Tämä aikataulukeskustelu on harmillisen mustavalkoista, kuten toki keskustelut tuppaavat täällä jlf:llä muutenkin olemaan.
Toivoisin, että keskustelijat osaisivat ajatella aikataulusuunnittelua sellaisena janana, jonka vasemmassa laidassa on nopeus ja oikeassa luotettavuus. Ne ovat ikään kuin toistensa vastakohtia, eli mitä tärkeämpää on se, että vaunu saapuu lähes sekunnilleen oikeaan aikaan, sitä enemmän on laitettava aikatauluun minuutteja, jotta matkan varrella sattuvat yllätykset saadaan kurottua kiinni pian.
(Hyvää) aikataulusuunnittelua ei voi tehdä mustavalkoisesti niin, että prinsiippi on janan jommassakummassa päässä. Jos mennään vain nopeus edellä, niin jokainen radan yli köpöttelevä mummo aiheuttaa 20 sekunnin viiveen, jota ei saada kiinni missään vaiheessa, ja niinpä vaunut kulkevat epätäsmällisesti riippuen mummojen määrästä per linjasivu. Se epätäsmällisyys myös ruokkii itse itseään, kun vuoroväli muodostuu sen vuoksi epätasaiseksi ja matkustajakuormat samoin, jolloin pysäkkiajat venyvät ylipitkiksi sen vaunun osalta, joka tulee pysäkille myöhässä ja toisaalta alimittaisiksi seuraavan, aikataulussa kulkevan osalta. Ja kierre on valmis.
Jos toisaalta mennään vain luotettavuus edellä, niin kulku on tarpeettoman hidasta ja sitä kautta hirvittävän kallista. Jokerilla yksi vuoro maksanee luokkaa 700 000 euroa. Matkanopeus on myös houkuttelevuustekijä. Jokerilla tuntuu väkeä riittävän, mutta mitä hitaampi se on, sitä vähemmän se houkuttelee uusia matkustajia. Liian pitkä kierrosaika aiheuttaa sekin variaatioita. Tällä hetkellä kuljettajat ratkaisevat tuota ylipitkää ajoaikaa useammalla eri tavalla, mistä syntyy sitten uudenlaisia ongelmia. Jotkut viivyttävät lähtöä päätepysäkiltä tarkoituksella lähemmäs minuutin verran. Jotkut ajavat pysäkkien välit ripeästi mutta seisovat hirvittävän kauan pysäkeillä. Jotkut ajavat tarkoituksellisesti merkittävästi määrättyä nopeutta hitaammin, jolloin pysäkkiajat eivät veny. Tiettävästi on niitäkin, jotka ajavat ripeästi ja pysähtyvät pikaisesti tasatakseen sitten aikaa reippaasti ajantasauspysäkeillä. Hajontaa syntyy siis näinkin.
Jokerin aikataulusuunnittelu asettuu nyt tuolla janalla liian lähelle oikeaa laitaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta pitäisi siirtyä vasemmalle. Toisin sanoen koetetaan ottaa minuutteja pois ja katsotaan, kärsiikö luotettavuus. Kun ei kärsi, otetaan taas lisää pois. Jossain vaiheessa löytyy kokeilemalla sitten se piste, jossa luotettavuus on vielä hyvällä tasolla ja nopeus luotettavuuteen nähden mahdollisimman korkea. Tässä on toki makueroja siinä, mitä pitää riittävän luotettavana, ja niiden makuerojen osalta meidän on vain hyväksyttävä se, mitä aikataulusuunnittelija pitää hyvänä.
Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa tuolta oikeasta laidasta ei tunnuta pääsevän kohti keskikohtaa millään. Se voi johtua ammattitaidon puutteesta, ajan puutteesta, motivaation puutteesta tai jostain muusta, en osaa sanoa. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että tahtoa korjata asia ei näytä olevan. Olin kuvitellut, että maaliskuussa otettaisiin kaksi minuuttia per sivu pois ja kun sen jälkeen todettaisiin, että kulku on ihan yhtä luotettavaa kuin ennenkin, niin seuraavalla kierroksella vielä minuutti tai kaksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Se on surullista. Se ei ole matkustajien etu, ei kuljettajien etu eikä veronmaksajien etu. Se ei ole myöskään mielipide tai makuasia, koska olemme tällä hetkellä vielä kaukana tilanteesta, jossa ne minuuttien tiputtamiset käytännössä vaikuttaisivat luotettavuuteen.
