- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,988
Sanoisin että tässä on se sinun ja Nakkiputkan idean heikoin lenkki, että kun Vantaalta tai Espoosta tai Pohjois-Helsingistä bussilla Töölöön päin tulevat joutuvat vaihtamaan bussista raitiovaunuun jossain Etelä-Haagassa , kun he ennemmin voisivat tulla junalla Espoosta tai Vantaaalta suoraan Töölön Pisara-asemalle, josta on kohtalaisen lyhyt kävelymatka kaikiin Töölön tärkeisiin työpaikkoihin ja kulttuuri- ja urheilukohteisiin.Kuten Nakkiputka vastasi kysymyksellä ja totesi viestissään myös, että aihetta on käsitelty JLF:llä lähes kyllästymiseen asti. Kertaan kumminkin: Bussikaistalla Manskulla kulkeva henkilömäärä mahtuu mennen tullen raitiotien pintaraiteille. Sekä teoriassa että käytännössä. Busseja on nyt paljon, mutta niissä on ihmisiä vähän. Eikä ole mitään estettä sille, että ratikassa pinnalla matkustaminen ei olisi vähintään yhtä nopeata kuin bussikaistojen busseissa nyt.
Kyllä, tällainen järjestely johtaa siihen, että bussien nykyiset matkustajat joutuvat vaihtamaan. Mutta niin he joutuvat vaihtamaan silloinkin, jos Töölön alle tehdään mikä hyvänsä tunneliratkaisu – paitsi bussitunneli. Asiakaspalvelu ei kuitenkaan huonone nykyiseen nähden, kun se, mihin vaihdetaan, on ratikka. Mutta asiakaspalvelu huononee, jos vaihtaminen tapahtuu eritasoiseen juna- tai metrojärjestelmään. Eritasoiseen synkkaamattomaan vaihtoon hukattavaa aikaa ei voiteta takaisin pk-seudun matkustusetäisyyksillä. Eli sen tunneljärjestelmän kulkupeli ei voi olla niin paljon nopeampi, että eritasoiseen ja harvaan asemaratkaisuun menetettävä kävelyaika voitettaisiin välineen linjanopeudella. Nakkiputka esitti tästä esimerkkejä.
Asiakaspalvelu nimenomaan huononee koska istumapaikka vaihtuu vaihdon yhteydessä useimmilla seisomapaikaksi koska samaa kympin ratikkaa käyttävät myös paljasjalkaiset stadilaiset. Ja vaikka osa junalla tulevista joutuvat käyttämään liityntää junalle päästääkseen, heillä on valinnanvarana tulla joko bussilla, polkuyörällä tai autolla, kun taas raitiovaunulla kulkevilla on vaihtoehtona vain bussi, jos ei raitiovaunu lähde kotoa asti. Tasonvaihto lähiöiden juna-asemilla ei ole montaa metriä ja niitä jotka ovat tottuneet käyttämään junaa ovat tottuneet siihen jo nyt.
Raitiotien kapasiteetin lisäys ei onnistu myöskään siksi että Manerheimintien pysäkit eivät vetäisi niin pitkiä raitiovaunujunia kuin mitä bussien korvaaminen ratikoilla edellyttäisi. Osalle pysäkkejä mahtuu enemmillään 2 kpl vajaat 30 m pitkää välipalanivelvaunua kerrallaan, osalle vain yksi.
Jos busseja aletaan korvata raitiovaunuilla, joudutaan ruuhka-aikaan ajaa vähintään 40 m, mieluiten 50 m pitkillä raitiovaunujunilla, ja silloin joka pysäkille mahtuu vain 1 vaunu kerrallaan. Jos linjoja jotka ajavat Mannerheimintietä pitkin on sekä 4, 10 että tuleva Munkkivuoren linja niin ei voida estää sitä ettei pysäkille voisi tulla 2 tai kolme vaunua kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä että raitiovaunut jäävät odottamaan sekä pysäkille pääsyä että liikennevaloihin, ja raitiotien keskinopeutta ei saada nostetuksi tavoitteeseen vaan jää 15 km/h tuntumaan.
Koko idea toimii vain paperilla, ei tosielämässä kuten oli myös asian laita ns "Frenckellin runkolinjan" kanssa.
Tarkoitat siis käyttökustannuksia etkä rakentamiskustannuksia josta Espoo maksaa kyllä Kivenlahden metron rakentamisesta kaiken sen minkä valtio ei maksa eli n 70%.Helsinki ei kuitenkaan 1960-luvulla kuvitellut, että joku muu maksaisi metron, kuten nyt Espoossa kuvitellaan. Kivenlahden metrojatkettahan on Espoossa myyty valtuutetuille selittämällä, että HSL maksaa siitä osan sen lisäksi, että valtiokin maksaa siitä osan. ”HSL-maksaa” tarkoittaa Espoon esittelykalvoissa, että muut HSL-kunnat kuin Espoo. Logiikka näytti olevan, että oli arvattu jokin osuus Matinkylän metron muiden kuntien asukkaiden käyttäjäosuudesta, ja sitä sitten sovellettiin myös Kivenlahteen asti. Eli siitä hyvästä, että Teppo Teekkari tulee metrolla kaupunginrajan yli Otaniemeen, Tepon kotikunta maksaisi osuuksia myös Kivenlahden jatko-osuudesta. Ei ihme, että HSL:n infrasopimusneuvotteluista ei ole tullut valmista.
Ensin kirjoitat että Helsinginniemen ainoassa oikassa kaupungissa tehdään vain "oikeita päätöksiä", mutta sitten viittaat joihinkin arvovaltakysymyksiin miksi niitä päätöksiä ei tehdä. Onkohan siinä niemen "ainoassa oikeassa kaupungissa" oikeita ihmisiä päättämässä ollenkaan? Onko tarkempaa analyysiä siitä miksi aika lähellä keskustaakin siirtolapalstat ja metsät menevät aina muun edelle? Millä tavalla se huononisi jos Espoo ja Vantaa saisivat myös päättää Helsingin asioista?Itse olen vahvan metropolihallinnon kannalla, ja lisäksi sillä kannalla, että sen alaisiuudessa nykyiset kaupungit tulee jakaa esim. suuralueisiinsa. Näin vältetään asetelma, jossa pyritään demokratiaan siten, että yhdellä kunnalla on yli puolet äänivallasta ja pienimmällä saman verran kuin muutaman korttelin alueella metropolin ainoassa oikeassa kaupungissa Helsinginniemellä. Mutta ymmärrän myös huolen siitä, että metropolihallinto voi juuri nyt olla myös este terveelle kaupunkikehittämiselle. Helsinki on tekemässä oikeita ratkaisuja uudessa yleiskaavassaan, mutta metsälähiökunnissa näitä ratkaisuja ei taideta ymmärtää. Jos minun on valittava metropolihallinnon ja terveen kaupunkikehityksen välillä, valitsen jälkimmäisen. Sillä pidän kuntien riitelyä pienempänä haittana kuin sitä, että edes yhdessä kunnassa tehdään muuta kuin pakkoautoilukaupunkia.
Poikittaisin raitiotein. Olin jo vuosia sitten ehdottamassa ”uutta” raitiolinja 5:ttä Pasilasta Kumpulaan ja Arabianrantaan. Rata ja kalusto olivat ja ovat valmiina, mutta ei nyt vain kelvannut HKL:lle. Varmaan taustalla olivat ne syyt, mitä Nakkiputka jo Vallilanlaaksosta kirjoitti. Tiivistettynä: arvovaltakysymys.
Turku ei ollut pelkkä puutalokaupunki kun se paloi. Palossa tuhoutui toinen Suomen ennen 1800-lukua rakennetuista suurista kivikaupunkikeskustoista. Paloa olisi varmaan pystytty sammuttamaan ja sen leviämistä estää tehokkaammin ellei Turku olisi menettänyt asemansa pääkaupunkina ja sen tärkeimpiä toimintoja ja viranhaltijoita ym olisi pakotettu muuttamaan uusien vallanpitäjien käskystä Helsinkiin. Toinen (Viipuri) menetettiin 1944. Näiden onnettomuuksien, ja ehkä siitä johtuvan alemmuudentunteen takia Suomessa vanhempi polvi väheksyy yhä urbaania elämää, pelätään että jos rakennetaan liian prameita kaupunkikeskustoja, ne tuhoutuvat tai menetetään joka tapauksessa. Tämä on se ajattelutapa joka paistaa NIMBYilyn takana, ei haluta mitään Guggenheimia, ei Musiikkitaloa, ei pilvenpiirtäjiä, ei metroja ym vaan Helsinki halutaan pitää pienenä ja asukkaat hajauttaa metsiin. Tietysti taustalla on myös myöhäinen kaupungistuminen ylipäänsä.Mitä järkeä? Olisiko Turku parempi, jos koko kaupunki olisi pelkkää Luostarinmäen Käsityöläismuseota? Niinhän se olisi, jos 200 vuotta sitten olisi ajateltu samoin kuin nyt. Tiedän, että puutalojen Turku paloi, ja Luostarinmäki säästyi palolta. Mutta tulipalo tai sotahävityskö ovat ainoat luvalliset keinot uusia rakennettua ympäristöä nykyään?
Oikeastaan vain lähiöissä ja entisissä teollisuusalueilla puretaan jo nyt. Ongelmana on juuri siinä että huonoja asuintaloja ei pureta vaan kauppa- ja liikehuoneistoja ja palvelut menetetään. Toisaalta Helsingin lähiöissä ei ole (vielä) sellaista 2.- n. polven siirtolaiskurjalistoa kuten Ranskassa, Britanniassa ja joidenkin mielestä myös Ruotsissa, vaan suomalainen metsälähiö rakennettiin suomalaisia varten alun perin ja vaikka osassa siirtolaisten osuus on jo varsin suuri, viihtyvyys on hitusen verran parempi kuin noissa suuren maailman tapauksissa.Että siihen Rainerin NIMBY-kysymykseen. Voihan olla, että tulee sitten vielä joskus aika, jolloin meidän lähiömme autoioituvat, kun kukaan ei enää suostu maksamaan kaikkien talojen korjaamista, eivätkä ihmiset halua niissä asua, kun on jossain muualla tarjolla parempaakin. Muualla maailmassa tätä on jo nähty. Autioiksi jääneissä lähiöissä ei liene enää NIMBYilyä.
t. Rainer