Vs: Selvitys Itä-Helsingin liityntäliikenteestä
Joukkoliikenteen tulevaisuus on kuitenkin oltava poikittaisliikenteessä, johon matkojen kysyntäkin painottuu. Ei voida väkisin rakentaa säteittäisliikennettä, jos ihmiset eivät mene keskustaan, vaan aluekeskusten välillä.
En ole ollenkaan eri mieltä kanssasi siitä, että toimiva poikittaisliikenne olisi tärkeä ja hieno asia. Sätettäisliikenteen järjestäminen on helppoa: "kaikki" kuljetetaan keskustaan, ja linjalle saadaan kunnon kuorma ja sitä myöten järkevät vuorovälit järkevin kustannuksin. Mutta poikittaisliikenteessä "kaikki" menevät eri paikkoihin, eli teoriassa joka lähiöstä pitäisi olla (suora) yhteys joka lähiöön, ja vielä kohtuullisin vuorovälein ja järkevin kustannuksin. Näin siis pitäisi olla, jos sinne poikittaisliikenteeseen tosiaan haluttaisiin huomattavasti enemmän matkustajia. Ja ongelma on siinä, että poikittaisliikenteen palvelutason nostaminen samalle tasolle kuin mikä säteittäisliikenteessä on mahdollista, maksaa maltaita.
Tietenkin jostain pitää aloittaa, ja on varmaan ihan OK pistää muutama miljoona poikittaisyhteyksiin ensi vuonna. Mutta käytännössä sillä ei saada kuin 1-2 uutta bussilinjaa, joiden vaikutus kokonaistilanteeseen on toivoton.
Pitäisikö sitten nostaa kädet pystyyn ja todeta, että paikasta A paikkaan B pääsee kätevinten keskustan kautta säteittäislinjoja käyttämällä? Niinhän monet tekevät jo nyt, koska sellainen yhteys on usein nopein ja/tai vaivattomin. En osaa vastata tuohon. Olen iloinen, ettei se ole minun murheeni =)
Asun itse Munkkiniemessä, ja täältä on harvinaisen hyvät poikittaisyhteydet suorilla bussilinjoilla moneen eri paikkaan. Mutta eipä tule mieleen niitä käyttää. Miksei? Koska vaikka ne yhteydet ovatkin poikittaisyhteyksiksi hyviä, niin en viitsi muistaa ulkoa, mihin kellonaikaan mikäkin bussi kulkee, milloin se illalla lopettaa ja kuinka kamalan pitkä sen vuoroväli onkaan. Ratikkaan tottunut ei niin vaan suostu seisoskelemaan puoli tuntia bussipysäkillä varsinkin kun ei ole varmuutta siitä, että paluukyyti illalla onnistuu ylipäätään. Ja vaikka onnistuisi, niin poikittaislinjoilla on tapana kierrellä niin hirveästi, että autolla matka-aika saattaa olla jopa 15% siitä mitä se olisi bussilla. Plus sitten se odotusaika...
Onko Jokeri sitten ratkaisu poikittaisliikenteeseen? Sanoisin mielipiteenäni, että raidejokeri, joka järjestelmänä muodostuu sellaiseksi, että sen varrelle hakeudutaan, sen varrelta etsitään koti, työpaikka ja koulu, muodostuu hyväksi ratkaisuksi. Bussilinja 550 tai mikä tahansa muu bussi, jonka reitti saattaa huomenna muuttua aivan toiseksi, ei houkuttele tällaiseen. Mutta jokeri on hyvä vain niille matkoille, jotka joko sattumalta tai sitten em. suunnittelun kautta muodostuvat vaihdottomiksi. Tai ehkä yksi vaihto vielä menee. Tosiasia on kuitenkin, että jokeria suunnitellaan siltä pohjalta, että suuri osa matkustajista vaihtaa jopa kaksi kertaa. Ensin oman lähiön säteittäislinjalla jokerin pysäkille, sitten jokerilla, sitten taas sen työ/koulu/ym-lähiön säteittäislinjalla perille. Voipi hyvin olla, että noiden kahden vaihdon sijaan mennään saman tien niillä kahdella säteittäislinjalla, joilla muutenkin kuljetaan, keskustaan asti ja vaihdetaan siellä. Varsinkin jos vaihtoterminaalit ovat lähellä toisiaan tai jopa samoja.
Jokeri, tai jokerit, eivät siis ratkaise poikittaisliikenneongelmaa, mutta nähdäkseni ne helpottavat sitä juuri siksi, että raideratkaisu on sen verran järeä ja pysyvä, että sen varrelle uskaltaudutaan hakeutua. Tuntuu ehkä hassulta ajatella, että ensin tehdään joukkoliikennelinja ja sitten ihmiset hakeutuvat sen varrelle sitä käyttämään, kun pitäisi tavallaan olla päinvastoin. Mutta ei se loppujenlopuksi niin hassua ole. Luonnolista pikemminkin.