Päätyasemien ongelmana on junien saapuminen ja lähteminen saman vaihdekujan kautta. Siihen kohdistuu näin ollen kaksinkertainen rasitus. Tämä ei ole ongelma, jos ei ole risteäviä ajolinjoja. Niitä syntyy junien saapuessa lähtevään junaan nähden toiselle puolelle. Junien lähdöt ja tulot voitaisiin ajoittaa niin, että tämän vaihdekujan kohdalle ei osu junakohtauksia.
Helsingissä tarvitaan kuitenkin tilaa huoltoliikkeille, minkä vuoksi yleensä junien lähtöajat ovat samoja tai lähes samoja kuin saapuvien junien. Tällöin Kaisaniemen ja Linnunlaulun alueelle ei normaalisti tule junakohtauksia, jolloin huoltoliikenteelle jää maksimaalinen tila. Huono puoli tässä on, että saapuvan junan myöhästyessä vähänkin se myöhästyttää lähtevää junaa, jos näiden kulkutiet risteävät.
Kuinka usein näitä risteäviä kulkuteitä esiintyy? Tarkastellaan esimerkiksi Keravan kaupunkirataa Helsingissä. Liikennöidään viiden minuutin välein, tulo- ja lähtöajat samat. Käytettävissä on kolme laituriraidetta (1 – 3). Alku-tilanteessa laitureissa 2 ja 3 on lähtövalmis juna. Liikennöidään vasemmanpuoleisesti.
Ensimmäisessä vaiheessa juna saapuu raiteelle 1 ja lähtee raiteelta 2, ei konfliktia vaihdekujassa.
Toisessa vaiheessa juna saapuu raiteelle 2 ja lähtee raiteelta 3, ei konfliktia.
Kolmannessa vaiheessa juna saapuu raiteelle 3 ja lähtee raiteelta 1. Tässä on potentiaalinen konflikti vaihdekujassa.
Tämän jälkeen sykli alkaa alusta. Kääntymisaika on 10 minuuttia ja tarvitaan siis kolme laituria.
Tästä esimerkistä voidaan johtaa, että kahdella laiturilla kääntymisaika olisi 5 minuuttia ja potentiaalinen konflikti joka toisella tulo/lähtöparilla. Kääntymisajan ollessa 15 minuuttia laitureita tarvittaisiin neljä, mutta konfliktikohtia olisi vain joka neljäs kerta.
Käytännössä tämä järjestely edellyttää yhtenäistä kalustoa kaikille junille, jolloin myös häiriötilanteissa on helpompi perua yksittäisiä junia. Vaihdekujan on oltava sillä tavoin kaksinkertainen, että vierekkäisiltä laitureilta voi lähteä ja saapua junia yhtä aikaa. Helsingissä tämän suhteen on ongelmia ainakin pitkien laiturien 9 – 11 kohdalla.
Kaukoliikenteessä tasaista laiturikiertoa on vaikeampi järjestää, sillä junien aikatauluissa on muitakin prioriteetteja kuin laiturien ja kulkuteiden käytön tehokkuus. Yksi mahdollisuus on lisätä käytettävissä olevien linjaraiteiden määrää Kaisaniemen pohjoispuolella. Tällainen (joskin lyhyt) on raide 225, joka nyt yhtyy huoltoraiteisiin Linnunlaulussa. Sen voisi yhdistää Päärataan, jolloin yllä mainittu konflikti helpottuu.
Pitempi lisäraide saadaan itäisestä huoltoliikenneraiteesta, jos huoltoliikenne voidaan ajoittain hoitaa yhdellä raiteella. Nythän tätä käyttävät jo yöjunat. Tarvitaan vain joitakin vaihteita Pasilaan. Itse asiassa raide jatkuu autopikajuna-aseman kautta Oulunkylään saakka. Kun Tavaraliikenne on täältä loppumassa, raide joutaisi muuhun käyttöön.
Sama vaikutus saadaan aikaiseksi, jos Helsingin ja Pasilan puolessa välissä on raiteenvaihtopaikka. Liikennöitäessä viiden minuutin välein ja tulo- ja lähtöajat Helsingissä ovat samat. niin seuraava junakohtaus on Kahden ja puolen minuutin päässä eli Pasilan eteläpuolella. Suunnitelman vaihtoehdossa 1 on tällainen mahdollisuus, joskin tässä tarkoituksessa riittäisi puolenvaihto kahden vierekkäisen raiteen välillä. Ratkaisu on sinänsä varsin häiriöherkkä, sillä pienikin myöhästyminen ”suistaa sen raiteilta”. Toisaalta puolenvaihtoa ei tarvita kuin muutaman kerran tunnissa.
Juha