Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen

. Mutta onko vain hesalaisilla oikeus valittaa siitä, että heitä halutaan pakkosiirtää vaikka Kuopioon, mutta lappilaisilla tai edes kuopiolaisilla ei? Mitä jos siellä asuvat ihmiset haluavatkin asua siellä? Onko hesalaisilla oikeus viedä heiltä kaikki toimeentulomahdollisuudet, jotta hesalaiset saavat asua Hesassa?
Eli ei tämä niin yksinkertaista ole, että itsellä on aina oikeuksia ja muilla vain velvollisuuksia.
Antero
Ei ole yksinkertaista. Mutta myös hesalaisilla pitäisi olla oikeuksia.
Ja keitä tässä maassa ollaan pakkosiirtämässä muita kuin pääkaupunkiseutulaisia?
Voitkos kuvitella, että on hesalaisia ja ainakin Stadilaisia, jotka haluavat asua täällä ja pitävät siitä. Ei kaikki onni ole korpien kätköissä. Ei Stadilainen lähde viikonloppuisin mihinkään puljunperään itikoiden syötäväksi.
Ja miten ihmeessä minä, Stadilainen, vien vaikka kuopiolaisten toimeentulomahdollisuudet haluamalla asua täällä ja yrittämällä jotenkin edes pitää tämän vihatun ja hyljeksityn maankolkan puolta.
Eihän muun Suomen asioista päätetä Helsingissä missään marttakerhoissa, kirjastoissa tai kaljakuppiloissa helsinkiläisten toimesta. Vaikka niin tuolla jossakin taidetaan tosiaan luulla.
Kansakunnan ;) asioista päättää Eduskunta, Hallitus, Valtioneuvosto. Eduskunnassa ei taida edelleenkään olla yhtään Stadilaista muuten.
 
Antero, itku tulee kun näkee kirjoituksesi, selvennykseksi se.

Jos kaupungit ovat yhdessä niillä on yksi kassa ja yhteiset velat, kuten avioliitossa. Toki voidaan tehdä avioehto ja monia muitakin sopimuksia. Menikö tämä asia ohitse sinulta?

Jos Espoota ei ole, on turha laskea mitä Espoo, jota ei ole maksaa. Silloin on päätetty yhdistyä ja silloin kaikki on yhteistä, niin velat kuin tulotkin.

Joukkoliikennevertauksesi meni vähän ohi (mikä ei sinänsä ole uutta), koska kyse on neljän itsenäisen kaupungin yhteistyöstä. Laskettaisiinko samalla tavalla, jos olisi yksi kaupunki? Lasketaanko Helsingissä mitä Pakila hyötyy Merisatamanpuistosta?
Käsittääkseni ei.

Eli siitä vaan sitten värkkäämään itkusia laskemia, mitä kukin hyötyy ja mistä, vaikka tulos on aika turha kun tässä mallissa on vain yksi kaupunki, ei kyse ole kuntayhtymästä jollain sektorilla, vaan kuntaliitoksesta.

Eli sen sijaan, että julistat kepu-propagandaa täällä, kannattaisi perehtyä siihen mistä puhutaan.
 
Jos kaupungit ovat yhdessä niillä on yksi kassa ja yhteiset velat, kuten avioliitossa. Toki voidaan tehdä avioehto ja monia muitakin sopimuksia.

Analogiasi ontuu pahasti, sillä avioliitto solmitaan yleensä hiukan eri syistä kuin taloudellisista tai edes käytännöllisistä. Mutta, samaa analogiaa jatkaen, Anteron laskelmissa on nimenomaan kyse siitä avioehdosta.
 
Eli sen sijaan, että julistat kepu-propagandaa täällä, kannattaisi perehtyä siihen mistä puhutaan.
Olisi mukava, jos sinulla olisi jotain asiallistakin kirjoitettavaa. Voisit edes selittää, miten Pariisi käy esimerkiksi pk-seudun kuntien yhdistämiseksi, kun olet sen esille ottanut. Jos et pysty vastaamaan huutoihisi, jätä ne tekemättä – omaksi eduksesi.

Sinun kannattaisi perehtyä asioihin joista haluat keskustella, niin ei tarvitsisi sortua lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin, joissa niissäkään ei ole mitään perää. Kaupunkeja ei ole yhdistetty, joten unelmasi yhteisestä taloudesta jossa millään ei olisi mitään väliä, on tyhjänpäiväistä. Sekä siksi, että sitä yhdistämistä ei ole tapahtunut että siksi, että ei yksikään kunta hoida taloutta esittämälläsi leväperäisyydellä. Kuntalakikin edellyttää, että kuntaa hoidetaan siten, että kaikkia asukkaita kohdellaan yhdenvertaisesti. Joten ihan oikeasti, niin ei voida tehdä että rahaa kaadetaan vaan yhteen paikkaan ja muut alueet lyödään laimin. Eli alueiden keskinäistä kohtelua joudutaan ajattelemaan kunnan sisälläkin.

Eikä mikään kunta yhdisty ilman, että asiaa pohditaan ennakkoon, myös kuntatalouden kannalta. Helsinki on nyt yksi kaupunki jossa on yksi talous, mutta YTV-kunnat eivät ole, joten niitä on pakko ajatella vähän eri tavalla. Onko se ylivoimaisen vaikea ymmärtää?

Kirjoituksistasi on kyllä käynyt selville, että haluat kaikki kunnat yhteen. Mutta mistä syystä, se ei selviä. Fanaatikot eivät yleensä syitä tarvitsekaan, he vaan innostuvat jostain. Ja jos joku ei siihen fanaattisuuten yhdy, se on sitten vastustaja siitä riippumatta, mitä mieltä asiasta on. Jos et kestä sitä, että tällä foorumilla halutaan keskustella yhdistymisestä ja se eduista ja haitoista, niin pysy mieluummin sitten poissa. Ei minun tähden, voin ohittaa kirjoituksesi, mutta foorumin kannalta yleisesti.

Antero
 
Mutta myös hesalaisilla pitäisi olla oikeuksia.
Ja keitä tässä maassa ollaan pakkosiirtämässä muita kuin pääkaupunkiseutulaisia?
Voitkos kuvitella, että on hesalaisia ja ainakin Stadilaisia, jotka haluavat asua täällä ja pitävät siitä.
Asiallisesti laskettuna tässä maassa on pakotettu muuttamaan kotiseudultaan pois nimenomaan muita kuin hesalaisia. Sekä sisäinen että ulkoinen siirtolaisuus on ollut muualla kuin Helsingissä. Määrällisesti kaikki toteutetut ja suunnitellut hajasijoitushankkeet ovat nappikauppaa muuhun siirtolaisuuteen nähden. Minusta on rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta ymmärtää tämä asia silloin kun puhutaan Helsingin ja muun Suomen suhteesta. Riippumatta siitä, mitä mieltä kukin subjektiivisesti asioista on.

En ole väittänyt, etteivät hesalaiset haluaisi asua Hesassa ja jopa espoolaiset Espoossa. Olen vain nostaunut esille sen, että yleensä muuallakin Suomessa asuvat ihmiset haluavat asua kotiseudullaan. Ja minusta heillä on siihen yhtäläinen oikeus kuin hesalaisillakin. Helsingissä syntyneenä tämä ei ole minulle mikään henkilökohtainen kysymys tai ongelma. Mutta jokaisen olisi hyvä osata erottaa omat mielihalunsa ja yleinen oikeudenmukaisuus.

Kansakunnan ;) asioista päättää Eduskunta, Hallitus, Valtioneuvosto. Eduskunnassa ei taida edelleenkään olla yhtään Stadilaista muuten.
Miten laskemalla tähän päädyt? Silläkö, että Helsinki syntyi aikanaan pakkosiirtämällä asukkaat muualta?

Antero
 
Mun mielestäni on vakavamman luokan asia jos valtio pakkosiirtää olemassaolevan viraston kokonaan toiselle paikkakunnalle, kuin jos yksityinen yritys joutuu sulkemaan tehtaan tai irtisanomaan huonojen suhdanteiden vuoksi.
Valtiolta kai odotetaan enemmän vastuullisuutta kuin yksityisiltä yrityksiltä. Mutta eikö hajasijoittaminen juuri ole valtion vastuullisuutta huolehtia muistakin alueista kuin pääkaupunkiseudusta?

Yksittäisen työntekijän kannalta lienee kuitenkin sama, tuleeko kenkää tai pakkosiirtomääräystä valtiolta vai osakkeenomistajilta. Sama on varmasti kotiseuturakkaus virkamiehellä, tehtaantyöläisellä kuin toimihenkilölläkin. Kuin myös hesalaisella tai jossain muualla asuvalla.

Minusta ovat yhtä karuja toimenpiteitä pakkosiirrot helsingistä tai muualta Suomesta. Mutta työttömäksi jääminen on epäilemättä helpompaa Hesassa kuin muualla, koska täällä ovat työnsaantimahdollisuudet kuitenkin paremmat.

Sensijaan kannatan että kokonaan uusia virastoja tai vanhojen virastojen sivukonttoreita perustetaan pk-seudun ulkopuolelle, jos on vain mahdollista.
Näin olisi epäilemättä paras. Mutta ei varmaankaan helpointa, ainakaan käytännössä. Hivuttamisessa ja kertarysäyksessä on molemmissa etunsa ja haittansa.

Antero
 
En itse tunne tarkasti Ranskan aluehallintoa, mutta Ranskassa asuneena en halua maan hallintobyrokratiaa Suomeen, se ei ranskalaisena vientituotteena kiinnosta minua.
Pariisia ei tietenkään voi verrata suoraan Helsinkiin, mutta käsittääkseni B.P:n rajaama alue muodostaa yhden kokonaisuuden, jonka ulkopuolelle ulottuu metrolinjoja, kuten 13 (Asnières..) ja liikennesuunnittelu on täysin yksissä käsissä. Sen verran kuitenkin tiedän, että itsenäisillä kunnilla ei ole samaa päätösvaltaa Ranskassa kuin meillä. Kunta on meillä täysin erilainen yksikkö, lähes jonkinlainen heimoyhteisö. Ongelma onkin siinä, että kunnallinen demokratia "korvaa" puuttuvaa aluehallintoa mutta monissa tapauksissa hankaloittaa alueiden, joissa on useita kuntia kehittämistä. Ranskan mallissa on toki seutuhallintoa, mutta on myös STIF ja valtion omistama RATP (luulin pitkään, että kaupungin, mutta Ranskan valtion se on)

Paras esimerkki tästä on pk-seutu, jossa kuntarajat ovat (kuten myös muuten Turussakin) menettäneet todellisen merkityksensä, koska ne eivät vastaa ihmisten luonnollista tarvetta asua, liikkua ja harrastaa. Seutulippu on eräs osoitus millä asenteella ollaan oltu liikkeellä: matkan pituudella ei ole väliä, mutta rajanylitys on sanktioitu rankasti. (Vrt. Kuusisaari-Otaniemi 4e, Kuusisaari-Landbo 2,2e)

Entisistä, joskus sinänsä toimivista rajoista on tullut esteitä luonnollisille asumisen ja liikkumisen tarpeille monessakin mielessä. Voidaan myös kysyä, kuinka tervettä on Espoon ja Helsingin kilpailla samoista investoinneista ja työpaikoista. Tämän takia olisi ehdottoman tärkeää edes selvittää asiaa, mutta kuten olemme lehdistä saaneet lukea, edes asian selvittämistä ei haluta, koska lopputulosta ei haluta kuulla. On tietysti toisaalta helppo ymmärtää, että joissakin piireissä selvityksen objektiivisuus kyseenalaistetaan.

Samassa selvityksessä olisi myös mahdollisuus pohtia taloudellisia seikkoja, mutta myös asian yleisiä etuja ja haittoja. Helsinki on tottakai taloudellisena yksikkönä suurin ja tämä ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Oman näkemykseni mukaan pk-seudun kuntien yhdistämisessä ei saada suoraan heti seuraavana päivänä suuria etuja, mutta hallinnollisessa mielessä olisi järkevää, että laivassa olisi yksi kapteeni.
 
Valtiolta kai odotetaan enemmän vastuullisuutta kuin yksityisiltä yrityksiltä. Mutta eikö hajasijoittaminen juuri ole valtion vastuullisuutta huolehtia muistakin alueista kuin pääkaupunkiseudusta?
Kyllä, mutta ei pakkosiirtämällä virkamiehiä.

Yksittäisen työntekijän kannalta lienee kuitenkin sama, tuleeko kenkää tai pakkosiirtomääräystä valtiolta vai osakkeenomistajilta. Sama on varmasti kotiseuturakkaus virkamiehellä, tehtaantyöläisellä kuin toimihenkilölläkin. Kuin myös hesalaisella tai jossain muualla asuvalla.
Jo edellisessä viestissäni kirjoitin, että virkamiesuralle lähdetään siksi että työpaika on varma, ja luotetaan työnantajan lupauksiin. Siksi ollaan myös keskimääräistä lojaalimpia työntantajalle. Yksityisellä sektorilla ollaan tietoisia että työpaikka voi lähteä alta. Maaseudulta muutetaan kaupunkeihin tai muualta Suomesta pk-seudulla yleensä silloin kun ollaan nuoria ja kohdalle sattuu muutenkin jokin elämänmuutos. Esim lähdetään opiskelemaan, eikä ole vielä perhettä. Jos pakkomuutto osuu nelikymppiselle ja muuttosuunta on pk-seudulta pois, niin silloin on paljon vaikeampaa juuri perheen takia. Puoliso ei välttämättä saa ollenkaan töitä uudella paikkakunnalla.

Minusta ovat yhtä karuja toimenpiteitä pakkosiirrot helsingistä tai muualta Suomesta. Mutta työttömäksi jääminen on epäilemättä helpompaa Hesassa kuin muualla, koska täällä ovat työnsaantimahdollisuudet kuitenkin paremmat.
Ainakin toistaiseksi on niin. Mutta eräs sosiaali- ja terveysministeri (Kainuusta kotoisin oleva, nimeä en muista) myönsi yhdessä haastattelussa n 10 v sitten, että maalaisköyhä pärjää siksi paremmin koska pakastimessa on on aina marjoja ja hirvenlihaa mutta kaupunkilaisköyhällä ei välttämättä mitään.

t. Rainer
 
Entisistä, joskus sinänsä toimivista rajoista on tullut esteitä luonnollisille asumisen ja liikkumisen tarpeille monessakin mielessä. Voidaan myös kysyä, kuinka tervettä on Espoon ja Helsingin kilpailla samoista investoinneista ja työpaikoista. Tämän takia olisi ehdottoman tärkeää edes selvittää asiaa, mutta kuten olemme lehdistä saaneet lukea, edes asian selvittämistä ei haluta, koska lopputulosta ei haluta kuulla. On tietysti toisaalta helppo ymmärtää, että joissakin piireissä selvityksen objektiivisuus kyseenalaistetaan.
Palataksemme varsinaiseen aiheeseen, niin tämä kaupunkien välinen kilpailu on se syy miksi haluaisin että liittämistä edes tutkittaisiin. Kilpailu on saanut epäterveitä piirteitä viime aikoina, ja kaikilla kaupungeilal ei ole samoja edellytyksiä.

t. Rainer
 
Kyllä, mutta ei pakkosiirtämällä virkamiehiä. Jo edellisessä viestissäni kirjoitin, että virkamiesuralle lähdetään siksi että työpaika on varma, ja luotetaan työnantajan lupauksiin. Siksi ollaan myös keskimääräistä lojaalimpia työntantajalle. Yksityisellä sektorilla ollaan tietoisia että työpaikka voi lähteä alta.

Nyky-yhteiskunnassa ei ole varaa tämänkaltaiseen virkamiesten erikoissuojeluun. Ei mikään estä virkamiestä vaihtamasta yksityissektorille tai päinvastoin. Itse asiassa tuo olisi ihan terveellistä kaikkien osapuolten kannalta. Käytännössä joillakin aloilla yksityissektorin työpaikat voivat olla niukassa, mikä pitää virkamiehet kiinni valtion tai kunnan leivässä hyvinkin "lojaalisti", mutta minusta tuollainen julkisen sektorin lojaliteettiajatuksen markkinointi ylipäänsä on hieman paatoksellista puppua.

Kyllä minäkin olisin äärimmäisen lojaali yksityissektorin työnantajalleni, jos työnantaja vastineeksi lupaisi ettei potki minua ikinä pellolle. Ja vaikkei tuollaista takuuta ole annettukaan, niin viimeiset 10 vuotta olen ollut firmassa töissä, joten aika lojaaliksi tuotakin voisi jo kutsua, jos haluaisi hehkuttaa: vaihtamalla useammin olisi palkka noussut paremmin ja kenties urakin lähtenyt komeammin lentoon.

Kun mietitään tätä julkisen sektorin irtisanomistakuuta, täytyy muistaa että sekin maksetaan yksityissektorilla työskentelevien veroista (no joo, julkisella puolella työskentelevätkin maksavat veroja, mutta kun palkat alunperin maksetaan veroilla eli pyöritetään samaa rahaa edestakaisin, niin se johtaa siihen että lopullinen maksaja on aina yksityisellä sektorilla). Minua maksajana ei lohduta sentin vertaa onko palkollinen lojaali vai ei, kunhan tekee työnsä hyvin. Mutta tasapuolisuuden nimissä julkisen sektorin palkkojen pitäisi myös olla linjassa yksityisen puolen kanssa. Työmarkkinat ovat periaatteessa samat ja hyvillä palkoilla saataisiin hyvät tekijät. Ja jos tulokset eivät ole hyviä, niin ko. henkilöt pitäisi voida potkaista pois samoilla ehdoilla kuin yksityisellä puolella. Se olisi reilua peliä puolin ja toisin.

Maaseudulta muutetaan kaupunkeihin tai muualta Suomesta pk-seudulla yleensä silloin kun ollaan nuoria ja kohdalle sattuu muutenkin jokin elämänmuutos. Esim lähdetään opiskelemaan, eikä ole vielä perhettä. Jos pakkomuutto osuu nelikymppiselle ja muuttosuunta on pk-seudulta pois, niin silloin on paljon vaikeampaa juuri perheen takia. Puoliso ei välttämättä saa ollenkaan töitä uudella paikkakunnalla.

Miksi nuoria saisi syrjiä enemmän kuin keski-ikäisiä? Ei se nuorellekaan ole helppoa lähteä koulutuksen ja työn perässä toiselle puolelle Suomea kauas perheen ja suvun luomasta turvaverkosta.

Ainakin toistaiseksi on niin. Mutta eräs sosiaali- ja terveysministeri (Kainuusta kotoisin oleva, nimeä en muista) myönsi yhdessä haastattelussa n 10 v sitten, että maalaisköyhä pärjää siksi paremmin koska pakastimessa on on aina marjoja ja hirvenlihaa mutta kaupunkilaisköyhällä ei välttämättä mitään.

Ja sieltä tuli jälleen Kainuu-kortti.

Entäs suurten kaupunkien työttömät Helsingin seudun ulkopuolella? Ei ole Helsingin suhteellisen likvidejä työmarkkinoita, muttei myöskään hirveä pakkasessa. Ei siis ole välttämättä yhtikäs mitään.

Tässä nykyisessä hajasijoituskeskustelussa kaikkein eniten nyppii tuo vastakkainasettelu, että joko pitää sijaita Helsingissä tai sitten ihan kehitysalueella. Hajasijoitusta vastaan hyökätään perusteluilla, joissa oletetaan että koko Helsingin ulkopuolinen Suomi on yksi iso Kainuu. Ei ole. Meillä on myös isoja kaupunkeja kuten Tampere ja Turku. Kun peli on sulle-mulle -tyylistä siten, että alueellistetaan osa laitoksista Kainuuseen tai johonkin maan muista "kainuista" ja vastineeksi annetaan sitten joku uhrilahja helsinkiläisjumalien lepyttämiseksi, niin ikinä ei mitään alueellisteta Tampereelle tai Turkuun, joissa olisi varsin hyvät edellytykset tulokselliselle toiminnalle eikä sellaisia haittoja kuin syrjäisemmillä alueilla. Mutta jos Tamperetta tai Turkua ei ikäänkuin ole edes olemassa keskustelun tasolla, niin sitten koko alueellistamista voidaan vastustaa täysin irrationaalisilla perusteilla.

Selvennykseksi: toki myös syrjäisemmille alueille pitää alueellista jonkin verran toimintoja, ja Helsinkiin pitää jäädä myös virastoja, mutta yhtälailla niitä pitää sijoittaa muihin suuriin kaupunkeihin. Eli käytännössä riittävän tasaisesti kaikenlaisiin soveliaisiin paikkoihin ympäri maata. Ja täytyy muistaa että alueellistamisessa kunkinhetkisten viranhaltijoiden omat subjektiiviset toiveet eivät ole validi arviointikriteeri, kun sijoituspaikasta päätetään. Eivät kai virkamiehet kehtaa "lojaaleina" valtion palvelijoina väittää, että heidän omat hetkelliset etunsa saavat sanella miten valtion asioita pitää hoitaa nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa?
 
Kyllä, mutta ei pakkosiirtämällä virkamiehiä.

Esimerkiksi tässä Lääkelaitoksen tapauksessa kyseessähän ei ole mikään virkamiesten pakkosiirto, päinvastoin valtio kohtelee kyseisen laitoksen työntekijöitä silkkihansikkain. Se, että tässä taloudellisessa tilanteessa kyseisen laitoksen työntekijöille tarjotaan kahta vaihtoehtoista työpaikkaa, samalla kun hyvin suurelle osalle kansalaisista ollaan näyttämässä ovea siitä ainoasta työpaikastaan, on kansantaloudellisesti järjetöntä ja moraalisesti täysin väärin.
 
Esimerkiksi tässä Lääkelaitoksen tapauksessa kyseessähän ei ole mikään virkamiesten pakkosiirto, päinvastoin valtio kohtelee kyseisen laitoksen työntekijöitä silkkihansikkain. Se, että tässä taloudellisessa tilanteessa kyseisen laitoksen työntekijöille tarjotaan kahta vaihtoehtoista työpaikkaa, samalla kun hyvin suurelle osalle kansalaisista ollaan näyttämässä ovea siitä ainoasta työpaikastaan, on kansantaloudellisesti järjetöntä ja moraalisesti täysin väärin.

Se, että valtio polttaa rahaa siirtämällä viraston on todellakin kansantaloudellisesti täysin järjetöntä. Siirron johdosta lääkelaitoksen toiminta halvaantuu vuosikausiksi ja kulut kasvavat reilusti. Ilmeisesti valtiolla on liikaa rahaa, kun sitä varaa polttaa syrjäseuduilla välittämättä yhtään tuottavuudesta ja kuluista.

Valtion hallinto pitää järjestää mahdollisimman tehokkaasti eikä polttaa rahaa järjettömiin alueellistamishankkeisiin, joille ei ole toiminnallisia perusteita. Kun suurin osa Suomen elinkeinoelämästä on etelä-suomessa ei ole mitään syytä siirtää mitään korkeaa osaamista ja merkittävästi asiakaskontakteja vaativaa toimintaa ulos Turku- Tampere - Lahti - Helsinki neliöstä. Lääkelaitoksen tyyppinen valtion vaativa yleishallinto kannattaa hoitaa ruuhka-Suomessa, jossa asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat lähellä ja yhteydet ulkomaille ovat paljon paremmat.
 
Nyky-yhteiskunnassa ei ole varaa tämänkaltaiseen virkamiesten erikoissuojeluun. Ei mikään estä virkamiestä vaihtamasta yksityissektorille tai päinvastoin. Itse asiassa tuo olisi ihan terveellistä kaikkien osapuolten kannalta. Käytännössä joillakin aloilla yksityissektorin työpaikat voivat olla niukassa, mikä pitää virkamiehet kiinni valtion tai kunnan leivässä hyvinkin "lojaalisti", mutta minusta tuollainen julkisen sektorin lojaliteettiajatuksen markkinointi ylipäänsä on hieman paatoksellista puppua.
En ole koskaan itse olut virkamies, mutta (korjatkaa jos olen väärässä) niin virkamiehillä on työssään korkeampi vastuu kuin tavallisella palkansaajalla. Virkamies voi ainakin teoriassa joutua korvaamaan työssään aiheuttamiaan vahinkoja omasta taskustaan jne. Virkamies joutuu vannomaan virkavalansa ja se ei ole pelkkää sanahelinää. Hänen on oltava mm lahjomaton eikä saa käyttää asemaansa väärin. Osalla virkamiehiä tavallisille kansalaisille vielä hyväksyttävät pikkurikkeet ysityiselämässä voi tuoda potkuja.

Mutta tasapuolisuuden nimissä julkisen sektorin palkkojen pitäisi myös olla linjassa yksityisen puolen kanssa. Työmarkkinat ovat periaatteessa samat ja hyvillä palkoilla saataisiin hyvät tekijät. Ja jos tulokset eivät ole hyviä, niin ko. henkilöt pitäisi voida potkaista pois samoilla ehdoilla kuin yksityisellä puolella. Se olisi reilua peliä puolin ja toisin.

Tietysti lakeja voisi muuttaa niin että kaikki valtion ja kunnan palveluksisa olevat olisivat vain työntekijän asemassa, mutta mietittävä mitä tuo kaikki maksaisi, ja mitä se merkitsisi yhteiskunnalle ja sen toimintojen ylläpitämisen kannalta ylipäänsä. Mitä se tulisi veronmaksajille maksamaan jos opettajien palkkoja joutuisi nostamaan tuntuvasti. Tai miten lahjomaton esim tuomari tai tullivirkailija olisi jos ei olisi virkavelvoitetta jne.

Miksi nuoria saisi syrjiä enemmän kuin keski-ikäisiä? Ei se nuorellekaan ole helppoa lähteä koulutuksen ja työn perässä toiselle puolelle Suomea kauas perheen ja suvun luomasta turvaverkosta.
Kaikki nuorethan joutuvat jossain vaiheessa muuttamaan pois kotoa. Suurkaupunkiin lähtijöillä on usein samanikäisiä kavereita kotiseudulta jotka muodostavat kaveripiirin, monella on vanhempi sisarus jo ennestään paikan päällä. Suomessa on sentään toimivat liikenneyhteydet niin että pohjoisimmissakin osissa pääsee kohtuuajassa/kohtuuhinnalla jopa viikonlopun aikana käymään.

Tässä nykyisessä hajasijoituskeskustelussa kaikkein eniten nyppii tuo vastakkainasettelu, että joko pitää sijaita Helsingissä tai sitten ihan kehitysalueella. Hajasijoitusta vastaan hyökätään perusteluilla, joissa oletetaan että koko Helsingin ulkopuolinen Suomi on yksi iso Kainuu. Ei ole. Meillä on myös isoja kaupunkeja kuten Tampere ja Turku. Kun peli on sulle-mulle -tyylistä siten, että alueellistetaan osa laitoksista Kainuuseen tai johonkin maan muista "kainuista" ja vastineeksi annetaan sitten joku uhrilahja helsinkiläisjumalien lepyttämiseksi, niin ikinä ei mitään alueellisteta Tampereelle tai Turkuun, joissa olisi varsin hyvät edellytykset tulokselliselle toiminnalle eikä sellaisia haittoja kuin syrjäisemmillä alueilla. Mutta jos Tamperetta tai Turkua ei ikäänkuin ole edes olemassa keskustelun tasolla, niin sitten koko alueellistamista voidaan vastustaa täysin irrationaalisilla perusteilla.
Itse pidän Tamperetta ja Turkua lähestulkoon samana asiana kuin Helsinkiä, koska ne ovat niin lähellä. Ja niin pitänevät nekin jotka asuvat "Kainuussa". Ja kuvittelisin etä helsinkiläisen pakkosiirrettävän on helpompi lähteä Tampereelle tai Turkun kuin Suomen keskiviivan pohjoispuolelle.

Suomella on mielestäni oltava pääkaupunki. Jos se ei olisi Helsinki, niin se olisi luultavasti Turku, jos pääkaupunkia ei olisi aikoinaan siirretty Helsinkiin Venäjän vallan aikana. Se, että hallinollinen pääkaupunki on muu kuin maan suurin kaupunki on maailman valtioiden joukossa aika poikkeuksellista. Onnistuneita malleja keskushallinnon hajasijoittamisesta (rauhan aikana) on aika vähän. Valtioissa jotka ovat liittovaltioita, joka osavaltiolla on tietenkin oma pääkaupunkinsa, ja silloin näiden asema korostuu. Suomi pitäsi varmaan muuttaa liittovaltioksi, niin asiat paranisi. Vai paranisiko? Suomessa maantieteen ja ilmastoerot aiheuttavat sen, että etelä on niin paljon elinkeilpoisempi kuin pohjoinen, että liittovaltiosysteemi pahimmillaan vain eriarvostaisi. Kokonaisen väliporras-valtiokoneiston ylläpitäminen kävisi lyivoimaisen kalliiksi ja resursseja syöväksi jos pohjois-Suomi olisi oma osavaltionsa. Siksi on lähdetty sellaiselle tielle että vähemmän itsenäisesti pärjääviä alueita tuetaan rahallisesti jakamalla yhteisöverojen valtionosuuksia enemmän niille kuin niille alueiie joilla menee hyvin.

Selvennykseksi: toki myös syrjäisemmille alueille pitää alueellista jonkin verran toimintoja, ja Helsinkiin pitää jäädä myös virastoja, mutta yhtälailla niitä pitää sijoittaa muihin suuriin kaupunkeihin. Eli käytännössä riittävän tasaisesti kaikenlaisiin soveliaisiin paikkoihin ympäri maata. Ja täytyy muistaa että alueellistamisessa kunkinhetkisten viranhaltijoiden omat subjektiiviset toiveet eivät ole validi arviointikriteeri, kun sijoituspaikasta päätetään. Eivät kai virkamiehet kehtaa "lojaaleina" valtion palvelijoina väittää, että heidän omat hetkelliset etunsa saavat sanella miten valtion asioita pitää hoitaa nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa?

Sillon jos kokonaisen viraston hajasijoittaminen voi aiheuttaa vaaraa kansalaisten turvallisuudelle tai terveydelle, viraston henkilökunnan henkilökohtaisten ratkaisujen vuoksi, niin se hajasijoituspäätös on harkittava uudelleen.

Minua ei olisi häirinnyt vaikka esim EU:n uusi kemikaalivirasto olisii perustettu vaikka Kuopioon, Ouluun tai Jyväskylään Helsingin sijasta. Aikoinan ihmettelin kanssa, että kun Lipponen halusi EU:n elintarvikeviraston Suomeen, niin sen paikasta ei koskaan keskusteltu. Mulla on sellainen käsitys että Helsingin merkitys Suomen elinarviketuotannolle on varsin marginaalinen, parempi sijoituspaikka olisi ollut ehdottomasti Jyväskylä tai Kuopio tai vaikkapa Mikkeli tai Forssa.

t. Rainer
 
Minua ei olisi häirinnyt vaikka esim EU:n uusi kemikaalivirasto olisii perustettu vaikka Kuopioon, Ouluun tai Jyväskylään Helsingin sijasta. Aikoinan ihmettelin kanssa, että kun Lipponen halusi EU:n elintarvikeviraston Suomeen, niin sen paikasta ei koskaan keskusteltu. Mulla on sellainen käsitys että Helsingin merkitys Suomen elinarviketuotannolle on varsin marginaalinen, parempi sijoituspaikka olisi ollut ehdottomasti Jyväskylä tai Kuopio tai vaikkapa Mikkeli tai Forssa.

Yleensä toiminnalle, jonka pitää toimia kansainvälisesti ja joissa on töissä monenmaalaisia korkeastikoulutettuja ihmisiä, on muutamia sijoittumisedellytyksiä.

1) Sijainti vähintään miljoonan asukkaan metropolialueella
2) Alueella hyvät englanninkieliset palvelut
3) Sijainti lähellä vilkasta kansainvälistä lentokenttää
4) Vakaa yhteiskuntajärjestys ja toimiva hallinto

Vaikka kyllä noillekin EU:n virastoille parempi sijoituspaikka olisi ollut Bryssel.
 
Yleensä toiminnalle, jonka pitää toimia kansainvälisesti ja joissa on töissä monenmaalaisia korkeastikoulutettuja ihmisiä, on muutamia sijoittumisedellytyksiä.

1) Sijainti vähintään miljoonan asukkaan metropolialueella
2) Alueella hyvät englanninkieliset palvelut
3) Sijainti lähellä vilkasta kansainvälistä lentokenttää
4) Vakaa yhteiskuntajärjestys ja toimiva hallinto

Kuten muistatte, niin Suomihan hävisi kamppailun EU:n elintarvikevirastosta Italian silloisen pääministeri Berlusconin rummuttamalle Parmalle.

Osuuko mikään noista mainituista kriteeereistä Parman kohdalle?

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös