Sitäpaitsi käsittääkseni kaukojunia mahtuisi nykyisille kaukoliikenneraiteille muutama lisää jo nytkin, jos sellaisia vain haluttaisiin ajaa. Tämä siis ruuhka-aikaan. Ruuhkan ulkopuolella vapaata kapasiteettia on vielä enemmän.
Tästä juuri kirjoitin
aiemmassa viestissäni.
Kun pääradalla vilkkain tunti on 8 junaa ja Rantaradalla 6, pääradalla on 50 % vapaata kapasiteettia ja Rantaradalla 100 %. Kuinka paljon sitä lisäkapasiteettia pitäisi olla? Kenellä nyt on niitä vanhoja aikataulukirjoja, voisi sieltä katsoa, miten ovat junamäärät kehittyneet, sanotaan vaikka viimeisen 50 vuoden aikana.
Minun arvaukseni on, että VR-Yhtymä ja edeltäjänsä ovat vähentäneet junien määrää viimeisen puolen vuosisadan aikana, joten mistä nyt tulee pakottava tarve lisätä junia? Ja missä on se suunnitelma, jonka mukaan esim. Turun junatarjonta ollaan kaksinkertaistamassa? Sekään ei tosin ole kuin yhden junan lisäys nykyiseen kuuteen junaan tunnissa.
Tässä valossa Ari Vanhasen lausunnot Demarissa ovat minusta vähintäänkin harhaanjohtavia. Lisäksi on ymmärrettävä, että junamäärä ja ihmisten kuljettamisen määrä ovat eri asiat. Pisimmät meillä ajettavat henkilöjunat lienevät 14 vaunua. Kaikki nykyiset junat eivät ole likikään 14 vaunua, eivätkä kaikki nytkään junissa olevat vaunut ole 2-kerroksisia. En ole selvittänyt vilkkaimman tunnin junien paikkamääriä, mutta 5 vaunua lienee jo pitkä IC2-juna nykyään, ja siinä on 5 x 113 = 565 paikkaa. Kun juna pidennetään 14-vaunuiseksi, kapasiteetti nousee 180 %. Eikä tarvita yhtään lisää raidetta, vaihdetta tai tunnelia Helsingin alle.
Pisara lisää ainoastaan nykyisten 40.000 päivittäisen lähijunankäyttäjän kokemaa Helsingin saavutettavuutta. Muiden junien käyttäjät eivät hyödy Pisarasta. Heille tulee hyötyjä, kuten lisää tarjontaa, jos kaukojunatarjontaa lisätään. Mutta se ei ole mitenkään sidoksissa Pisaraan. Helsingin ja Pasilan välistä raidemäärääkin voidaan lisätä huomattavasti halvemmin ratkaisuin kuin Pisara. Jos siis nykyisin käytössä oleva vapaa kaukojunaraiteiden kapasiteetti oikeasti ei riitä.
Jos näiden 40.000 lähijunamatkustajan hyödyt ovat miljardin arvoiset, niin sitten Pisara kannattaa tehdä. Muilla syillä sitä on turha perustella. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että nuo 40.000 matkustajan hyödyt eivät riitä. Mutta vaikka riittäisivätkin, Pisara tuskin on se rahankäytön kohde, johon rahaa ensisijaisesti kannattaa käyttää.
Antero