Hyvä, että on vihdoin saatu keskusteluyhteys suoraan LAL:n pääkallonpaikalle.
Itse olen koko tämän PSA-prosessin ajan ihmetellyt, miksi LAL on voimakkaasti vastustanut PSA-mallia ja lobannut joukkoliikennelakiin kyseenalaisen pitkät siirtymäajat sekä erikoisen tarveharkinnan mahdollistavan, todennäköisesti EU-lain vastaisen pykälän. Sillä se on toiminut yrittäjien oman edun vastaisesti.
PSA:n noudattaminen yksinkertaistettuna mahdollistaa EU-lainsäädännön puitteissa sen, että julkinen valta voi panostaa rahallisesti joukkoliikenteeseen. Sen seurauksena on alan suurempi liikevaihto, työllisyys ja työehdot. Olen ihmetellyt, millä motiiveilla LAL tätä vastustaa. Siksikö, että alan muut toimijat paitsi Onnibus ajattelevat, että joukkoliikenne on auringonlaskun ala?
Siirtymäkauden liikennöintisopimuksien päättymiseen päättyvä vanha joukkoliikennejärjestelmä perustui viranomaisen myöntämiin yksinoikeuksiin tietyn reitin tiettyihin vuoroihin. Samalla tämä yksinoikeus on tarkoittanut yksinoikeutta ko. reitin ko. vuorojen tuettuihin matkoihin. Sekä seutu-, kaupunki- ja kuntalippusopimusmatkoihin että KELA:n tukemiin tai kokonaan korvattuihin matkoihin.
Seutu- ja kaupunkiliikenteessä noin 60-70% matkoista on tehty eri tavoin tuetuin lipuin. Tämän seurauksena ainakin 20-30% paikallisliikenteen liikevaihdosta on ollut julkista tukea.
Nk. yleisen säännön soveltaminen seutu- ja kaupunkiliikenteeseen tarkoittaisi sitä, että joukkoliikenneviranomainen takaisi noin 2/3 ko. liikenteen liikevaihdosta. Ymmärrän hyvin, miksi etujärjestö toivoo itselleen rahastusautomaattia ja ymmärrän hyvin, miksi valtio ja kunnat eivät tätä voi hyväksyä.
Seutu- ja kaupunkiliikenteestä on myös tiedossa, että matkamäärät linjalupaliikenteessä ovat olleet 1/2 - 1/4 vastaavilla alueilla hankintalain mukaisesti liikennöidyn liikenteen matkamääristä. Esimerkiksi nk. keskisuuret kaupungit Oulu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti verrattuna vastaaviin Ruotsin kaupunkeihin sekä Tampereen ja Turun seutuliikenne verrattuna sisäiseen liikenteeseen.
EP-Logisticsin hinta-arvio on ihan yksinkertaisesti potaskaa. PSA:n noudattaminen ei edellytä raskaita organisaatioita. Lähdettäessä PSA-liikenteeseen perussuunnittelu voidaan ostaa ulkoa, ja alueilla, joilla ei ole jo valmiuksia lippujärjestelmän hoitoon, lippujärjestelmän voivat hoitaa liikennöitsijät. Viranomaiselta tarvitaan tietysti oma osaaminen sopimusten tekoon ja riittävä joukkoliikenteen asiantuntemus suunnitelmien ja tarjousten laadun arviointiin. Tilaaja-tuottaja - malli sinänsä ei tuota 100 miljoonan euron vuosikustannuksia, jotka vastaisivat 2000 henkilötyövuotta.
Itse pidän perusteltuna tavoitteena siirryttäessä PSA-liikenteeseen sitä, että Tampereen ja Turun seutuliikenteessä käyttö nostetaan sisäisen liikenteen tasolle eli 3-4 kertaiseksi nykyiseen verrattuna ja nk. keskisuurissa Ruotsin tasoon eli noin kaksinkertaiseksi nykyisestä. Tämä epäilemättä nostaa julkisen liikenteen tuen tarvetta. Kun panostukset kohdennetaan oikein eli suoriin ja nopeisiin yhteyksiin suurimmista väestökeskittymistä keskuksiin ja suurimmille palvelu- ja työpaikka-alueille sekä tariffi rakennetaan fiksusti, en usko, että kustannukset ovat kohtuuttoman korkeita. Tilaaja-tuottaja-mallisessa liikenteessä kun suosituin linja tarvitsee vähiten tukea, päin vastoin kuin lipputukimalleissa.
Raportissa nousi esille kiintoisia yksittäistietoja siitä, miten pieni määrä ihmisiä oikeasti nykyisin käyttää seutulippua. Sekä se, että nykymuotoisesta seutulippumatkustuksesta ilmeisesti noin puolet on Turun ja Tampereen seuduilla.