Helsinki voi tietysti lakata kaavoittamasta uusia asuntoja rajojensa sisälle, mutta se ei pysäyttäne työpaikkojen ja taloudellisen toiminnan keskittymistä, joka on maailmanlaajuinen ilmiö. Uudet asukkaat menisivät sitten naapurikuntiin, mikä ei ole liikenteen kannalta ainakaan helpompi vaihtoehto.
Tämä on minusta ydinasia, joka tulisi ymmärtää, myös HSL:ssä, joka kalvosarjan on tuottanut.
HSL:n kalvosarjassa ovat syyt ja seuraukset sekaisin. Radanrakentaminen ei tuota asuntoja, mutta asuntotuotanto voi aiheuttaa tarpeen rakentaa rata.
Esimerkit: Martinlaakson rata ja Kehärata/Marjarata. Haluttiin tehdä uusia lähiöitä, ja niiden liikennevälineeksi tehtiin rata. Löytyy myös esimerkit toisinpäin: Länsiväylän varsi on seudun nopeimmin kehittynyt alue, ja kehitys on tapahtunut ilman rataa. Kaupungin toisella puolella metro on ollut toiminnassa saman ajan, yli 30 vuotta, mutta Itä-Helsinki ei ole siitä juuri muuttunut. Vuosaaren eteläosaa ja Länsimäkeä lukuun ottamatta siellä on samat lähiöt kuin ennen metroa.
HSL:n kalvoissa kuvailtu asuntorakentaminen ei ole millään lailla seuraus Pisarasta. Eikä myöskään kaavoituksesta. Asuntoja rakennetaan kysynnän mukaan. Kysyntä muodostuu väestön kasvusta. Ja väestönkasvun syyt ovat aivan muut kuin tunneli Helsingin ydinkeskustan alla.
HSL:n kalvot siis kuvailevat Helsingin seudun kasvun vaikutuksia, eivät Pisaran vaikutuksia.
Helsingin kasvua voidaan kyllä jarruttaa Pisaralla. On aivan selvä, että jos valtio lainaa ja käyttää miljardin Pisaraan, mihinkään muuhun liikennejärjestelmän kehittämiseen ei rahaa enää järjesty. Silloin voidaan vetää henkselit uuden yleiskaavan ja bulevardisoinnin päälle. Niiden sijaan seudun hajaantuminen kehyskuntiin jatkuu. Varmaankin kerrostalot Kehäradan metsissä menevät paremmin kaupaksi. Mutta siitä huolimatta Vantaa ei ole kiinnostunut Pisaran maksamisesta.
Työllisyyskin on hieman erikoinen argumentti. LiVi:n mukaan (LiVi 11.2012) Pisara työllistää 2240 henkilötyövuotta. Työllisyysargumentin kanssa kysymys kuuluu, millä tavoin miljardi euroa työllistää eniten. Sillä jos yhteiskunnassa on miljardi euroa rahaa käytettäväksi, se käytetään johonkin muuhun, joka myös työllistää, jos miljardia ei käytetä Pisaraan. Vertailuksi voi ottaa Tampereen raitiotien. Se työllistää 2400 htv. Mutta maksaa vain 1/4 Pisarasta. Karkeasti ottaen, valtio voisi maksaa kokonaan Tampereen ja Turun raitiotiet sekä Jokerin, saada yli 3-kertaisen työllistämisvaikutuksen ja silti päästä halvemmalla kuin tekemällä Pisaran. Todellinen tilanne kuitenkin on, ettei ratikoihin edes vaadita 100 %:n valtiontukea, joten valtiolle ratikat ovat huomattavasti enemmän parempia työllistämishankkeita kuin vain 4 kertaa Pisaraa parempia.
Mutta totuushan on, ettei valtiolla ole joutavaa miljardia. Jos Pisara tehtäisiin, valtio ja kunnat ottaisivat miljardin lainaa ulkomailta. Se taas ei sovi siihen kuvioon, jolla tähdätään ulkomaisen velkaantumisen vähenemiseen.
Ja kun on tarve tervehdyttää talous sellaiseksi, että kansakunta pysyy hengissä omillaan eikä ulkomaisella lainarahalla (rahan hinnasta riippumatta), pitää tehdä asioita, jotka alentavat elämisen kustannuksia ja erityisesti ulkomaille valuvaa rahavirtaa. Tällöin tullaan yhteiskuntataloudelliseen kannattavuuteen.
Pisara on yhteiskuntataloudellisesti tappiollinen, koska se ei alenna joukkoliikenteen kustannuksia eikä edes lisää saavutettavuutta missään järkevässä suhteessa kustannuksiinsa. Seudun väestönkasvu ei ehkä koskaan tee Pisaraa tässä mielessä kannattavaksi, sillä vaikka väestö ratavarsilla kasvaisikin, Helsingin kantakaupunki ei kasva. Siten matkojen määrä muualta junalla kantakaupunkiin ei ehkä koskaa tule niin suureksi, että marginaalinen Pisara-asemien ympäristön saavutettavuuden määrä nousisi tunnelin rakentamis- ja käyttökustannusten tasolle.
Helsingin bulevardisointi, Raidejokeri ja muiden kaupunkien raitiotiet ovat täysin eri asia. Ne alentavan liikenteen kustannuksia ja lisäävät saavutettavuutta. Ne tukevat kaupunkirakenteen eheytymistä ja vähentävät hajautumista. Ne alentavat ihmisten elinkustannuksia ja helpottavat elämää. Ne tervehdyttävät tällä tavoin talouden rakenteita siihen suuntaan, että tulemme toimeen omillamme, emme lainaamalla muilta.
Antero