Suurin osa ruuhka-Suomen ulkopuolesta alueesta on tietotyömielessä perifeerista kehitysaluetta, jossa nuorten ikäluokkien parhaista kyvyistä (elinkeinoelämän kannalta paras 10 %) muuttaa ehkä 80 % varmuudella pois eikä palaa. Se, että suurin osa parhaista kyvyistä lähtee pois johtaa alueiden kurjistumiseen eikä tuota kehitystä voida estää.
Parhaat kyvyt lähtevät jos ei ole opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Jos halutaan keskittää korkeakoulutus kovin harvaan paikkaan eikä haluta myöskään alueellistamisella tarjota korkeatasoisia julkishallinnon työpaikkoja alueella, niin totta kai sellainen alue vähitellen kuihtuu. Jos pidettäisiin aktiivisesti huolta että koulutusmahdollisuuksia on ja julkisen puolen työpaikkoja on, niin nuoret jäisivät ja elinkeinoelämä seuraisi pikku hiljaa perässä.
Joidenkin tässä ketjussa toivoma metropolipolitiikka tarkoittaa
aktiivista muun Suomen kuihduttamista, sillä varjolla että saadaan kaikki kyvykkäät ihmiset ja laadukkaat työpaikat itsetarkoituksellisesti imuroitua Helsingin seudulle.
Minusta aktiivinen kuihduttamispolitiikka on eettisesti ja moraalisesti väärin (ihmiset yleensä lähtökohtaisesti haluavat asua kotiseudullaan: pois lähdetään jos jäämisen edellytykset on viety, tai joissakin tapauksissa seikkailunhalusta, jolloin mielellään haluttaisiin säilyttää optio palata myöhemmin takaisin) sekä perusihmisoikeuksien polkemista. Ei kyse ole siitä pitääkö jonnekin syytää määrättömästi ylimääräistä rahaa. Ei suinkaan. Kyse on siitä, että paikallista yritteliäisyyttä ja onnistumisen tahtoa ei pidä ulkopuolisten mennä sabotoimaan sillä perusteella, että "ei siitä kuitenkaan mitään tule".
Olisipas ollut esimerkiksi hauska nähdä Mänttä Euroopan kulttuuripääkaupunkina! Naurettava idea, muualla ajateltiin, mutta ei se hakemus minusta niin pöljä ollut. Kyllä sellaisella agendalla olisi kulttuuria voinut promotoida, ja huonompiakin vaihtoehtoja olisi ollut.
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta olisi paras ratkaisu myöntää, että maantieteellisesti suurin osa Suomesta on periferiaa, joka soveltuu huonosti nykyaikaisille elinkeinoille ja lopettaa turha rahan työntäminen toivottomille alueille. Pienet kaupungit, jotka sijaitsevat syrjässä ovat yleensä tuomittuja kurjistumaan vähän samalla lailla kuin kävi 50-70 luvulla maaseudun syrjäkylille.
Kaupungit voivat kurjistua, mutta lopullisen kuoliniskun ne saavat siitä, että oman maan päättäjät vetävät viimeisenkin oljenkorren kädestä muka kansalliseen kilpailukykyyn vedoten.
Tietotyö elää parhaiten suurissa(1M+) kaupungeissa ja niiden ympäristössä ja yhtä lukuunottamatta Suomen kaupungit ovat tietotyön kannalta pieniä. Jotta muillakin alueilla kuin Helsingin seudulla on jotain mahdollisuuksia, pitää tehdä voimakkaita valintoja, pyrkiä tyhjentämään toivottomin periferia ja paisuttamaan muutamaa kaupunkia.
Tämä on huuhaata. Tampereella tehdään tietotyötä ihan siinä missä Helsingissäkin. (Ja tehdään sitä mm. myös Oulussa, eipä silti.) Tampereella ei ole miljoonaa asukasta, joten jo yksin tämä riittää todistamaan väitteen paikkansapitämättömyyden. Yleisellä tasolla voidaan ajatella, että väestön klusteroituminen tarjoaa sellaisia synergioita, jotka hyödyttävät tietotyötä, mutta Suomessa mittakaava on kaikenkaikkiaan hieman eri kuin maailmalla. Helsingin kokoinen kaupunki jossain "suuressa maailmassa" voi olla ihan tuppukylä, mutta meillä sellaisesta leivotaan joidenkin unelmissa maailmanluokan metropolia.
Jos tässä on jotain logiikkaa, niin sitten yhtä loogista on pitää Suomen kakkoskokoluokan kaupunkeja merkittävinä aluekeskuksina eikä suinkaan autioituvana maaseutuna. Mistä puolestaan seuraa loogisesti että kaikki asutuskeskittymät ovat omassa kokoluokassaan tärkeitä. Ei niitä pidä ulkopuolisten tulla päällepäsmäröimään ja kertomaan millaisia kehitysedellytyksiä niillä voi tai ei voi olla. Kukin kaupunki on aina yksilöllinen tapaus, jolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja se on (pääosin) itsestä kiinni miten niistä saadaan jotain merkityksellistä aikaan -- edellyttäen että ulkopuoliset eivät sabotoi hankkeita.
Minä lähtisin ajamaan seuraavan tyyppistä strategiaa:
1) Helsingin seutu
- Jonkin osan maasta pitää toimia veturina ja maksaa laskut, joten voimakas Helsingin seudun kasvu on jatkossakin erittäin toivottavaa
2) Nyt varsin elinvoimaiset muut kaupungit eli Tampere, Jyväskylä ja Oulu
- Pyritään jatkossakin voimakkaaseen kasvuun.
3) Jonkinkokoiset Kkaupungit, joilla voi olla toivoa kehitettynä eli Turku, Lahti ja Kuopio
- Pyritään elvyttämään nämä nykyään kituvat kaupungit kasvuun.
4) Muut alueet ruuhka-suomen ulkopuolella
- Myönnetään, ettei kehittymisen edellytyksiä paljon ole tietotyön alueella. Osa alueista voi löytää mahdollisuuksia muista elinkeinoista.
En voi allekirjoittaa tällaista politiikkaa tällaisenaan. Kaikkia alueita tulisi kehittää niiden oman potentiaalin varassa. Ei ole oikein mahdollista lyödä hanskoja tiskiin ja suoraan tuomita joitakin alueita näivettymään. Kohdissa 2 ja 3 näen sellaista positiivista potentiaalia, että tällä hetkellä meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista aluepolitiikkaa joka tähtäisi näiden kaupunkien edellytysten parantamiseen. Sellainen pitäisi olla.
Mitä kyseenalaiseen veturiajatukseen tulee, niin kuulee sitä täällä Pirkanmaalla sellaisiakin ajatuksia, että hyvin suuri osa valtakunnan vetovastuusta on täällä, kun kerran seudulla on runsaasti nimenomaan yksityisen sektorin vientiteollisuutta. Ja kuten aiemmin edellisessä kommentissa totesin, yksityissektori maksaa viime kädessä aina julkisen sektorin palkat. Takavuosilta muistuu mieleen myös doktriini siitä, kuinka vienti on aina paremmin talouskasvua luovaa kuin paikalliset palvelut. No, nykyään uskotaan että palvelutkin luovat hyvinvointia, mutta tärkeää myös vientiteollisuus on joka tapauksessa edelleen maan hyvinvoinnin kannalta.
Jos esimerkiksi Kuopiota haluttaisiin oikeasti kehittää, yksi ratkaisu olisi muuttaa yliopistot Joensuussa ja Lappeenrannassa hiljalleen ammattikorkeakouluiksi ja kehittää yliopisto-opetusta Kuopiossa. Oulun yliopiston kehittäminen muuttamalla Lapin yliopisto hiljalleen ammattikorkeaksi ja siirtämällä yliopistotason opetus Ouluun olisi voimakkaasti kilpailukykyä tukeva hanke. Myös Vaasan yliopisto olisi minun ammattikorkealistalla.
Tuossa tuettaisiin vahvasti Oulua ja Kuopiota ja samalla näivetettäisiin Rovaniemeä, Joensuuta ja Lappeenrantaa. Ei järkevää. Varmasti yhteistyökuviot ko. yliopistojen kesken ovat järkeviä, ja sellaisia on syntynytkin, mutta parhaiten ne syntyvät tahojen omista aloitteista. Jos omat resurssit eivät riitä johonkin asiaan, niin kun lyö hynttyyt yhteen naapurin kanssa, kumpikin voi laajentaa omaa potentiaaliaan enemmän kuin yksin onnistuisi. Valtion rooli voi olla kannustaa tällaista esimerkiksi taloudellisilla porkkanoilla, mutta ei suoraan raksia yli koulutusaloja miltään paikkakunnalta.
Jos yliopistot aidosti alueellistettaisiin (siis siirrettäisiin perustettavan aluehallinnon alle), silloin alueet voisivat aidosti suunnitella koulutusta omien koulutustarpeidensa mukaisesti ilman että tarvitsisi kinuta rahaa keskushallinnolta tai yrittää lobata tärkeiden alojen säilymisen tai uusien aloittamisen puolesta.
Muistutan vielä lopuksi, että en ole keskustalainen enkä ole sellaiseksi muuttumassa. Ei järkevä aluepolitiikka ole mikään keskustalainen monopoli.