwardiaaniset ja viktoriaaniset kaupunkitalot ovat edelleen kovaa valuuttaa, samoin Pariisissa paroni Haussmannin aikaiset 6-kerroksiset kerrostalot, joita aikanaan pidettiin rumina ja koristelemattomina. Ja Manhattanin kerrostalotkin on rakennettu vankoiksi (mm. Empire State Buildingin suunnitelluksi käyttöiäksi mainitaan ikuisuus ja materiaalivalinnat ovat sen mukaisia). Jos Suomessa rakennettaisiin tällä periaatteella (kuten vielä 1930-luvullakin rakennettiin), investoitaisiin esimerkiksi kauniisiin julkisivuihin, tilaviin portaikkoihin ja auloihin, kunnon paksuihin ääntä eristäviin väliseiniin jne., kerrostaloasuminen houkuttelisi aivan toisella tavalla kuin nykyään. Varsinkin kantakaupungissa hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella.

Minäkin uskon että aika moni niistä jotka haaveilevat omakotiasumisesta haaveilee pikemminkin siitä sosiaalisesta statuksesta joka liitetään omakotiasumiseen. Tosiasiassa omakotiasumisessa on paljon huoltotyötä, palvelut ovat kaukana ja kulkemiseen palaa bensaa ja rahaa. Tämä on valjennut itsellekin viime vuosien aikana: asumismuotona tällainen luhtitalo on varsin mukava, mutta pienenkin pihan hoito on pakkopullaa joka ei maistu. Eli kaipa sitten olen kerrostaloasuja luonteeltani. :) Varsinkin kun lyhyet matkat palveluiden luokse tuntuvat houkuttelevammilta kuin iso piha metsän siimeksessä. Kun vaan olisi riittävän tasokkaita kerrostaloasuntoja hyvällä paikalla ja kohtuuhinnalla saatavilla.
 
On vaara, että muodostuu itseään vahvistava kehitys, jota yksipuolinen uutisointi ruokkii. Syrjäinen omakotitalo hankalien yhteyksien taakse rakennetaan ehkä tiettyyn luokkaan kuulumisen alleviivaamiseksi, vaikka velkataakka kasvaisi kuinka suureksi.

Niinpä. Ja vielä se citymaasturi pihaan. No, aika kurjaksi se elämä menee, jos aina pitää elää muiden odotusten ja toiveiden mukaisesti. Saa olla kuin sätkynukke seuraamassa trendejä, että nyt muutetaan kehyskuntaan, kohta on muotia asua Kalliossa jolloin pitääkin myydä se kehyskunnan asunto halvalla, sitten taas tulee trendikkääksi asua pikaraitiotien varrella, jolloin Kallion kämpästä pitää päästä eroon. No, niinhän jotkut varmaan tekevät, vaihtavat elintapojaan ja vaatteitaan kulloistenkin ihanteiden mukaan. Minä en viitsi, uskon ennemmin siihen, miten on itselläni hyvä. Kyllä tuo ulkoinen painostus silti on ikävää, jos pitäisi tietynlaista elämäntyyliä noudattaa tai saa oudon leiman.

Voisi tässä kehyskuntatrendissä nähdä sen positiivisen seikan, että kun kantakaupungin ja lähiöiden maine on pilattu (jonkin tahon masinoimalla?) mediakampanjalla, ja ihmiset muuttaneet kehyskuntiin, saa kai vihdoin halvalla asuntoja täältä Helsingin rajojenkin sisältä, kun ihmiset eivät niitä arvosta. Jos Helsingissä asuminen yhtäkkiä tulisikin trendikkääksi, voi olla, että köyhät joutuvat muuttamaan Stadista niihin rikkaiden hylkäämiin syrjäisiin Nurmijärven kopperoihin. Voi olla, että kun öljy kallistuu ja saasteita aletaan rajoittaa, Nurmijärvi varsin äkkiä palaa samanlaiseksi heinähattupitäjäksi, kuin se on ollutkin lukuunottamatta 1990-luvun lopun ja 2000-luvun aikaa.

Ja tämän kuvan maailman hajautuneimmasta metropolista Atlantasta voisi näyttää heille, jotka uskovat lisäkaistojen autuaaksi tekevään voimaan esim. Kehä I:llä tai Hakamäentiellä:
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135227518842.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Niinpä. Ja vielä se citymaasturi pihaan. No, aika kurjaksi se elämä menee, jos aina pitää elää muiden odotusten ja toiveiden mukaisesti. Saa olla kuin sätkynukke seuraamassa trendejä [...] Voi olla, että kun öljy kallistuu ja saasteita aletaan rajoittaa, Nurmijärvi varsin äkkiä palaa samanlaiseksi heinähattupitäjäksi, kuin se on ollutkin lukuunottamatta 1990-luvun lopun ja 2000-luvun aikaa.

Luin juuri jostain, että citymaasturit eivät enää ole in. USA:ssa käytettyjen SUV:den hintataso on romahtanut. Tämä onkin rationaalista, sillä näköpiirissä on, että sellaisen käyttämisestä on tulossa tavattoman kallista.

Hybrideistä puhutaan nyt kovasti, mutta plug-in -autot olisivat järkevämpi valinta. Uskoisin, että tähän suuntaan trendit lähtevät kehittymään, kun nyt ympäristötietoisuus on iskenyt ihmisten tajuntaan osittain sattumanvaraisten outojen säiden vuoksi (käsittääkseni ilmiö on totta, mutta nämä kyseiset säät voisivat silti ihan hyvin olla vain "normaalisti" erikoisia säitä, mutta ovat herättäneet ihmiset ajattelemaan).

Ehkä sekin päivä vielä nähdään, jolloin kantakaupunkiasuminen ja julkinen liikenne muuttuvat trendikkäiksi. Onhan se kaikenkaikkiaan aika huoletonta ja mukavaa elämää, jos ei tarvitse koko ajan murehtia mihin auton pysäköi, onko se huollettu, tankattu, puhdas, oikeat renkaat alla, verot ja vakuutukset maksettu, katsastus tehty jne.

Omassa taloudessa auto on, ja sillä on viimeksi tänään hurautettu Ideaparkiin ja takaisin (ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella tutkimaan vieläkö jaksaa kiehtoa -- tulos: eipä juuri), mutta en kyllä ymmärrä mitä erityistä vapaudentunnetta siinä jotkut aistivat, että saa ajaa moottoritiellä 120 km/h (ja jotkut menevät silti kiitäen ohi vasemmalta). Pikemminkin mietin mitä asioita pitäisi järjestää toisin, jotta siitä voisi jollakin aikavälillä luopua kokonaan ja säästää itsensä sekä ajamisen vaivalta että rahanmenolta. Ainakin suhteellisen edullinen autonvuokrausmahdollisuus tilapäistarpeita (mm. satunnaisia mökkireissuja) varten pitäisi olla. Lisäksi taksien tarjontaa pitäisi kasvattaa sekä pitää tariffi kohtuullisena (esim. vapauttamalla alv:stä ja soveltamalla 0 % verokantaa taksitoiminnan yritystuloon, vastineeksi nykyistä tariffia alempi hintakatto pitäisi hinnat kurissa). Ajatus on, että julkisen liikenteen tarjontaa pitäisi tietysti parantaa, mutta realistisesti ajateltuna se ei todennäköisesti voi ikinä hoitaa täydellisesti kaikkia mahdollisia matkustustarpeita, joten suosimalla taksia henkilöauton kustannuksella tehtäisiin autottomuudesta nykyistä realistisempi vaihtoehto, kun kiusaus ostaa auto satunnaismatkoja varten olisi pienempi.
 
Viimeksi muokattu:
Suosimalla taksia henkilöauton kustannuksella tehtäisiin autottomuudesta nykyistä realistisempi vaihtoehto, kun kiusaus ostaa auto satunnaismatkoja varten olisi pienempi.

Pääkaupunkiseudulla tällainen on jo, eli City Car Club. Ei tosin taksi, mutta satunnaiseen käyttöön kätevä palvelu. Silti käyttäjiä on valitettavan vähän, vain 1500 ja pk-seudulla on asukkaita sentään 1 000 000. Esimerkiksi Tampereella kannattavuus voisi olla vielä heikompi, autoistuneempi kaupunki kun on. Onkohan ongelma asenteissa? Miksi varsinkaan pääkaupunkiseudulla pitäisi omistaa autoa, jos tarvitsee sitä vain mökkireissuille? Itse olen mökkireissuni hoitanut usein bussilla matka.fi:n neuvojen mukaan, eihän se yhtä nopeata kuin auto ole toki, mutta minnekäs sitä lomalaisella on kiire valmiissa maailmassa :)

Niin, siitä vielä, että pärjääkö julkisilla joka tilanteessa. Kyllä pärjää, kun järjestää asiansa niin. Itse olen tietoisesti valinnut asumispaikakseni julkisen liikenteen solmukohdan, jotta ei tulisi ikävä autoa, josta luovuin 1,5 vuotta sitten kyllästyttyäni perinpohjin sen vaikeuteen, kalleuteen ja turvattomuuteen. Nykyisessä asuinpaikassa joka suuntaan huristelee busseja moottoriteiden kautta nopeasti, joilla on tiheä pysäkkiverkosto esikaupungeissa, ja kantakaupungin sisällä pääsee ratikalla sekä varsinkin metrolla autojonojen ohi. Kaukoliikennekin pelaa, kun terminaalit ovat parin minuutin matkan päässä.

Ajatuksenani oli vielä, että auton käyttö täällä olisi mahdollisimman hankalaa parkkipaikkapulan (=pitkät kävelymatkat, ajanhukka paikkaa etsiessä) ja vilkkaan bussiliikenteen takia. Näin ei tule vahingossakaan ostettua itselleen autoa, vaikka miten olisi ajottain autokuume, koska ei huvita luopua näin hyvistä yhteyksistä siksi, että saisi autoilla. Lisäksi parkkipaikkapula ohjaa vierailulle tulevia tuttavia käyttämään julkisia. En harrasta välineharrastuksia ja jos harrastaisinkin, ne olisivat todennäköisesti joko lähellä, tai pääsisi yhdellä bussilla perille asti.

Minun puolestani voitaisiin näihin tärkeimpiin solmukohtiin rakentaa pilvenpiirtäjiä, joista pääsisi kerroksista hissillä suoraan metron alatasanteelle. Kaikille loistavien kulkuyhteyksien ystäville löytyisi koti tällaisesta kolossista. Mitäs mieltä olette?

Jos muuten olisin autoilija tai liikenteen sekakäyttäjä, niin valitsisin asuinpaikkani mielellään jostain moottoritien päästä, esim. Käpylänaukio, Ruskeasuo, Ruoholahti. Pääsisi nopeasti autolla liikkeelle ja busseillakin hujahduksessa eri paikkoihin, tietysti sen mukaan, mille liikennesuunnalle on eniten asiaa. Joo, pitäisi ehkä kokeilla hakea liikennesuunnittelijaksi johonkin, heh.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla katkesi tässä hieman logiikka, että mihin aspektiin tämä viittaa, mutta Pariisi on oikein mielenkiintoinen case-esimerkki.
Se mitä hain on hyvin ilmaistu viestissäsi:
Sekin ero Pariisilla ja keskiverrolla suomalaiskaupungilla on, että Pariisin sisällä olevat "alakeskukset" ovat pikemminkin johonkin asiaan erikoistuneita osia "kantakaupungista".
Eli ei niin, että on yksi tai useampia keskuksia joidenka ympärillä on lähiöitä tai jotain vastaavaa, vaan niin että on isohko keskusalue jonka eri osissa on eri toimintoja. Paljon pienemmässä mittakaavassa tämä toteutuu Helsingin keskustassa: Kruunuhaka on yliopistokaupunginosa, eräänlainen urbaani campus. Aleksanterinkatu - Mannerheimintie -linja on kaupan keskus johon myös Kampin kauppakeskus liittyy. Töölö on täynnä suosittuja vakiintuneita ruokaravintoloita ja toiselta museoita, Hakaniemen hallista ja sen ympäristön liikkeistä on muodustumassa erikoisruokakaupan keskittymä, Kallio on selkeä baarialue, jne.

Olennaista tässä on se, että kaupunginosat kantakaupunkialueella tukevat toisiaan. Esim. Hakaniemen asukaspohja ei millään riitä noiden erikoisruokakauppojen pystyssä pitämiseen. Toki asiakkaita tulee kauempaa niin kuin keskustassa yleensäkin, mutta tärkeää on myös että Hakaniemi kytkeytyy suoraan Kallioon ja edelleen Alppilaan ja Vallilaan yhtenäisenä alueena.

Tämä on yksi Pasilan ongelmista, se on saari keskellä kaupunkia jonka leikkaa irti muusta kaupunkirakenteesta pallokenttä ja Teollisuuskadun toimistoalue idässä, ja toisaalta Keskuspuisto lännessä. Omasta asunnostani ei ole yhtään sen pitempi matka Hakaniemeen kuin Pasilan asemalle, ensimmäinen on vaan kertaluokkaa mukavamman kävelyretken päässä. Kun lähden Hakaniemen halliin, piipahdan usein matkalla vaikka kahvilla tai oluella jossain alueen baareissa, Kallion kirjastossa, tai jossain pikkukaupassa, ja ostan peruselintarvikkeet paluumatkalla jostain ruokakaupasta. Tämä on aivan eri asia kuin matkustaminen pisteestä A pisteeseen B jossa palvelut ovat.

Sama tauti vaivaa läntisiä kaupunginosia, esim. Munkkiniemi, Pitäjänmäki Munkkivuori ja Etelä-Haaga on erotettu toisistaan moottoriteillä ja puistoilla. Samoin kuin Pariisia kiersi muuri, niin Helsingin kantakaupungiosien välillä on muureja. Elävä kaupunkirakenne syntyy näitä muureja purkamalla.

Ja aluetta myös kiertää eräänlainen muuri. Kolmeen ilmansuuntaan sen muodostaa meri, pohjoisessa tuo raja kulkee Vantaanjokea myöten suurinpiirtein Kehä I:lle ja sitä myöten edelleen Leppävaaraan saakka jossa on taas meri vastassa.

Kantakaupungin laajentaminen tarkoittaa että puhkotaan reikiä tähän muuriin, vaikkapa rakentamalla silta Laajasaloon. Tai rakentamalla Talin Golf-kenttä. Se mihin ei vain uskallusta riitä on moottoriteihin koskeminen, olen sitä mieltä että Viikin/Pihlajamäen ja Arabian/Kumpulan välillä pitäisi olla kaupunginosa joka kytkisi nämä yhteen, se tarkoittaisi että Lahden moottoritie pitäisi sinne saakka muuttaa tavalla tai toisella normaaliksi kaduksi.
 
En voi kuin yhtyä kaikkeen, mitä Teme edellisessä viestissään kirjoitti.

Teme kiteytti siinä esimerkein pari asiaa. Toinen on elävä kaupunki. Se ei ole kauppakeskus, kuten kaupan ala ja rakennusliikkeet haluavat. Vaan se sarja toimintoja, joita ihmiset tarvitsevat ja jotka ovat saavutettavissa miellyttävällä tavalla. Kauppakeskusrakentajathan ovat tämän tahtomattaan ymmärtäneet, sillä he yrittävät noudattaa samaa sarjaa yhden rakennuksen sisällä. Mutta sisällä kuljeskelu ei ole lähimainkaan sellainen kokemus, jota Teme kuvasi matkallaan kotinsa ja Hakiksen välillä.

Toinen on lähiöidean ja segmentoidun kaupunkirakenteen toimimattomuus. Toisistaan eristetyistä länteistä, joissa on kerrostaloja tai työpaikkoja, ei synny elävää vaan kuollutta kaupunkia. Asuinalueet ovat kuolleita päivällä, teollisuusalueet illalla. Kummissakaan ei viihdytä, vaan iltarientoihin lähdetään oikeaan kaupunkiin ja päivällä teollisuusalueella ollaan pakosta, kun on mentävä töihin.

Tämä segmentoitu kaupunkirakenne lähtee sekä puutarhakaupungin että funktionalismin kaupunkiteorioista, jotka molemmat näkevät kapungin liian yksipuolisena asumis- ja työpaikkakoneena. Miksi tämä rakenne sitten on menestynyt? Minusta siksi, että se soveltuu hyvin pakkoautoilun liikennekulttuuriin, mihin perinteinen jatkuva kaupunkimatto ei sovellu.

Joukkoliikenne kaupungin liikenteen ratkaisuna on paljon joustavampi, sillä se sallii kaikenlaiset kaupunkirakenteet. Jopa tuon segmentoidun rakenteen, mutta sekin on silloin parempi, koska ei tarvita moottoriteiden tilaa ja siitä seuraavaa estevaikutusta.

Antero
 
Pitkistä kaupunkipyöräilyistä

Pyöräilyn asema on toki Suomessa kohtuullinen, mutta harva pystyy polkemaan säännöllisesti 10-15 km työmatkoja, jotka seutujen laidoilla asuvilla ovat aivan tavanomaisia. Pyöräilynkin merkitys on paljon suurempi keskeisillä alueilla tai pikkukaupunkien sisällä kuin seutujen laidoilla.

Kuinka monessa paikassa Suomessa on pyöräteihin panostettu niin, että 10-15 km pyörämatka olisi aidosti houkutteleva joukkoliikenteeseen tai autoon verrattuna? Pidempien työmatkojen pyöräilemättömyys ei selity puhtaasti sillä että matka on pitkä.

Suorat, autoliikenteen haitoista, erotetut reitit puuttuvat ainakin Tampereelta. Kevyenliikenteen laatuväylä esim. Hervannan ja keskustan välille tekisi pyöräilystä paljon houkuttelevampaa. Kuvaavaa on, että tällä hetkellä Tampereella rakennetaan kevyenliikenteen väylää uudestaan pyöräilijöiden hidastamiseksi.
 
Pääkaupunkiseudulla tällainen on jo, eli City Car Club. Ei tosin taksi, mutta satunnaiseen käyttöön kätevä palvelu. Silti käyttäjiä on valitettavan vähän, vain 1500 ja pk-seudulla on asukkaita sentään 1 000 000. Esimerkiksi Tampereella kannattavuus voisi olla vielä heikompi, autoistuneempi kaupunki kun on. Onkohan ongelma asenteissa? Miksi varsinkaan pääkaupunkiseudulla pitäisi omistaa autoa, jos tarvitsee sitä vain mökkireissuille? Itse olen mökkireissuni hoitanut usein bussilla matka.fi:n neuvojen mukaan, eihän se yhtä nopeata kuin auto ole toki, mutta minnekäs sitä lomalaisella on kiire valmiissa maailmassa :)

Niin, siitä vielä, että pärjääkö julkisilla joka tilanteessa. Kyllä pärjää, kun järjestää asiansa niin.

Ajatuksissani oli lähinnä satunnaiskäyttötarve, esim. jos tekee suuria ostoksia tai jos tulee yllättäen jotain menoa sellaiseen aikaan tai paikkaan, mitä julkinen liikenne ei oikein tue. Normaalisti ja suunnitellusti ei tietysti tällaisia esiinny, mutta lienee kuviteltavissa, että esim. lapsiperheessä voi olla tarvetta kuljettaa tarvittaessa lapsi ensiapuun nopeasti esim. korvatulehduksen iskiessä keskellä yötä (vaikka nykyään ohjeistus taitaa olla julkisella puolella, että kärsi aamuun tai maanantaihin ja mene sitten jonottamaan viideksi tunniksi aamulla klo 8.00...). Turha kai sitä olisi autoa pitää vain varalla seisomassa, eikä vuokra-autoakaan saa niin lyhyellä varoitusajalla, joten taksi lienee ainoa järkevä vaihtoehto. Silloin on eduksi, jos tariffi on edes jotenkin järkevällä tasolla.

Meikäläisessä ajattelussa tosin kai taksi on luksuspalvelu, jolla humalikot kulkevat kotiinsa aamuyöstä, kun mitään julkista liikennettä ei ole tarjolla. Ja jotain jolla ajetaan sossusta alkoon lompakko täynnä. Nk. tavalliset ihmiset eivät käytä taksia ainakaan omalla rahallaan silloinkaan kun se olisi järkevin vaihtoehto vaan ostavat mieluummin auton takapihalle seisomaan.

Viittasin muuten pikaisiin vierailuihin vanhempien mökillä toisinaan viikonloppuina enkä millekään omalle mökille menoon. Sellaisen teemme vaimon kanssa yleensä päiväseltään ja palaamme illaksi kotiin nukkumaan, kun en oikein ole maaseutuihmisiä. Bussi ei ole kovin realistinen vaihtoehto, kun vuoroja lienee muutama päivässä ja lähimmältä pysäkiltä on muutaman kilometrin kävelymatka perille. Eikä tuolla maalla taida niitä taksipalveluitakaan juuri olla kovin laajasti tarjolla. Helpointa olisi kävellä autovuokraamoon, vuokrata auto päiväksi ja palauttaa se illalla. Tietty tavallaan turhaa autoilua sekin olisi, mutta ainakin parempi kuin omistaa auto itse ja käyttää sitä sitten aina muutenkin.
 
Se mihin ei vain uskallusta riitä on moottoriteihin koskeminen.

Vähintään moottoritiet tulisi kattaa koko matkaltaan niin, ettei niiden olemassaoloa mistään huomaisi. Samalla ne voitaisiin muuttaa Hämeenlinnanväylän tyyppisiksi, joissa on bussipysäkkejä tiheään. Sitten voisi tälle moottoritien päällä olevalle alueelle mennä hyvin bussilla, mutta melu ja saasteet pysyisivät kannen alla. Sisäänkäynnit ylhäältä näille bussipysäkeille olisivat ovella tai kahdella eristettyjä lasikoppeja, jotta melu ei kantautuisi. Mikä perustelee Lahdentien ja Tuusulanväylän olevan moottoriteitä Kehä III sisällä, mutta Hämeenlinnanväylä ja Itäväylä eivät ole ja silti liikenne tuntuu sujuvan hyvin. Nopeusrajoituksetkin ovat 80-100 molemmissa, en näe 20 km/h eroa niin merkittävänä, että sen takia kannattaisi luopua mahdollisuudesta sijoittaa bussipysäkkejä tien varteen.

Munkkiniemessä voitaisiin taas kattaa Turun moottoritie ja rakentaa yhteen Munkkiniemi sekä Munkkivuori. Vielä kun Tali rakennettaisiin, saataisiin yhtenäinen kaupunginosa.

Milloinkahan tästä Helsingin helmasynnistä, eli kaupunginosien huonosta liittymisestä toisiinsa 1930-luvun kantakaupungin ulkopuolella, päästäisiin eroon?
 
Turha kai sitä olisi autoa pitää vain varalla seisomassa, eikä vuokra-autoakaan saa niin lyhyellä varoitusajalla, joten taksi lienee ainoa järkevä vaihtoehto.

Vuokra-auton saa käyttöönsä lyhimmillään 5 minuuttia sen jälkeen, kun on varaus tehty netissä. Varsinkin öisin, kun käyttäjiä on vähän, saa auton käyttöönsä käytännössä koska tahtoo. Päivisin taas julkisetkin liikkuvat. Tosin auton päivisinkin saa lyhyellä varoitusajalla, lähinnä lauantaisin kun ihmiset ovat ostosretkillä, saattaa kestää pari tuntia ennen kuin saa auton käyttöön. Kyllä tämä minun mielestäni on ihan tarpeeksi joustava systeemi, en tule taksia käyttämään, kun tällä tavalla on edullisempaa. Tosin tietysti bussi on edullisin oikeastaan aina. Taksin markkinaraon pk-seudulla näkisin yllättävissä tilanteissa, joissa ei ole nettiä käytössä, tai baarista palatessa. En oikeastaan muuten. Muualla Suomessa tietysti eri juttu, kun tämä autojen yhteiskäyttö ei ole vielä laajentunut maakuntiin.
 
Muualla Suomessa tietysti eri juttu, kun tämä autojen yhteiskäyttö ei ole vielä laajentunut maakuntiin.
Hesan lähiöt taitavat kuulua muuhun Suomeen. :) Ei täälläkään ole CCC:n palvelua lähimailla. Eikä nykyisellä käyttäjämäärällä taida tulla minun elinaikanani. Turhaltahan se tuntuu, että on auto, jonka pääkäyttö on pari kertaa viikossa 4 km ruokakauppaan ja ehkä kerran viikossa joku muu matka, yleensä matkakortin tariffialueen ulkopuolelle.

Tosin mieluummin ottaisin ruokakaupan kävelyetäisyydelle kuin CCC-auton. Sitten en tarvitse CCC-autoa ruokakaupassa käyntiinkään. Ja jos olisi tapana matkustaa mökille, sitä varten CCC-auton voi käydä hakemassa joukkoliikenteellä vähän matkan päästä.

Antero
 
Hesan lähiöt taitavat kuulua muuhun Suomeen. :) Ei täälläkään ole CCC:n palvelua lähimailla. Eikä nykyisellä käyttäjämäärällä taida tulla minun elinaikanani.

No joo, kyllä Helsingissä varsinkin pientaloalueilla löytyy katvealueita. Kyselin CCC:n johdolta laajentumissuunnitelmia ja tarkoitus on avata kaikille raskaan raideliikenteen liityntäparkkipaikoille tämä palvelu. Helsingin kantakaupungissa on suuri enemmistö näistä paikoista. Jos siis asuu joko Kanta-Helsingissä tai jossain Helsingin kerrostalolähiöistä, joka on radan varrella, käyttö sujuu kätevimmin. Itseäni ihmetyttää vähän, että Tapanilan asemalta löytyy CCC:n parkki, mutta Malmilla ja Puistolassa, jotka ovat tätä vilkkaampia asemia ja asutusta näissä on lähellä enemmän, ei palvelua ole saatavilla. Espoo ja Vantaa ovat onnettomia, niissä on vain muutama palvelupiste kaupunkia kohti.

Sinänsä näiden palvelupisteiden lisääminen ei olisi ongelma, koska autoja on vain rajattu määrä ja ne siirretään aina varausten mukaan eri parkkipaikoille. Öisin autot ripotellaan tasapuolisesti eri puolille kaupunkia, kun palvelun kysyntä on vähäistä ja siirtoajoja ei ajeta. Pientaloalueet ovat aika heikkoa aluetta tällaisten palvelujen kannalta, sillä autoja on joka taloudessa. Sinänsä, koska palvelun laajentaminen pientaloalueelle ei tarvitse muuta kuin parkkipaikan ,jolle auto viedään tarvittaessa ,se ei ole suurikaan homma.
 
Tämä segmentoitu kaupunkirakenne lähtee sekä puutarhakaupungin että funktionalismin kaupunkiteorioista, jotka molemmat näkevät kapungin liian yksipuolisena asumis- ja työpaikkakoneena. Miksi tämä rakenne sitten on menestynyt? Minusta siksi, että se soveltuu hyvin pakkoautoilun liikennekulttuuriin, mihin perinteinen jatkuva kaupunkimatto ei sovellu.
Vaikka segmentoidun kaupunkirakenteen haitat tunnetaan, sen perusideasta ei haluta Suomessa luopua. Syyt ovat syvällä historiassa. Suomihan kuuluu niihin myöhään teollistuneiden maidan maiden joukkoon joka käytännössä siirtyi suoraan agraariyhteiskunnasta puutarhakaupunki/lähiöyhteiskuntaan.

Tapiola ja sen varhaiset prototyypit Kulosaari, Kauniainen, Käpylä, Sunila ym otettiin niin riemulla vastaan, ja niiden puolesta (ja perinteisiä kaupunkeja vastaan) tehtiin niin paljon propagandaa joka upposi kansaan kuin kuuma veitsi voihin, että vaadittaisiin suoraan ihmeitä että alettaisiin ajattelemaan päinvastaisesti.

Sama kaupunginvastainen propaganda toistuu nyt uudestaan ns Nurmijärvi-ilmiössä, eli menestyksen mitta on omakotitalo ja paljon tilaa ympärillä, ja työmatka hyvinvarustellulla autolla lähimpään kaupunkiin.

t. Rainer
 
Vaikka segmentoidun kaupunkirakenteen haitat tunnetaan, sen perusideasta ei haluta Suomessa luopua.
Pitäisiköhän tässä kysyä komisaario Palmun tapaan: kuka on hyötyjä?

Käytännössähän ollaan nyt tekemässä Järkäsaaressa, Hermanninrannassa ja Espoossa Suurpellossa nimenomaan sekoitettua kaupunkirakennetta. Tietenkin kaikki ovat mittavia rahantekokohteita kiintestöbusinekselle, mutta taitaa sielläkin olla ymmärretty, että ehkä sittenkin pitkällä aikavälillä parempi kaupunkirakenne tuottaa enemmän kuin valuttaa ihmisten rahat pakettitaloihin keskelle metsiä.

Kyllä lähiörakentamisen määräävä moottori oli minusta siinä, että se oli tuottoisaa sekä rakentajille että pankeille. Tietenkin lähiöitä piti myydä ihmisille muilla keinoilla kuin sillä, että ne ovat tuottavaa liiketoimintaa. Varmaankin ihmisiä houkuteltiin Tapiolan imagolla, vaikka tarjolla oli aivan muuta.

Antero
 
Takaisin
Ylös