PLJ:ssa raidejokeri on ollut tähän asti muistaakseni v. 2030 jälkeinen hanke, ja vasta nyt on alettu puhua aikataulun nopeuttamisesta. Hanketta on viivästytetty 20-30 vuotta nopeasta mahdollisesta aikataulusta, ja se on toistaiseksi korvattu bussiliikenteen kehittämishankkeella.
Juuri näin.
Jokeri-pikaraitiotie julkistettiin 1990 ja ensimäisessä
PLJ:ssä vuonna 1994 se oli heti toteutettavien hankkeiden listalla. Seuraavassa PLJ:ssä se oli muuttunut bussilinjaksi.
PLJ 2002 sijoitti Raidejokerin PLJ-kauden eli vuoden 2030 jälkeen. Nyt voimassa olevassa
PLJ 2007:ssa Raidejokeri on jaksolla 2016–2030. Ilmeisesti Bussijokerin suosio sai ”pikaraitioteiden vastustajat” ymmärtämään, mistä poikittaisessa joukkoliikenteessä on kysymys.
PLJ-suunnitelmien historia osoittaa sekä ketjun otsikon aiheellisuuden että sen, mistä tämä vastustus kumpuaa.
Toinen PLJ eli
PLJ 1998 romahdutti joukkoliikenteen osuuden hankerahoista ja osoitti vähätkin rahat pariin raskasraidehankkeeseen, länsimetroon ja Marjarataan. Kun Jokeri-pikaraitiotie sai väistyä kiireellisten hankkeiden joukosta, alun perin suunnitelmakauden lopussa ollut länsimetro tuli kiireelliseksi. Marjaratakin aikaistui toiselta ensimmäiselle jaksolle.
PLJ 1994:ää oli tekemässä Jokeri-pikaraitiotien ideoinut Pentti Santaharju, joka näytti ymmärtävän, että joukkoliikenteessä pitää panostaa sinne, missä joukkoliikennettä ei ole tarjolla muutta liikenne kasvaa. Metrotoimistossa kannuksia kerännyt HKL:n suunnittelujohtaja Santaharjun seuraaja Seppo Vepsäläinen käänsi asiat päälaelleen kun Santaharju jäi eläkkeelle 1993 lopussa.
Jokerin kohtalo ei ollut ainoa PLJ-historiasta selviävä asia. Samalla kun joukkoliikenteen rahoitusosuus supistui, raskaraidehankkeet söivät sen vähänkin mikä joukkoliiketeeseen osoitettiin. Nykyisessä PLJ:ssä raskaraiteiden osuus on 89 %. Eli käytännössä kaikki joukkoliikennerahat hupenevat säteittäiseen jo muutenkin hyvin toimivaan joukkoliikenteeseen ja liikenteen kasvu kehäyhteyksillä jätetään autoiluun.
Tarkemmin
PLJ-suunnittelusta Kaupunkiliikenne.netissä.
Helsingin seudun päätöksentekoa seuranneena en voi pitää raitioteiden kehittämishankkeiden hidastamista ja haittaamista muuna kuin tietoisena haitantekona.
Muutakaan ei voi todeta myöskään PLJ-suunnittelun historian perusteella. Eikä tälle näytä tulevan loppua, vaikka jopa poliittisesti on valmiutta rakentaa uusia raitioteitä. Laajasalon raitiotiestä olisi pitänyt päättää Kruunuvuorenrannan kaavoituksen etenemisen tahdissa. Mutta se ei ole mahdollista, kun HKL jarruttaa KSV:n suunnittelua. Tosin kello näyttää käyvän pikaratikan vastustuksen vahingoksi, sillä metrojen hinnat nousevat nopeammin kuin niitä ehditään edes suunnitella.
Antero